Lue keskustelun säännöt.
Apua monikulttuuriseen avioliittoon!
19.03.2013 |
Olemme olleet miehen kanssa nyt 3 vuotta aviossa, hän on arabimaasta ja hyvin isänmaallinen. Ei kuitenkaan mikään jihadia käyvä vaan arvostaa omaa kulttuuriaan ja varsinkin sukuaan, joka on kieltämättä hyvin koulutettu (melkein kaikilla masters degree arvostetuista jenkkiyliopistoista).
Oma suomalainen sukuni on täynnä erilaisia ammatteja, valtaosa ihan ammattikoulusta hankittuja. Sukulaiset asuvat ok-taloissa kuten kaikki mun kotipaikalla ja elävät ihan kivaa elämää, mutta miehen mielestä he ovat juntteja. Perheeni ja sukuni juhlissa on aina ihan tavallista ruokaa (lihapullat, Karjalan paisti jne), mieheni ei ymmärrä, että juhlana samaa kuin arkena ja että emme osaa juhiakaan.
Alussa ajattelin, että tämä kaikki johtuu kulttuurishokista ja pian hän huomaa että hyvääkin kulttuurissamme on. Olemme pattitilanteessa, sillä vielä hän ei ole huomannut Suomen hyviä puolia, sanoo vain, että ihmiset ovat epäkohteliaita tai jos ovat mukavalla tuulella, niin ovat varmasti humalassa ja silloin on kuullut "kohteliaisuuksia", kuten "olet yllättävän mukava vaikka oletkin arabi".
Arvata saattaa, että hän pitää suomalaisia epäkohteliaina ja mieheni loukkaantuu myös herkästi. Itseäni sapettaa tietty miehen tuijottaminen kadulla, ihmisten huono kielitaito ja ennakkoluulot.. eli miehenkin puheissa on perää. Jotenkin jopa hävettää oma kulttuuri, koska miehen kautta ymmärrän, että elämä tosiaan voisi olla hauskempaa muualla, esim maassa missä juodaan vähemmän ja järkätään enemmän perhejuhlia naapureille ja suvulle.
Pelottaa kyllä hurjasti ajatus muuttaa ulkomaille, mistä mies on viime aikoina alkanut puhua. Meillä on kaksi yhteistä lasta.
Kommentit (71)
mulla on kokemusta kahdesta ulkomaalaisesta puolisosta, toinen on kotoisin länsi-euroopasta, toinen lähi-idästä. tuttavallani on ruotsalainen puoliso, joka hänkin kokee suomalaisen tavan elää eristäytyneeksi.
kumpikin on kokenut asumisen suomessa vaikeaksi. suomalaisten epäkohteliaisuus ja juominen ovat tuntuneet heistä vierailta, samoin hiljaisuus ja yksinäisyys. suomalaiset eivät myöskään ole kovin spontaaneja, vaan kaikki tapaamiset pitää järjestää aina paljon etukäteen, tämän molemmat ovat kokeneet rajoittavaksi. olen itsekin nähnyt suomen eri tavalla heidän kauttaan.
illanistujaisia on järjestetty ja molemmat puolisot ovat olleet mukana työn kautta tapahtumissa. parhaiten he ovat tulleet juttuun ihmisten kanssa, jotka ovat asuneet ulkomailla ja siellä muuttuneet sosiaalisimmiksi. heistä molemmat tunsivat myös muuta suomessa asuivia ulkomaalaisia ja viihtyivät heidän seurassaan.
miettikää tuttavistanne ihmisiä, jotka ovat avarakatseisia ja haluavat viettää sosiaalista elämää ja kutsukaa heitä vaikka syömään.
suomalaiset ovat monet kiinnostuneita tutustumaan erimaalaisiin ja esittelevät maataan mielellään. länsieurooppalainen puolisoni naureskeli hyväntahtoisesti joskus sille, että melkein kaikki lauseet alkavat: " in finland we have this.."
vierauden tunne kuuluu asiaan kaikilla, jotka muuttavat muualle, olen itse kokenut samaa ulkomailla asuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan täällä erilaista. Englantiin muuttaessamme kutsuja erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin suorastaan sateli. Ihmiset kutsuivat koteihinsa, konsertteihin seuraksi, klubeille, ravintoloihin, pubeihin, ja jopa ruokakauppaan! Suomessa useimmat lähtevät töiden jälkeen ilmeisesti kotiin jurottamaan. Ei siinä mitään, minä viihdyn Suomessakin oikein hyvin ja kyllä täältäkin löytää fiksuja ihmisiä, mutta se vaan vaatii vähän enemmän työtä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 12:55"]
Asiat eivat valttamatta parane maata muuttamalla, silla toiseen maahan muuttaminen tarkoittaa erilaista elamaa, ei valttamatta sen parempaa, toimivamaa tms. Ja esim. ilmasto olisi aurinkoisempi, mutta enta kuumuus, kuivuus, vehrean luonnon ja jarvien puuttuminen tms.? Koitan tassa heratella sinua, etta asioilla on aina kaantopuoli. Sita vain ei auta tajua mista luopuu...
Suomessa on monia asioita joita uskoisin, etta miehesikin arvostaa mm. (lahes) ilmainen paivahoito, koulutus, terveydenhuolto, toimiva liikenne, turvallisuus, sosiaaliturva, asumisen taso ja alhainen verotus (kun huomioi mita vastineeksi saa).
