Millä esineillä kotonasi on sinulle suurin tunnearvo?
Sellaisia asioita joita ei millään rahalla saisi korvattua, kun ei se olisi enää se sama? Mun top 3 olisi varmaan mun isoisoäidin hääpuku 1900-l alusta, vanha suvussa kulkenut kapioarkku 1820-luvulta sekä mun äidin uniikki rannekoru.
Kommentit (50)
Taisi loppua lässytys, kun köin vähän kulta esineitä pöytään.
Sinccis
Sain isältäni keraamisen suojelusenkelin syntymäpäivälahajaksi, kun täytin 10v. Isäni on edesmennyt, ja tämä on ainoa esine, mitä jäi jäljelle minulle hänestä.
Seinällä on tämä suojelusenkeli perhettämme suojelemassa, ja varmasti pelastaisin ekana valokuvien kanssa tulipalosta jos sellainen sattuisi.
Lasten 7 vuotta kootut vauva-albumit. Niitä ei voisi enää korvata.
Muutama koru on, joita suojelisin.
Meillä oli jokin aika sitten taloudellisesti tiukkaa. Tiesimme se on väliaikaista. Laitoin muutaman korun myyntiin ja rahat tulivat nopeasti kokoon.
Teimme heti tämän jälkeen puskurin. Tilillä on aina 2000 e, jos jotain äkillistä tapahtuu.
Kiitos Konmarin, tavarat on perattu ja vain iloa tuottavat on jätetty.
Vierailija kirjoitti:
Taisi loppua lässytys, kun köin vähän kulta esineitä pöytään.
Sinccis
Kyllä sä olet hölmö😅
Vierailija kirjoitti:
Ajan patina parkeetissa.
Sittee ku pääsen ulos tästä niiin vedän ranteen auki ja kirjotan verelllä "thurteen years in jaiiil".
Kaunis seinäkello, joka on ostettu vaarin talvisodassa saamien vammojen kertakorvaus rahoilla. Summa oli v. 1993 vain 1300 markkaa siis markkoja!
Valokuvat ovat varmasti tärkeimmät, niissä on paljon muistoja kiinni.
Yksittäisistä esineistä isotätini keinutuoli.
Mietin tätä todella, ja tulin siihen päätelmään että millään esineellä ei ole minulle kovin suurta tunnearvoa. Jos kämpässäni syttyisi juuri nyt tulipalo ja pitäisi poistua nopeasti, niin koira olisi ainoa asia jonka huolehtisin mukaani/jota menisin etsimään vaikka savun keskeltä. Millään esineellä täällä ei ole korvaamatonta arvoa tai merkitystä minulle. Toisaalta hyvä, toisaalta nippasen surullistakin.