Miksi oletetaan että ammattiapu auttaa kaikkia?

Tottakai kaikki haluavat uskoa että hoidot ja kuntoutukset ovat tehokkaita ja toimivia

Koska se hoitoon meneminen on merkki, että edes yrittää jotain parantumisen eteen. Moni on päättänyt ettei hoidot auta ennen kuin on edes kokeillut, tai käynyt vain kerran-pari.

Puhutaanko nyt mielenterveysongelmista? Niiden hoitaminen on monesti hidasta. Aina ei huomaa omaa edistymistään ja joskus on todella väsynyt olo.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko nyt mielenterveysongelmista? Niiden hoitaminen on monesti hidasta. Aina ei huomaa omaa edistymistään ja joskus on todella väsynyt olo.

No julkisella puolella se hoito on välillä niin luokattoman huonoa, ettei siitä ihan oikeasti ole apua, joskus jopa haittaa. Ihan tuurista kiinni millaisen tiimin arpa suo. Tuo että huono olo on ihan omaa kuvittelua, on epäonnistuneiden ja huonosti motivoituneiden hoitsujen hätävale. Että oikeasti se olo ei muka vaikka lääkkeestä ole huonontunut, vaan parantunut ja että ihan vaan kuvittelet. Kukaan siellä ei kanna mistään mitään vastuuta. Kaikki vaihtaa duunia pikavauhtia, ettei ketään voi laittaa mistään vastuuseen.

Ei kai kukaan oleta, että ammattiapu nyt ihan kaikkia auttaisi? Paljon on kuitenkin kiinni omasta motivaatiosta ja siitä minkälaista apua saa.

Meillä on aika vahva usko siihen, että lääketieteellä on keinot parantaa sairaudet. Silti jokainen varmaan ymmärtää, että vaikka yksi paranee elämänsä aikana kolmesta eri syövästä, toinen ei parane ensimmäisestäkään. On myös paljon sairauksia, joita ei voi parantaa, mutta oireita voi koittaa lievittää ja/tai sairauden etenemistä hidastaa. 

Omien pitkäaikaisten fyysisten sairauksieni kohdalla olen huomannut, että lääkärit määräävät aiempaa enemmän itsehoitoa ja vähemmän lääkkeitä. Liikuntaa pitää lisätä, painoa pudottaa, pitää nukkua riittävästi, syödä terveellisesti,  ulkoilla jne. Lääkkeitä määrätään joko lyhytaikaisesti tai vasta sitten, kun nuo kaikki on ensin tehnyt. Mt-puolen hoidosta mulla ei ole kokemuksia, mutta voisiko sielläkin olla nykyisin suuntaus itsehoitoon?

"Ammattiapu" tuntuu olevan taikasana, jolla siirretään vaikea tai mahdoton ongelma kauemmaksi. Minä olen erittäin vaikeassa talousahdingossa, ja olen sekä TE-toimistosta, Kelalta, kriisipuhelimesta, velkaneuvojilta ja muutamalta muulta vastaavalta saanut kehotuksen ottaa yhteyttä mielenterveyspalveluihin, jotta pääsisin puhumaan jonkun kanssa. Mielenterveydellinen ammattiapu ei käsittääkseni järjestä minulle työpaikkaa tai lottovoittoa, mutta joka puolelta sitä tyrkytetään.

MT-ongelmissa pyörät aina pyörähtävät eteenpäin julkisen kautta. Jos ongelmasi ovat sitä luokkaa, saat todennäköisesti ammattitaitoisempaa hoitoa kunhan olet ensin käynyt julkisella. Minä kävin ensin työterveyspsykologilla 5 kertaa, jonka jälkeen olin julkisen avohoidon piirissä 3kk, jonka jälkeen sain Kelalta myönteisen kuntoutuspsykoterapiapäätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko nyt mielenterveysongelmista? Niiden hoitaminen on monesti hidasta. Aina ei huomaa omaa edistymistään ja joskus on todella väsynyt olo.

No julkisella puolella se hoito on välillä niin luokattoman huonoa, ettei siitä ihan oikeasti ole apua, joskus jopa haittaa. Ihan tuurista kiinni millaisen tiimin arpa suo. Tuo että huono olo on ihan omaa kuvittelua, on epäonnistuneiden ja huonosti motivoituneiden hoitsujen hätävale. Että oikeasti se olo ei muka vaikka lääkkeestä ole huonontunut, vaan parantunut ja että ihan vaan kuvittelet. Kukaan siellä ei kanna mistään mitään vastuuta. Kaikki vaihtaa duunia pikavauhtia, ettei ketään voi laittaa mistään vastuuseen.

Joo, myönnetään, törppöjä riittää tuollakin alalla.

Yleensä jos kehotetaan hakemaan ammattiapua, niin sillä kai tarkoitetaan sitä, että kumpa ihminen edes yrittäisi jotain vaihtoehtoa saadakseen apua tai ratkaistakseen ongelmansa. Sillä aika paljon on sitä, että kieltäydytään tarjotustakin avusta, kun ei mukamas tarvita. Ja sitten kuitenkin kuormitetaan muita tahoja ja läheisiä ongelmilla.

Ei kukaan oleta että ammattiapu auttaa kaikkia kaikissa tilanteissa.

Mutta. Jos siitä kieltäytyy kokonaan on yksi tärkeimpiä ja taatusti tutkituimpia keinoja jäänyt kokeilematta ja yrittämättä.

Ja näitähän riittää joille ihan mikä vain korvakynttilähoito kelpaa, kunhan on lääketieteen tai ammattiauttajien ulkopuolelta hankittua "hoitoa".