En ole jaksanut enää rukoilla. Sinä joka viitsit ja jaksat rukoilla, saatko myös vastakaikua rukouksiisi?

Faith kirjoitti:

Saan aina Jumalalta vastauksen rukouksiini. Aika usein sitä kautta, että oma suhtautuminen johonkin ikäväänkin asiaan muuttuu ja ymmärrän myöhemmin sen tarkoituksen ja osaan olla jopa kiitollinen siitä, että Jumala on sallinut vastoinkäymisen. Myös ihmeiksi tunnistettavia rukousvastauksia olen saanut: parantumisia, erikoisilta yhteensattumilta vaikuttavia myönteisiä tapahtumia jne.

Rukoilen säännöllisesti. Rukoilen silloinkin, kun ei huvittaisi.

Kuuntelen Raamatun psalmeja (ääniraamattuna) ja rukoilen niiden herättämien ajatusten kautta.

Ajattelen, että kaikkein tärkeintä rukoilemisessakin on luottamus Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin halki. Eli vaikka pyytäisi jotain ja sitten se pyyntö ei toteudu, luottaa siihen että ennemmin tai myöhemmin Jumalan hyvä tahto toteutuu siitä huolimatta ja että kaikki lopulta päättyy hyvin, kun uskoo Jeesukseen.

Evankeliumi, että Jeesus on sovittanut syntimme ja voittanut kuoleman meidän puolestamme, on syy luottaa Jumalan hyvyyteen, vaikka oma tilanne näyttäisi huonolta tässä ajassa.

Tuohan on ihan vain positiivista ajattelua, johon pystyy jokainen halutessaan. Sinä vain käytät rukousmallia alustana siinä, mutta mikäs siinä jos se sen kautta helpommin löytyy. Uskontohan on muutenkin hyvin pitkälti vain suuri lohtumekanismi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rukoilen ja olen saanut usein apua.

Joskus on käynyt niin, että olen rukoillut apua jossakin asiassa ja on tapahtunut aivan päinvastoin.

Sitten vuosien kuluttua tapahtuu jotain, joka selittää aikaisemman pettymyksen ja asia on kääntynyt hyväksi, mitä ei olisi tapahtunut, jos aikaisemman rukouksen pyyntöön olisi tullut silloin minulle muka oikea vastaus.

Eli joku muu taho kuin minä itse on ohjannut asian menemään minun parhaakseni.

Ihmisen kyky selitellä kaikki asiat parhain päin tai omaan maailmankuvaansa sopivaksi realiteeteista riippumatta on se kaikkein hämmästyttävin asia tässä :)

Maxwell kirjoitti:

Ap. Mulla jäi sellainen kuva että rukoilu on sulle vain pyytämistä? Rukoilu on puhumista Jumalalle. Kaiken luojalle. Jos Jumala olis siinä sun vieressä mitä sä haluaisit sanoa hänelle? Kysyä?

Olipa rukous pyytämistä tai puhumista Jumalalle, niin jos vastakaikua ei tule, niin on pidemmän päälle aika turhauttavaa.  Ihmisten kesken esim. kaverisuhteetkin tyrehtyy jos yhteydenpito on vain yksisuuntaista.

Vierailija kirjoitti:

yrteytre kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

Vaikka pelkkä hius tippuu päästä niin Jumala näkee sen. Hän näkee meidän ihan kaikki ajatukset, teot, puheet jne. Jumalalta ei voi piiloutua eikä salata mitään. Meistä voi tuntua, että asioita tapahtuu tuosta vain ihan sattumalta. Mikään ei ole sattumaa eikä tuuria vaan Jumala on sallinut kaiken meille niin tapahtuvan.

Kyllä minua ahdistaisi tuollainen jatkuva valvonta, kuin Pohjois-Koreassa eläisi..

Joskus oon pyytäny apuu. Sillee sain kiinni erään exän imuttelemassa jotai sutturaa Ålandsbankenin edessä. Huristelin juur bussil ohi. Kielsi pönttö kaiken ja annoin tillikan. Myöhemmin toki potkun.

Myöskin kiroilin kolme päivää vääntäessäni mehupullon korkkia. Sitten väsyneenä sanoin ohuille yläpilville et jumala nöyrä palvelupyyntö kärsivältä ni het aukes.

