Lue keskustelun säännöt.
Sarasvuo lapsista ja vanhemmista:
20.03.2013 |
http://alturl.com/rzs9k (Linkki ohjaa Yle Puheen sivuille.)
"Onnellisuus on kyky vastata elämän heittämiin haasteisiin ja kyky suojella iloa arjessaan. Vanhempien onnellisuus on lapsen hyvinvoinnin tuki ja turva. Tätä ei pidä ymmärtää muka vahingossa niin, että vanhempien mielihyvä tai nautinto olisi lapsen tuki ja turva. Juuri tästä vanhempien infantiilista harhasta lasten pahoinvointi versoo."
Minusta tämä on hyvin sanottu.
Kommentit (27)
siis että vanhempien mielipaha ja antinautinto olis parempi lapselle?
just joo, saatanan hieno ihminen ja hyvin sanottu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:45"]
siis että vanhempien mielipaha ja antinautinto olis parempi lapselle?
just joo, saatanan hieno ihminen ja hyvin sanottu :D
[/quote]
Joo, ihan just noinhan siinä lukee, hyvä kolmonen" Onnellisuus arjessa on juuri sitä että on koko ajan paha mieli eikä mistään nauti.
t. ap
Ihan hyvää asiaa on Sarasvuolla monesti. Sen sijaan eilen korvaani pisti ja pahasti hänen lauseensa, joka meni jotakuinkin näin: lapsi saa väärinteostaan välittömän rangaistuksen ja vasta sitten selitetään mikä meni pieleen. Minusta tällainen käytön on vanhemmalta arvaamatonta ja epäreilua. Kerran olen joskus 8 v ollut tällaisen rangaistuksen kohteena ja muistan sen vieläkin pahalla.
Sarasvuo puhuu noissa ohjelmissaan aina asiaa! Ihailen hänen järjenjuoksuaan! Jotkut asiat hän kyllä sanoo hyvinkin "kylmästi" ja suoraan, mutta silloinkin faktapohjalta (esim. viime viikolla ylipainosta).
Harmi etten ehdi kuunnella ohjelmia kuin silloin tällöin, netistä en niitä viitsi erikseen lähteä kuunteleen.
En kuunnellut vielä tuota "saarnaa". Uskoisin että sellaisissa "kasvatusteknisissä" jutuissa on loputtomasti viilattavaa ja väiteltävää.
Tuossa vielä se pitkä linkki, en osannut tuota linkkilyhennöstä sittenkään käyttää.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saravuo toistaa jonkun amerikangurun latteuksia edelleen
Hyvin sanottu! Ja kolmonen tosiaan ymmärtää tahallaan väärin... kyse on kumminkin siitä tasapainosta, että vanhemmat pyrkivät onnelliseen elämänasenteeseen, ei niinkään hedonistiseen itsensä hemmotteluun, lapsen tarpeet sivuuttaen.
Tuo on monimutkainen filosofia, kun sitä yrittää soveltaa käytäntöön. Mutta tässä olisi yksi esimerkki: miten vanhemmat mieltävät hyvän rentoutumisen ja loman - onko se mahdollista vain, kun lapsi viedään hoitoon mummolaan ja vanhemmat voivat keskittyä seksiin ja juomaan skumppaa? Vai voiko hyvää rentoutumista ja lomaa olla yhteinen elämys perheenä, se, että näkee lapsen tavan iloita pienistä yksityiskohdista ja nähdä asioita "tuorein silmin" - ja sen lisäksi sitten lapsen nukahdettua voidaan sitä parisuhdeaikaakin ottaa... Siinä on taustalla asennevalinta: olemmeko me perhe niin, että on minä, mies ja lapsi siinä sivussa, vai olemmeko perhe niin, että siinä on kolme tärkeää osasta, jotka tukevat toisiaan ja ovat sidoksissa yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:09"]
Hyvin sanottu! Ja kolmonen tosiaan ymmärtää tahallaan väärin... kyse on kumminkin siitä tasapainosta, että vanhemmat pyrkivät onnelliseen elämänasenteeseen, ei niinkään hedonistiseen itsensä hemmotteluun, lapsen tarpeet sivuuttaen.
