En ole jaksanut enää rukoilla. Sinä joka viitsit ja jaksat rukoilla, saatko myös vastakaikua rukouksiisi?

Lopetin juttelun ylemmälle rukouksien voimin, koska koin saavani vastauksia, mutta epäonnistuin olemaan kunnollinen ihminen. Olen taas alkanut katumuksen jälkeen kurottelemaan rukouksien voimalla, saaden vastakaikua.

Kiitollinen

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

yrteytre kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

Luulisin, että jumalaan uskova ihminen ajattelee, että kaikki asiat tapahtuvat jumalan tahdosta, ja siksi myös heidän rukoilemansa asiat tapahtuvat tai eivät tapahdu jumalan päätöksestä.

Nuorempana kun aloin epäillä jumalan olemassaoloa, rukoilin, mutta en saanut vastauksia.

Ainoa kerta, jolloin rukoilusta oli hyötyä, tapahtui kun kärsin kamalasta ahdistus/masennuskohtauksesta. Rukoilin jeesusta ja jumalaa, että ota tämä olo pois. Yhtäkkiä tuli rauhallinen olo ja en kyennyt edes ajattelemaan niitä asioita, jotka ahdistivat.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se oli itsesuggestiota. Joku uskova olisi varmasti olettanut sen olevan kuin olevankin jumalan tekosia.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin juttelun ylemmälle rukouksien voimin, koska koin saavani vastauksia, mutta epäonnistuin olemaan kunnollinen ihminen. Olen taas alkanut katumuksen jälkeen kurottelemaan rukouksien voimalla, saaden vastakaikua.

Kiitollinen

Katumusta ihmisyydestäsi vai mistä? Mitä on olla kunnollinen ihminen? 

Vierailija kirjoitti:

yrteytre kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

Luulisin, että jumalaan uskova ihminen ajattelee, että kaikki asiat tapahtuvat jumalan tahdosta, ja siksi myös heidän rukoilemansa asiat tapahtuvat tai eivät tapahdu jumalan päätöksestä.

Näinpä, ja jos rukoilemansa asia toteutuu, se otetaan todisteena jumalasta, mutta ne muut kymmenet, sadat kerrat kun rukoukseen ei vastata, kuitataan sillä että "god works in mysterious ways"

Mutta ei sillä, jos siitä saa lohtua elämäänsä niin mitäpä se haittaa.

yrteytre kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

Yleisin rukousvastaukseni on ollut, että omat voimasi riittävät, et tarvitse mitään ihmeitä.

Ja mikä asiain lopputulos onkin, niin siinä voi päättää ihan itse, tapahtuiko ohjausta jostain ylempää vai oliko se vain sattumaa. Ja onko sattuma sitten eri asia kuin jonkun ulkopuolisen ohjaus? Ihmisen aikakäsitys kun ei näe tulevaa edeltä.

Saan aina Jumalalta vastauksen rukouksiini. Aika usein sitä kautta, että oma suhtautuminen johonkin ikäväänkin asiaan muuttuu ja ymmärrän myöhemmin sen tarkoituksen ja osaan olla jopa kiitollinen siitä, että Jumala on sallinut vastoinkäymisen. Myös ihmeiksi tunnistettavia rukousvastauksia olen saanut: parantumisia, erikoisilta yhteensattumilta vaikuttavia myönteisiä tapahtumia jne.

Rukoilen säännöllisesti. Rukoilen silloinkin, kun ei huvittaisi.

Kuuntelen Raamatun psalmeja (ääniraamattuna) ja rukoilen niiden herättämien ajatusten kautta.

Ajattelen, että kaikkein tärkeintä rukoilemisessakin on luottamus Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin halki. Eli vaikka pyytäisi jotain ja sitten se pyyntö ei toteudu, luottaa siihen että ennemmin tai myöhemmin Jumalan hyvä tahto toteutuu siitä huolimatta ja että kaikki lopulta päättyy hyvin, kun uskoo Jeesukseen.