😂😂😂😂

Rukoilen joka päivä. Mutta ei minun rukoukseni ole asioiden pyytämistä. Se on hiljentymistä ja kuuntelemista, että jospa Jumala haluaisi puhua minulle jotain. Tai vain nauttimista Jumalan läsnäolon tunteesta. 

Minusta tuntuisi tosi vieraalta pyydellä asioita rukouksessa. Jumala on kaikkitietävä, ja tietää kyllä mitä minä tarvitsen ja toisaalta mitä koen tarvitsevani (nämä on usein eri asia, mitä tällä hetkellä haluan ja mikä lopulta on hyväksi).  Luotan että Jumala osaa paremmin antaa minulle sellaista mikä on oikeasti tarpeen hengelliselle hyvinvoinnilleni kuin osaisin itse pyytää, joten annan Jumalan hoitaa sen puolen enkä pyyntörukouksilla ohjeista Jumalaa miten hänen pitäisi työnsä tehdä.

yertyertr kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Saan aina Jumalalta vastauksen rukouksiini. Aika usein sitä kautta, että oma suhtautuminen johonkin ikäväänkin asiaan muuttuu ja ymmärrän myöhemmin sen tarkoituksen ja osaan olla jopa kiitollinen siitä, että Jumala on sallinut vastoinkäymisen. Myös ihmeiksi tunnistettavia rukousvastauksia olen saanut: parantumisia, erikoisilta yhteensattumilta vaikuttavia myönteisiä tapahtumia jne.

Rukoilen säännöllisesti. Rukoilen silloinkin, kun ei huvittaisi.

Kuuntelen Raamatun psalmeja (ääniraamattuna) ja rukoilen niiden herättämien ajatusten kautta.

Ajattelen, että kaikkein tärkeintä rukoilemisessakin on luottamus Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin halki. Eli vaikka pyytäisi jotain ja sitten se pyyntö ei toteudu, luottaa siihen että ennemmin tai myöhemmin Jumalan hyvä tahto toteutuu siitä huolimatta ja että kaikki lopulta päättyy hyvin, kun uskoo Jeesukseen.

Evankeliumi, että Jeesus on sovittanut syntimme ja voittanut kuoleman meidän puolestamme, on syy luottaa Jumalan hyvyyteen, vaikka oma tilanne näyttäisi huonolta tässä ajassa.

Tuohan on ihan vain positiivista ajattelua, johon pystyy jokainen halutessaan. Sinä vain käytät rukousmallia alustana siinä, mutta mikäs siinä jos se sen kautta helpommin löytyy. Uskontohan on muutenkin hyvin pitkälti vain suuri lohtumekanismi.

En ole positiivinen ajattelija. Ilman syytä en ajattelisi, että vastoinkäymisilläkin on tarkoituksensa. Se syy on Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen joka päivä. Mutta ei minun rukoukseni ole asioiden pyytämistä. Se on hiljentymistä ja kuuntelemista, että jospa Jumala haluaisi puhua minulle jotain. Tai vain nauttimista Jumalan läsnäolon tunteesta. 

Minusta tuntuisi tosi vieraalta pyydellä asioita rukouksessa. Jumala on kaikkitietävä, ja tietää kyllä mitä minä tarvitsen ja toisaalta mitä koen tarvitsevani (nämä on usein eri asia, mitä tällä hetkellä haluan ja mikä lopulta on hyväksi).  Luotan että Jumala osaa paremmin antaa minulle sellaista mikä on oikeasti tarpeen hengelliselle hyvinvoinnilleni kuin osaisin itse pyytää, joten annan Jumalan hoitaa sen puolen enkä pyyntörukouksilla ohjeista Jumalaa miten hänen pitäisi työnsä tehdä.

Rukous voi sisältää monia asioita, mutta ap. kysyi nimenomaan rukousvastauksista. Ja kyllä Raamatussakin kehotetaan uskovia viemään kaikki Jumalalle rukouksessa ja Jeesus opetti, että rukouksessa voi pyytää apua Jumalalta. Olennaisinta minusta on luottamus Jumalaan, että Hänen antamansa vastaukset ovat hyvät ja oikea-aikaiset, juuri sellaiset mitä rukoilija tarvitsee.

Onpa hassua. Rukoilin eilen ensimmäistä kertaa vuosiin ja se rauhoitti oloani. Jatkoin rukoilua tänään, ja hetki sen jälkeen törmäsin tähän keskusteluun.