Tuo on monimutkainen filosofia, kun sitä yrittää soveltaa käytäntöön. Mutta tässä olisi yksi esimerkki: miten vanhemmat mieltävät hyvän rentoutumisen ja loman - onko se mahdollista vain, kun lapsi viedään hoitoon mummolaan ja vanhemmat voivat keskittyä seksiin ja juomaan skumppaa? Vai voiko hyvää rentoutumista ja lomaa olla yhteinen elämys perheenä, se, että näkee lapsen tavan iloita pienistä yksityiskohdista ja nähdä asioita "tuorein silmin" - ja sen lisäksi sitten lapsen nukahdettua voidaan sitä parisuhdeaikaakin ottaa... Siinä on taustalla asennevalinta: olemmeko me perhe niin, että on minä, mies ja lapsi siinä sivussa, vai olemmeko perhe niin, että siinä on kolme tärkeää osasta, jotka tukevat toisiaan ja ovat sidoksissa yhteen?
[/quote]
Sun esimerkkisi on liian yksinkertaistettu, yhtä pinnallinen kuin Sarasvuon höpötykset. Koska tottakai mä suoralta kädeltä vastaisin, että mieluummin valitsen sen koko perheen nautinnon, että meillä kaikilla, miehellä, lapsilla ja minulla on yhdessä mukavaa. Mutta, ja nyt tulee se iso mutta: Tällainen yhteinen mukava ei ole mahdollista jos vanhemmat ovat piipussa, puhki, voimat pois. Siitä on mukava kaukana, jos viimeisillä voimillaan yrittää vahtia, ettei lapsi kesken rantaleikkien lähde syvemmälle mereen ja hups, vanhempi käänsi päänsä toisen lapsen suuntaan ja toista lasta ei enää näy. Tai ihan vaan kotipihalla leikkii lasten kanssa ja yht'äkkiä se utelian lapsi neljän laumasta on omilla teillään...tai väsyneenä koko loman valvoo, kun 5-vuotias on vesirokossa ja ei saa kutinaltaan unta, ja tunnin välein vauva herää siihen oheen huutamaan... jne jne jne. Esimerkkejä voi kuvitella itse omassa päässään.
On täysin naurettavaa, että Sarasvuo kertoo meille tämmöistä. Ensimmäisestä perheestään otti eron (ja kuinka paljon ihan oikeesti itse mahtoi hoitaa niitä lapsia?) Nyt on toinen kierros meneillään ja nähtäväksi jää, miten perhe-elämän "vastuusta kumpuava onnellisuus" tulee toteutumaan heillä. Raha auttanee palkkaamaan lastenvahteja, mutta nimenomaan sitähän Sarasvuon määritelmässä onnellisuus ei ole, koska se on pakenemista sen perimmäisen vastuun luota muihin puuhiin (minun mielestäni inhimillistä toki, mutta Sarasvuon itsensä mukaan hedonismia)
Puhuva pää
Tai, jos nyt olen tässä av:lla, ja sanon lapselle että odota hetki, minä tulen kohta katsomaan sitä piirustustasi, kirjoitan vain tämän ensin. Niin otanko minä tässä omaa aikaa hedonistisesti lapsen kustannuksella, asetan omat mielitekoni lapsen tarpeiden edelle ja ehkä vieläpä käytän aikani salakavalan vahingollisessa viihteessä, joka ei minua tosiasiassa auta tai ravitse mitenkään. Vai annanko lapselle ikiaikaisen opetuksen kärsivällisyydestä ja oman vuoron odottamisesta, aikuisten ja työn kunnioittamisesta, ja autanko lasta kasvamaan tasapainoiseksi ihmiseksi ja viihtymään itsensä kanssa, vaikka kaikki huomio ei ole hänessä koko aikaa... No, oikeasti kyse ei varmaan ole isosta asiasta eikä mustavalkoisesta. Lapsen kokemus on erillinen minun kokemuksesta. Mutta varmaan ytimessä on se, että lisääkö tämä valintani notkua av:lla arjen onnellisuutta vai ei. Jotain fiksumpaakin voisi ehkä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:28"]
Tai, jos nyt olen tässä av:lla, ja sanon lapselle että odota hetki, minä tulen kohta katsomaan sitä piirustustasi, kirjoitan vain tämän ensin. Niin otanko minä tässä omaa aikaa hedonistisesti lapsen kustannuksella, asetan omat mielitekoni lapsen tarpeiden edelle ja ehkä vieläpä käytän aikani salakavalan vahingollisessa viihteessä, joka ei minua tosiasiassa auta tai ravitse mitenkään. Vai annanko lapselle ikiaikaisen opetuksen kärsivällisyydestä ja oman vuoron odottamisesta, aikuisten ja työn kunnioittamisesta, ja autanko lasta kasvamaan tasapainoiseksi ihmiseksi ja viihtymään itsensä kanssa, vaikka kaikki huomio ei ole hänessä koko aikaa... No, oikeasti kyse ei varmaan ole isosta asiasta eikä mustavalkoisesta. Lapsen kokemus on erillinen minun kokemuksesta. Mutta varmaan ytimessä on se, että lisääkö tämä valintani notkua av:lla arjen onnellisuutta vai ei. Jotain fiksumpaakin voisi ehkä tehdä.