Evankeliumi, että Jeesus on sovittanut syntimme ja voittanut kuoleman meidän puolestamme, on syy luottaa Jumalan hyvyyteen, vaikka oma tilanne näyttäisi huonolta tässä ajassa.

Ap. Mulla jäi sellainen kuva että rukoilu on sulle vain pyytämistä? Rukoilu on puhumista Jumalalle. Kaiken luojalle. Jos Jumala olis siinä sun vieressä mitä sä haluaisit sanoa hänelle? Kysyä?

Kun puhuu seinille, on outo.

Kun kuulee seinien vastaavan, on sairas.

Lentävän spaghetti hirviön nuudelinen kosketus toimii aina, jaksan hämmästellä kristittyjen ja muiden vääräuskoisten juttelua satu-olennoille.

Aloitan meditaation nyt kaikista raskaimmassa "rukoilu" asennossa. Toivottavasti minulle meditoidaan irtaantumalla ruumiista minun ruumiin. En usko, mutta se käy todeksi kuin "rukoilen" nyt ja saan enemmän nähtävää ja intressiä meditaatioon jos se minulle suo. Joskus en voi meditoida, en löydä fiilistä siihen ja lopahdan.

Kaikkia erilaisia meditaatioita on mutta ihminen ei ole aina vahva löytämään niistä kaikista soveliainta.

Kyllä rukoilen ja olen saanut usein apua.

Joskus on käynyt niin, että olen rukoillut apua jossakin asiassa ja on tapahtunut aivan päinvastoin.

Sitten vuosien kuluttua tapahtuu jotain, joka selittää aikaisemman pettymyksen ja asia on kääntynyt hyväksi, mitä ei olisi tapahtunut, jos aikaisemman rukouksen pyyntöön olisi tullut silloin minulle muka oikea vastaus.

Eli joku muu taho kuin minä itse on ohjannut asian menemään minun parhaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin juttelun ylemmälle rukouksien voimin, koska koin saavani vastauksia, mutta epäonnistuin olemaan kunnollinen ihminen. Olen taas alkanut katumuksen jälkeen kurottelemaan rukouksien voimalla, saaden vastakaikua.

Kiitollinen

Katumusta ihmisyydestäsi vai mistä? Mitä on olla kunnollinen ihminen? 

Koin että minun tehtävä on olla muille ihmisille niin suuri apu kuin pystyn. Koin että minun vastuulla on lähimmäisten sekä luonnon ja eläinten hyvinvointi joka ympärilläni kulloinkin on. Aloin kääntymään ihmisiä vastaan, satuttamaan heitä, en kunnioittanut elinympäristöä ja suoraan sanottuna haistattelin Jumalalle kokemalla oikeudekseni tuhota elämääni ja haluamalla tappaa itseni. Sitä kaikkea tehdessä päässä kolkutteli synnintuska (en ollut edes lukenut Raamattua) ja päädyin palaamaan polulle joka oli ennen minun voimavarani.

Mitä koen tällä hetkellä on se. Äärimmäisen vaikea täällä on yrittää elää Jumalan mukaan, kun ympärillä ihmiset ei sitä vahingossakaan myönnä olevaksi olemassa. En myöskään kestä jeesustelijoita, eli uskovaisten leirit ei anna minulle helpotusta