Rukoilin Jeesusta, koska mulla on ehkä vähän auktoriteettikammoa ja Jeesus on helpommin läheisyyttävä kuin Jumala. Kerroin hänelle, että olen kääntänyt selkäni hänelle, koska aikanaan saamani uskonnollinen kasvatus ja kaikki muu uskonnon ympärillä vellova negatiivisuus on etäännyttänyt minut hänestä ja saanut minut suorastaan työntämään uskoa/uskontoa kauemmas minusta. Siinä rukoillessani hoksasin jotain ja jatkoin jutustelua Jeesukselle. Sanoin hänelle, että eihän yksikään ihminen pysty määrittelemään minun ja hänen välistä suhdetta, minun uskoani tai sitä mitä siihen kuuluu ja mitä ei. Ja jos minä haluan uskoa, että Jeesus on minulle rakkaus, se joka kulkee aina lähellä eikä jätä minua koskaan yksin, minä voin jatkossa rukoilla vaikka joka päivä saadakseni turvaa ja luottamusta siihen, että pärjään. Ymmärsin myös, ettei rukoiluni ole sen kummempaa kuin ne muutkaan keinot joilla olen pyrkinyt auttamaan itseäni. Esimerkiksi mindfullnesin

avulla olen yrittänyt erottaa ajatukseni ja todellisen minäni toisistaan, mutta nyt huomasin rukoilun ajavan saman asian. Pyysin apua siihen, että voisin tuntea oloni rauhallisemmaksi, kerroin ikävistä ajatuksistani itseäni ja kehoani kohtaan ja apua siinä, että oppisin suhtautumaan itseeni armollisemmin ja hyväksvämmin -kuten hän minuun. Kerroin että haluaisin jatkossa jutella hänelle joka päivä ja muistuttaa samalla itseäni siitä, etten ole yksin.

Vain minä itse luon oman uskoni ja suhteeni ”yläkertaan”. Lapsuuttani leimasi syntisyys, rajoitteet, kielletty ja sallittu. Luulin jo alakouluikäisenä olevani syntinen ja paha. Nyt aikuisena voin päästää irti virastani myös uskontoa kohtaan ja ottaa siitä itselleni käyttöön sen mitä tarvitsen: tuen ja rakkauden.

Joku rukoilee. Joku halaa puita. Yksi joogaa. Toiset rakastavat selfhelp-kirjallisuutta. Minä ajattelin jatkossa jutella enemmänkin Jeesukselle, sillä se tuntui ihan hyvältä.

yrteytre kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

No, aikana jolloin tarvitsin tukea paljon,

Puhelin soi silloin, kun pyysin sitä, ja se oli rukouspyynnöstä noin 5 min sisällä,

oli hyvin selkeä asia ja siihen sai luottaa, kohta tulee se odotettu puhelu.

Selkeät merkit pettämisestä, kun kyselin onko tämä suhde aito, rukousvastaus tämäkin.

Uuden asunnon saaminen tietämättäni, että silloisesta asunnosta joutuisin jokatapauksessa lähtemään.

Kyllä,

uskon rukouksen voimaan.

Ja ajatelkaa, jos kaikki rukoilisivat, niin mikä vaikutus maailmassa .

Rukosvastauksista,

Minusta tuntuu kuin olisi tyrinyt elämässäni niin paljon, ettei minulla ole yhteyttä enää taivaskanaviin.

Tämä ajatus ei liene oikeasti totta, mutta olen siksi vieraantunut rukoksesta

ja ” maallistunut”.

Nytkin on hieman levoton olo, kun olen hieman hukassa. Asiat on hyvin, mutta siltikin on asioita jotka hiertää.

Vierailija kirjoitti:

Rukosvastauksista,

Minusta tuntuu kuin olisi tyrinyt elämässäni niin paljon, ettei minulla ole yhteyttä enää taivaskanaviin.

Tämä ajatus ei liene oikeasti totta, mutta olen siksi vieraantunut rukoksesta

ja ” maallistunut”.

Nytkin on hieman levoton olo, kun olen hieman hukassa. Asiat on hyvin, mutta siltikin on asioita jotka hiertää.

Oloni helpottui, lienee vastaus tämäkin ,

Rukoileminen auttaa aina.