[/quote]
hyvä, Sarasvuo keskittyy juuri tämän tapaisiin elämästä lohkottuihin järjettömiin palasiin, joilla ei ihan aikuisten oikeasti olen hevon peppun merkitystä arjen onnelle tai yhtään millekään. VÄhän kuin keskustelu, että miten lapsi traumatisoituu, jos äiti käy kaupassa ennen kuin hakee lapsosen päiväkodista (ja ihan todelliset Keltinkankaat ja muut pohtivat tämmöisiä). Sarasvuo voisi näiden höpönlöpön filosofisten kysymysten sijaan ihan avoimilla korteilla kertoa, kuinka paljon on hoitanut lastensa arkea (sekä ex-liitosta että nykyisestä), kuinka monia öitä valvonut, millainen isä ollut ja on, onko ura ollut nautinnollisemman tuntuista kuin kinaaminen uhmaikäisen lapsen tai murrosikäisen kasvattaminen? Miltä avioero tuntui hänen lapsistaan? Kärsivätkö lapset siitä? Onko avioero hedonismia lasten kustannuksella jne. Tällaisia todellisia asioita, eikä mitään hömppäfilosofiaa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:09"]
Hyvin sanottu! Ja kolmonen tosiaan ymmärtää tahallaan väärin... kyse on kumminkin siitä tasapainosta, että vanhemmat pyrkivät onnelliseen elämänasenteeseen, ei niinkään hedonistiseen itsensä hemmotteluun, lapsen tarpeet sivuuttaen.
Tuo on monimutkainen filosofia, kun sitä yrittää soveltaa käytäntöön. Mutta tässä olisi yksi esimerkki: miten vanhemmat mieltävät hyvän rentoutumisen ja loman - onko se mahdollista vain, kun lapsi viedään hoitoon mummolaan ja vanhemmat voivat keskittyä seksiin ja juomaan skumppaa? Vai voiko hyvää rentoutumista ja lomaa olla yhteinen elämys perheenä, se, että näkee lapsen tavan iloita pienistä yksityiskohdista ja nähdä asioita "tuorein silmin" - ja sen lisäksi sitten lapsen nukahdettua voidaan sitä parisuhdeaikaakin ottaa... Siinä on taustalla asennevalinta: olemmeko me perhe niin, että on minä, mies ja lapsi siinä sivussa, vai olemmeko perhe niin, että siinä on kolme tärkeää osasta, jotka tukevat toisiaan ja ovat sidoksissa yhteen?
[/quote]
Sun esimerkkisi on liian yksinkertaistettu, yhtä pinnallinen kuin Sarasvuon höpötykset. Koska tottakai mä suoralta kädeltä vastaisin, että mieluummin valitsen sen koko perheen nautinnon, että meillä kaikilla, miehellä, lapsilla ja minulla on yhdessä mukavaa. Mutta, ja nyt tulee se iso mutta: Tällainen yhteinen mukava ei ole mahdollista jos vanhemmat ovat piipussa, puhki, voimat pois. Siitä on mukava kaukana, jos viimeisillä voimillaan yrittää vahtia, ettei lapsi kesken rantaleikkien lähde syvemmälle mereen ja hups, vanhempi käänsi päänsä toisen lapsen suuntaan ja toista lasta ei enää näy. Tai ihan vaan kotipihalla leikkii lasten kanssa ja yht'äkkiä se utelian lapsi neljän laumasta on omilla teillään...tai väsyneenä koko loman valvoo, kun 5-vuotias on vesirokossa ja ei saa kutinaltaan unta, ja tunnin välein vauva herää siihen oheen huutamaan... jne jne jne. Esimerkkejä voi kuvitella itse omassa päässään.