Mitä rukoileminen oikeasti on? Itse puhun Luojani kanssa joka päivä. En yleensä ääneen, mutta joskus kyllä. Tunnen Hänet ympärilläni ja näen Hänet esim. kauniissa auringonnousussa tai hiljaa leijailevina lumihiutaleina tai kuulen Hänet tuulenkahinana juhannuskoivuissa kesäiltana. Kaikki edellä mainitut asiat lohduttavat minua vaikeina hetkinä. Esim. kun jouduin lopettamaan pienen koirani 12 yhteisen vuoden jälkeen, näin yli vuoden taivaalla koirani muotoisen pilven, joka näytti kellivän rauhaisasti taivaan kannen päällä, kaukana maallisesta tuskasta. Tuo näky (jonka uskon tulleen Jumalalta) auttoi minut pahimman surun ylitse. Kiitän Luojaa päivittäin, että saan katsella ja valokuvata kaunista luontoa. En yleensä pyydä Häneltä muuta, kuin johdatusta ja voimaa ja rauhaa itselleni ja läheisilleni. Jostain syystä se auttaa minua jaksamaan ja tunnen, että jokin voima on takanani ja ahdistukseni rauhoittuu. Ehkä se, että käyn vuoropuhelua pääni sisällä auttaa prosessoimaan vaikeatkin asiat, kuka tietää? Viime vuodet ovat olleet vaikeita, äitini on peruuttamattomasti sairas ja on tuskallista katsella, kuinka ihminen, jonka olen tuntenut koko ikäni katoaa pikkuhiljaa. Täytyy myöntää, että olen ollut Jumalalle joskus vihainenkin ja miettinyt, miksi elämä on välillä niin epäoikeudenmukaista, mutta en silti ole lopettanut puhumista Hänelle. Itselle on ollut hankalinta oppia vain luottamaan Jumalan tahtoon ja päästää irti siitä halusta saada kaikelle (hyvälle ja huonolle) selitys tässä maanpäällisessä elämässä. Itse uskon, että Luoja on kaikkialla ympärillämme kokoajan, kaikessa. Tunnen, että vahva siteeni luontoon tuo Hänet minulle läheisemmäksi. Ja juuri tätä kirjoittaessani katsoin ulos ja siellä on alkanut sataa lunta!:)

Rukoillessani Taivaan Isä vastaa minulle Rauhalla, tunnen sen sielussani. Olen turvassa.

Rukoukseni kuullaan mutta se millon niihin vastataan on Taivaan Isän tahto. Minä tyydyn siihen. Koska tiedän, että hän vastaa rukouksiin sillon kun hän näkee sen minulle parhaaksi.

T. VL-Äiti

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun aloin epäillä jumalan olemassaoloa, rukoilin, mutta en saanut vastauksia.

Ainoa kerta, jolloin rukoilusta oli hyötyä, tapahtui kun kärsin kamalasta ahdistus/masennuskohtauksesta. Rukoilin jeesusta ja jumalaa, että ota tämä olo pois. Yhtäkkiä tuli rauhallinen olo ja en kyennyt edes ajattelemaan niitä asioita, jotka ahdistivat.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se oli itsesuggestiota. Joku uskova olisi varmasti olettanut sen olevan kuin olevankin jumalan tekosia.

Voi olla. Voi myös olla että se todellakin oli Jumala joka antoi rauhan. "Oman rauhani minä annan teille" lupaa Jeesus, ei antavansa kuten maailma antaa.

yrteytre kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että kun ihminen rukoilee jotakin ja sitten se pyydetty asia tapahtuukin, niin mistä tämä ihminen tietää että se tapahtui juuri rukouksen ansiosta, eikä muuten vaan? Ihmiset kun saavat jatkuvasti asioita ja juttuja tapahtuu jopa ihan sattumalta muutenkin. Yleensä tietysti tapahtuu niitä asioita, joihin pyritään ja joiden eteen tehdään töitä.

Vaikka pelkkä hius tippuu päästä niin Jumala näkee sen. Hän näkee meidän ihan kaikki ajatukset, teot, puheet jne. Jumalalta ei voi piiloutua eikä salata mitään. Meistä voi tuntua, että asioita tapahtuu tuosta vain ihan sattumalta. Mikään ei ole sattumaa eikä tuuria vaan Jumala on sallinut kaiken meille niin tapahtuvan.

Minkä ikäinen ap olet suunnilleen ja minkä ikäisenä lopetit rukoilun? Kannattaa aina nukkumaan käydessä lukea vaikka lyhyt iltarukous, vaikka se "levolle laske luojani".

up