Lue keskustelun säännöt.
Millä esineillä kotonasi on sinulle suurin tunnearvo?
14.03.2019 |
Sellaisia asioita joita ei millään rahalla saisi korvattua, kun ei se olisi enää se sama? Mun top 3 olisi varmaan mun isoisoäidin hääpuku 1900-l alusta, vanha suvussa kulkenut kapioarkku 1820-luvulta sekä mun äidin uniikki rannekoru.
Kommentit (50)
Armeijassa leirillä tylsyyksissäni veistelemäni iso kulli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo edesmenneen isäni tekemä valtaisan suuri metallinen koristeruukku.
Vierailija kirjoitti:
Suvussa pitkään ollut lasikaappi. Upeaa puuta, sellaiset kotkankynsijalat.
Mummilta peritty lamppu, jota ei uskalla käyttää kun siinä on alkuperäinen sähköjohto, mutta en luovu siitä. On teepurkki, joka tuotu ulkomailta lahjaksi mun äidin mummille joskus 1920-luvulla.
Sitten seinävaate, jonka sain lahjaksi intialaisilta työkavereiltani ulkomailla ollessani.
Eräästä entisestä työpaikastani saama antiikkipöytä ja vanhoja lasille tehtyjä valokuvia.
Käy sähköliikkeessä johdottamassa lamppu uudelleen, saat sen turvallisesti käyttöön.
Toinen antiikki-ihminen :)
Top 3:
- Äitini maalaamat potretit lapsistani.
- Minun isoisäni tekemä nukkekoti kalusteineen, teki sen aikanaan äidilleni ja nyt sitä rakastaa tyttäreni.
- Pieni kortin palanen, jonka keväällä edesmennyt isoisäni oli leikannut ja säästänyt työpöydällään. Kortti oli minun askartelemani joulukortti, en ikinä antanut isovanhemmilleni valmiskorttia sillä tiesin heidän arvostavan itse tehtyä. Nyt se pieni kortin palanen on isoisoäidiltä perityn nuken käsissä olohuoneessa.
Tämä on hyvin vaikea kysymys, sillä luon esineisiin vahvoja muistoja ja tunteita. Asun omassa mummolassani ja täällä on kosolti isovanhemmiltani jäänyttä tavaraa. Hirmuisesti muistoja omasta lapsuudesta ja ajasta isoisoäidin ja isovanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussa pitkään ollut lasikaappi. Upeaa puuta, sellaiset kotkankynsijalat.
Mummilta peritty lamppu, jota ei uskalla käyttää kun siinä on alkuperäinen sähköjohto, mutta en luovu siitä. On teepurkki, joka tuotu ulkomailta lahjaksi mun äidin mummille joskus 1920-luvulla.
Sitten seinävaate, jonka sain lahjaksi intialaisilta työkavereiltani ulkomailla ollessani.
Eräästä entisestä työpaikastani saama antiikkipöytä ja vanhoja lasille tehtyjä valokuvia.
Käy sähköliikkeessä johdottamassa lamppu uudelleen, saat sen turvallisesti käyttöön.
Toinen antiikki-ihminen :)
En kai mä antiikkiesineeseen jotain rumaa muovijohtoa teetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten posliininen kahvikuppi, jonka mummini sai 5-vuotiaana, vuonna 1917
Niin. Tulen rikkaasta suvusta, eli säkäli olen onnellinen.
Tässä esim. kullasta / hopeasta käsin valmistettu isoisäni tupakki-aski.
Sinccis
Silti mummoni lautasilla (joka oli isäisäni vaimo) on minulle enemmän TUNNE-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussa pitkään ollut lasikaappi. Upeaa puuta, sellaiset kotkankynsijalat.
Mummilta peritty lamppu, jota ei uskalla käyttää kun siinä on alkuperäinen sähköjohto, mutta en luovu siitä. On teepurkki, joka tuotu ulkomailta lahjaksi mun äidin mummille joskus 1920-luvulla.
Sitten seinävaate, jonka sain lahjaksi intialaisilta työkavereiltani ulkomailla ollessani.
Eräästä entisestä työpaikastani saama antiikkipöytä ja vanhoja lasille tehtyjä valokuvia.
Käy sähköliikkeessä johdottamassa lamppu uudelleen, saat sen turvallisesti käyttöön.
Toinen antiikki-ihminen :)
En kai mä antiikkiesineeseen jotain rumaa muovijohtoa teetä.
Ei ole pakko. Mä tykkään käyttää antiikkejakin, johdot eivät missään näkyvissä. Ei myydä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussa pitkään ollut lasikaappi. Upeaa puuta, sellaiset kotkankynsijalat.
Mummilta peritty lamppu, jota ei uskalla käyttää kun siinä on alkuperäinen sähköjohto, mutta en luovu siitä. On teepurkki, joka tuotu ulkomailta lahjaksi mun äidin mummille joskus 1920-luvulla.
Sitten seinävaate, jonka sain lahjaksi intialaisilta työkavereiltani ulkomailla ollessani.