On täysin naurettavaa, että Sarasvuo kertoo meille tämmöistä. Ensimmäisestä perheestään otti eron (ja kuinka paljon ihan oikeesti itse mahtoi hoitaa niitä lapsia?) Nyt on toinen kierros meneillään ja nähtäväksi jää, miten perhe-elämän "vastuusta kumpuava onnellisuus" tulee toteutumaan heillä. Raha auttanee palkkaamaan lastenvahteja, mutta nimenomaan sitähän Sarasvuon määritelmässä onnellisuus ei ole, koska se on pakenemista sen perimmäisen vastuun luota muihin puuhiin (minun mielestäni inhimillistä toki, mutta Sarasvuon itsensä mukaan hedonismia)
Puhuva pää
[/quote]
Kukahan tuossa nyt liikaa yksinkertaistaa?
Kyse oli asenteesta: mukavaa on, jos ei TARVITSE VAHTIA lapsia, koska se on työtä VAI että lapsen kanssa olo ei ole työtä, vaan hauskaa.
Totta kai lapsikatraan vahtiminen huonosti valvotun yön jälkeen on haastavaa ja siinä ensisijaista on se levon hetken saaminen. Näinhän se on. Ja läpiuupunut vanhempi on riski ja huono asia lapsellekin, monestakin syystä.
Minun pitäisi kai vähitellen oppia, että av-palstalla ei kannata esittää yhtään mitään esimerkkejä, koska av-vittuilijat lukevat kaikkea kuin piru raamattua eli tarkoitushakuisesti väärin ymmärtäen...
-9-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:28"]
Tai, jos nyt olen tässä av:lla, ja sanon lapselle että odota hetki, minä tulen kohta katsomaan sitä piirustustasi, kirjoitan vain tämän ensin. Niin otanko minä tässä omaa aikaa hedonistisesti lapsen kustannuksella, asetan omat mielitekoni lapsen tarpeiden edelle ja ehkä vieläpä käytän aikani salakavalan vahingollisessa viihteessä, joka ei minua tosiasiassa auta tai ravitse mitenkään. Vai annanko lapselle ikiaikaisen opetuksen kärsivällisyydestä ja oman vuoron odottamisesta, aikuisten ja työn kunnioittamisesta, ja autanko lasta kasvamaan tasapainoiseksi ihmiseksi ja viihtymään itsensä kanssa, vaikka kaikki huomio ei ole hänessä koko aikaa... No, oikeasti kyse ei varmaan ole isosta asiasta eikä mustavalkoisesta. Lapsen kokemus on erillinen minun kokemuksesta. Mutta varmaan ytimessä on se, että lisääkö tämä valintani notkua av:lla arjen onnellisuutta vai ei. Jotain fiksumpaakin voisi ehkä tehdä.
[/quote]
hyvä, Sarasvuo keskittyy juuri tämän tapaisiin elämästä lohkottuihin järjettömiin palasiin, joilla ei ihan aikuisten oikeasti olen hevon peppun merkitystä arjen onnelle tai yhtään millekään. VÄhän kuin keskustelu, että miten lapsi traumatisoituu, jos äiti käy kaupassa ennen kuin hakee lapsosen päiväkodista (ja ihan todelliset Keltinkankaat ja muut pohtivat tämmöisiä). Sarasvuo voisi näiden höpönlöpön filosofisten kysymysten sijaan ihan avoimilla korteilla kertoa, kuinka paljon on hoitanut lastensa arkea (sekä ex-liitosta että nykyisestä), kuinka monia öitä valvonut, millainen isä ollut ja on, onko ura ollut nautinnollisemman tuntuista kuin kinaaminen uhmaikäisen lapsen tai murrosikäisen kasvattaminen? Miltä avioero tuntui hänen lapsistaan? Kärsivätkö lapset siitä? Onko avioero hedonismia lasten kustannuksella jne. Tällaisia todellisia asioita, eikä mitään hömppäfilosofiaa.
[/quote]
meinaat, että hän ei älykkäänä miehenä ole voinut oppia omista virheistään`? Ja voisi olla periaatteiden tasolla ihan oikeassa, vaikka omien henkilökohtaisten puutteidensa vuoksi ei ole omassa elämässään osannut/jaksanut olla täydellisesti ihanteidensa mukainen isä?
Muistathan, että Suomessa on tästä vanha ja hyvä sanonta: Älä tee kuten minä teen, vaan tee kuten minä sanon.
Ihanne on oikeastaan aina kaukainen ja saavuttamaton, mutta se ei tarkoita, ettei sitä kohti kannattaisi silti pyrkiä.
Muussa tapauksessa nostamme tumput pystyyn ja emme edes yritä.
-9-
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:45"]
siis että vanhempien mielipaha ja antinautinto olis parempi lapselle?
just joo, saatanan hieno ihminen ja hyvin sanottu :D
[/quote]
Joko tämän kommentoija on ymmärtänyt tahallaan väärin tai sitten on vaan yksinkertainen.
Hyvin sanottu Sarasvuolta :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarasvuon neuvot ovat loogisia ja järkeviä ja toimisivat hyvin jos ihmiset olisivat koneita, mutta kun se haaste onkin siinä että olemme epätäydellisiä, epäloogisia, tuteikkaita ihmisiä joilla on käsittämättömiä tarpeita ja mieltymyksiä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:28"]
[/quote]
meinaat, että hän ei älykkäänä miehenä ole voinut oppia omista virheistään`? Ja voisi olla periaatteiden tasolla ihan oikeassa, vaikka omien henkilökohtaisten puutteidensa vuoksi ei ole omassa elämässään osannut/jaksanut olla täydellisesti ihanteidensa mukainen isä?
Muistathan, että Suomessa on tästä vanha ja hyvä sanonta: Älä tee kuten minä teen, vaan tee kuten minä sanon.
Ihanne on oikeastaan aina kaukainen ja saavuttamaton, mutta se ei tarkoita, ettei sitä kohti kannattaisi silti pyrkiä.
Muussa tapauksessa nostamme tumput pystyyn ja emme edes yritä.
-9-
[/quote]
En lukenut sua kuin piru raamattua, vaan olin vain eri mieltä: liian suuret ihanteet ovat nimenomaan turvallisuusriski sekä hyvinvointiriski!!
Ihanteet pitää asettaa realistiselle tasolle, joka ihmisten on uupumatta loppuun mahdollista saavuttaa. Ei ole järkeä tavoitella kuvakirjan ihanaa perheidylliä, koska tällaisen tavoittelu kiristää monien hermot äärimmilleen, lapsia pahoinpidellään uupuneina, otetaan avioero, revitään lapset riitoihin mukaan, käydään oikeudessa huoltajuustaisteluita, tulee huostaanotot ja perhemurhat ja itsemurhat, auto vaan lipsuu vastaantulevalle kaistalle päin rekkaa...
"Lasten etua" ei saa käyttää tällaisten valheellisten puheiden välikappaleina. Lasten etu ei voi koskaan olla loppuun uupuneet vanhemmat. Lapsen etu ei voi olla vanhempien mielipuolinen uhrautuminen sen eteen, että saavutetaan joku mielikuva, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.
Höpöfilosofiat ovat politiikan ja rahanteon välikappaleita, mutta heikommat sielut alkavat pitää näitä puheita todellisina ihanteina ja romahtavat, kun eivät pysty näitä omassa elämässään saavuttamaan...
sarasvuo on valtakunnan pellekaartia, eihäs sitä kannata kuunnella, suu sillä saattaa liikkua mutta ulos tulee höttöä. Tai jos se onkin viimeaikoina tullu järkiinsä . . . on kyllä vuosia ollu ihan pihalla
17, mun mielestä teet vähän saman tulkinnan kuin kolmonen. Mun mielestä kääntäen asian juuri päälaelleen... Ei tuossa puhuttu minusta mistään mahdottomista kiiltokuvaidylleistä. Eikös se ihmisten epätäydellisyys ja rakenteiden vaikutus yms. hallitsemattomuus tullut moneen kertaan esille. Mulle ainakin tuli ajatus siitä, että onnellisuutta on se jos pystyy haasteista huolimatta suojelemaan arkea ja tekemään ne asiat, jotka on välttämättömiä, ja tekemään myös riittävästi niitä pieniä asioita, jotka pitää yllä iloa ja uskoa tulevaan, siinä arjessa. Kuten että huomaa auringonpaisteen tai sanoo kauniin sanan tai jotain tällaista. Tai muuten huolehtii siitä, että elämä on elämisen arvoista vaikeuksista huolimatta.