Eräästä entisestä työpaikastani saama antiikkipöytä ja vanhoja lasille tehtyjä valokuvia.
Käy sähköliikkeessä johdottamassa lamppu uudelleen, saat sen turvallisesti käyttöön.
Toinen antiikki-ihminen :)
En kai mä antiikkiesineeseen jotain rumaa muovijohtoa teetä.
Kangaspäällysteisiäkin johtoja saa, ajanmukaisen näköisillä pistokkeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussa pitkään ollut lasikaappi. Upeaa puuta, sellaiset kotkankynsijalat.
Mummilta peritty lamppu, jota ei uskalla käyttää kun siinä on alkuperäinen sähköjohto, mutta en luovu siitä. On teepurkki, joka tuotu ulkomailta lahjaksi mun äidin mummille joskus 1920-luvulla.
Sitten seinävaate, jonka sain lahjaksi intialaisilta työkavereiltani ulkomailla ollessani.
Eräästä entisestä työpaikastani saama antiikkipöytä ja vanhoja lasille tehtyjä valokuvia.
Käy sähköliikkeessä johdottamassa lamppu uudelleen, saat sen turvallisesti käyttöön.
Toinen antiikki-ihminen :)
En kai mä antiikkiesineeseen jotain rumaa muovijohtoa teetä.
Ei kukaan sellaista ehdottanutkaan. Valitse siis kangaspäällysteinen kaunis johto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin vanha sinikettukaulahuivi 70-luvulta, setä teki sen itse, ketun haki omasta tarhastaan. Äiti ei ikinä sitä halunnut pitää kun oli kuulemma liian iso, aikoi jossain kohtaa pistää sen paloiksi ja laittaa turkikset parempaan käyttöön kunnes sain suostuteltua säästämään sen. Itsekään en kuitenkaan uskalla pitää sitä ulkona kun pelkään väkivaltaa kettutyttöjen toimesta. Tassut ja kynnet sun mut tallessa ketulla, tosi pehmeä turkki ja nimikin sillä on ollut jo mun lapsuudesta lähtien. Sit tietty valokuvia, koruja sun muuta.
Noita kutsutaan kaulureiksi, ei kaulaHUIVEIKSI.
Eiks se ole kettupuuhka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhassa askartelemani "tiikeri", eli patakintaan mallinen kangastyö, jolla on oranssi kita, silmät, viiksiä, korvat nahkanpalasta ja lappu raidallista karvaa kämmenselän kohdalla, josta tietää että kyllä se on tiikeri :)
Muutama valokuva myös, tulee mieleen etenkin eräs otos jo aikaa sitten kuolleesta mummostani.
Mä säästän myös jotain itse keräämiäni näkinkenkiä, yksi on sellainen Mississippi-joen rannalta löydetty helmiäissimpukka ja sitten mulla on muutama Tyynenmeren rannikolta poimittu näkinkenkä, sellaisia samanlaisia kuin Suomessa on, mutta nämä ovat vaan paljon isompia.
Pölyähän nuo keräävät, mutta en ole raaskinut vielä luopua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusisarusten lapsena tekemät kortit yms. ovat sellaisia sekä omat nuoruuden päiväkirjani ja niiden välissä säilyttämäni paperit ja kirjeet.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Pikkusisarusten lapsena tekemät kortit yms. ovat sellaisia sekä omat nuoruuden päiväkirjani ja niiden välissä säilyttämäni paperit ja kirjeet.
Kirjat ja paperit poltin.
Sinccis
(tämä tarina on tosi)
Isovanhempieni hääkuva vuodelta n. 1920. Toisena miesvainajani eräreissuilla käyttämä kuksa, sekä armeijanaikuinen tuntolevy.
Mulla se on isoäitini hääastiasto 40-luvulta. Samaa astiastoa tehdään yhä, mutta modernina se ei ole aivan sama asia. On hämmästyttävää, että astiasto päätyi juuri minulle kaikista sukumme naisista. No, ei heitä (meitä) niin montaa ole, ja onneksi ainoaa tytärtään ei hieno astiasto kiinnostanut, tai sitten hänellä oli jo omia rakkaita astioitaan.
Toinen asia onkin sitten tablettini.
Piano. Olen piirtänyt lapsena koskettimien sivuihin. Tossa pianossa elää pala lapsuutta, ihanaa viattomuutta. Rahapulassakaan en tota myisi, vaikka saisin ilmaiseksi toisen pianon tilalle.
Suvussa pitkään ollut lasikaappi. Upeaa puuta, sellaiset kotkankynsijalat.
Mummilta peritty lamppu, jota ei uskalla käyttää kun siinä on alkuperäinen sähköjohto, mutta en luovu siitä. On teepurkki, joka tuotu ulkomailta lahjaksi mun äidin mummille joskus 1920-luvulla.
Sitten seinävaate, jonka sain lahjaksi intialaisilta työkavereiltani ulkomailla ollessani.
Eräästä entisestä työpaikastani saama antiikkipöytä ja vanhoja lasille tehtyjä valokuvia.