Rekan alle ajavat burnout-vanhemmat on eri ääripäästä kuin "infantiilit" hedonistit. Jos voimat on loppu, on varmasti välttämätöntä levätä, ja aikuisella on tietenkin elämässään aina sekä velvoitteita että vapauksia, joissa lapsi ei ole osallisena. Se aikuisen nautinnonhakuisuus on väärin perusteltua sellaisessa tapauksessa, jossa kaikki mikä itsestä tuntuu hyvältä ajatellaan olevan myös aina lapsen edun mukaista. Tapauksessa jossa lapsen kasvatus ja lapsen tarpeet tulee viimeisenä, koska aikuinen mielestään huolehtii myös lapsesta aina kun hän uppoutuu itseensä. Oikeammin aikuisen täytyy huolehtia itsestään jotta hän pystyisi olemaan lapsen elämässä vastaamassa lapsen tarpeisiin, mutta hän ei ole kuitenkaan läsnä ja vanhempi lapselle silloin kun hän on jossain ihan muualla nautiskelemassa itsestään tai kieriskellessään omissa ongelmissaan. Viisas vanhempi punnitsee näitä puolia objektiivisesti ja valitsee sen pienemmän pahan tai sen jonka hyödyt kantaa pidemmälle. Naiivi vanhempi kieltää ristiriidan oman ajan ja lapsen tarpeiden välillä, ja valitsee oman edun uskotellen itselleen että se on sama asia kuin lapsen etu. Rekan alle ajava vanhempi voi olla olosuhteiden uhri, esim. työelämä tai sairaudet tai muut hänen hallintansa ulottumattomissa olevat asiat on kertakaikkiaan vieneet voimat, se on vaikea tilanne mutta jos lapset on viimeiset joille vähiä voimia jaetaan ja ensimmäiset joihin muualta kertynyt turhauma puretaan, niin tärkeysjärjestys on taas väärä. Ongelma on toki silloin myös yhteiskunnan. Tai sitten hän on ehkä aina pannut lasten lyhyen tähtäimen edun omien välttämättömien tarpeiden edelle, ja taaskin sillä tavalla kääntäen laiminlyönyt kasvatusvastuunsa ja antanut tilanteen mennä niin pitkälle että arjen onnellisuus ja sen ylläpito on jäänyt jalkoihin.
Suhtaudun Sarasvuohon aina hieman varauksella, mutta suurimmaksi osaksi hän puhuu asiaa. Hänellä on paljon tietoa monelta alalta, vaikkei olekaan viitsinyt suorittaa yliopistotutkintoa tai vastaavaa koulutusta. Psykologiasta hän tietää paljon, mutta ilman syvempää osaamista kommentit menevät herkästi keittiöpsykologian puolelle. Siis osa jutuista osuu oikeaan, osa vähän sinne päin ja joidenkin juttujen kohdalla on oiottu mutkia liikaa suoriksi.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan Sarasvuon kirjoja. Ensimmäinen Sarasvuo, jonka luin oli Sisäinen sankari. Löytyy ainakin kirjastosta. Tämä on juuri sellainen kirja, joka itselleni osui juuri oikeaan aikaan. Työt ja opiskelut meni huonosti, suunta oli hukassa, syytin olosuhteita ja toisia ihmisiä ongelmista jne. Tuon kirjan tarkoituksena on juuri se, että ihminen ymmärtää ottaa 100% vastuun kaikesta.
Myöhemmin olen tutustunut moniin muihinkin lifestyle/self developemet -kirjoihin. Brian Tracy on yksi suosituimmista. Sarasvuohan on lainannut juttunsa pääosin amerikkalaisista vastaavista kirjoista. Sarasvuota tosin on kiittäminen siitä, että on popularisoinut tämän aiheen Suomessa!
... terveisin eräs kasapäin self development -kirjoja lukenut, joka jätti ikävän 2000e/kk tuottavan työn ja ansaitsee nyt yrittäjänä yli 100.000 vuodessa :)
Jostain syystä mitä ikinä tuo julkisuuden henkilö sanookaan, menen suuresti vastustuskannalle. En pidä yhtään, en yhtään.
On oikeastikin hyvin sanottu!