Se etta ihmiset ovat toisinaan melko "juntteja" ja introvertteja on totta, mutta niita kouluttamattomia ja ahdasmielisia juntteja on miehesi kotimaassakin - ne ennakkoluulot vain kohdistuisivat sitten sinuun ja lapsiinne.
Mista maasta miehesi on kotoisin? Olisitteko muuttamassa miehen entiseen kotimaahan? Jos vakavissasi harkitset muuttoa, ota huomioon mita se tarkoittaisi lapsillenne, isovanhemmille, jne. Enta sina - saisitko toita, onko kielitaitoa (sujuva ranska, arabia lahes valttamaton maasta riippuen)? Lisaksi lailliset oikeutesi vaimona ja asema naisena voi muuttua radikaalistikin (kuten miehesikin asema/ oikeudet). Kannattaisi ottaa selvaa naista ja monista muista asioista (kulttuuri, verotus, arki, lasten koulutus, asuminen jne.) ennenkuin teet paatoksia suuntaan tai toiseen.
t. monikulttuurisen lapsiperheen aiti, vuosia ulkomailla eri maissa
[/quote]
Komppi 17:lle.
Ap, miehesi on tyypillinen yläluokkainen arabi. Hän ei näe sitä hyvää, mikä sisältyy suomalaiseen tasa-arvoon, pieniin tuloeroihin ja sosiaaliturvaan - siitä seuraa kuitenkin mm. yhteiskunnallista vakautta ja turvallisuutta, joka surullisella tavalla uupuu monesta arabimaasta. Sitä pitäisi miehesi osata arvostaa, jos ei olisi sokea oman yhteiskuntaluokkansa elämäntavan vuoksi sitä näkemään...
!7 listasi monia muitakin erinomaisia puolia Suomessa.
Ja hyviä syitä ainakin harkita kahteen kertaan täältä poismuuttoa.
Sosiaalisen verkoston luominen ON aika haasteellista Suomessa asuvalle ulkomaalaiselle, jos asuu pienellä paikkakunnalla. Itse asun stadissa, ja täällä kyllä on paljonkin koulutettuja maahanmuuttajia, joiden kanssa sosiaalisen elämän kehittäminen on ihan jo itsestä kiinni, ei voi soimata kuin kenties OMAA laiskuuttaan ja kyvyttömyyttään, jos yksin jää.
Loppupeleissä on ihmisen omasta persoonallisuudesta kiinni, miten kotoutuu. Kuulostaa ap siltä, että miehesi potee koti-ikävää, jota hän voisi ihan yhtä hyvin potea muuallakin (kuin omassa kotimaassaan tai siellä Yhdysvalloissa, jossa on asunut pitkään). Ei Suomi ole paha paikka asua ja kotoutua, mutta tahtoa se vaatii.
Mun mielestä ovat ihan tyhmiä jos vaan haukkuvat suomea.
Mullakin on ulkomaalainen mies. Mies tykkää olla suomessa, hän arvostaa suomea ja suomalaisia hyvin paljon.Hän arvostaa suomalaista rehellisyyttä ja vähäistä korruptiota. Tykkää ruuasta jota täällä on ja varsinkin jota minä teen.
Tykkää kovin paljon vanhemmistani ja isäni on kuin hänen idolinsa.
Omasta kotimaastaan hän ei kaipaa muuta kun sukuaan ja kavereitaan. Omassa kotimaassa on kerjäiläisiä,ei työpaikkoja,korruptiota...
Hänellä ei ole mitään sitä vastaan että annamme vanhemmilleni rahallista tai ruuallista avustusta. Jos lainaamme vaikka isäni autoa, hän voi antaa siitä isälleni vaikka 50 euroa käteen. Sekin on hyvä asia sillä, vanhempani eivät ole rikkaita.
Hänen mielestään on väärin että jotkut tulevat tänne tekemään rikoksia tai pimeitä töitä.
Hänen mielestään veroja kuuluu maksaa jotta valtio pysyy hyvinvointivaltiona.
Hän ei tekisi pahaa kenellekään luultavasti jopa puolustaisi uhria, jos joku vaikka yrittäisi ryöstää kadulla toista ja hän näkisi tapahtuman.
Sellainen on minun mieheni, te muut näette vaan ulkokuoren mikä on bangladeshilainen muslimi. Mä näen sisällön ja se on todella kaunis ja hieno.
On toisaalta ihanaa että ootte niin rakastuneita miehiinne, toisaalta huolestuttavaa että olette valmiita muuttamaan ns. hellan ja nyrkin väliin. Muutos alkaa pikkuhiljaa Tanskan eteläpuolella ja ei valitettavasti ole miehenne konrolloitavissa, ympäröivä yhteiskunta on vahvempi kuin miehenne. Jos teillä on tyttölapsia kannattaisi miettiä miten muuto vaikuttaisi heidän mahdollisuuksiinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 13:53"]
On toisaalta ihanaa että ootte niin rakastuneita miehiinne, toisaalta huolestuttavaa että olette valmiita muuttamaan ns. hellan ja nyrkin väliin. Muutos alkaa pikkuhiljaa Tanskan eteläpuolella ja ei valitettavasti ole miehenne konrolloitavissa, ympäröivä yhteiskunta on vahvempi kuin miehenne. Jos teillä on tyttölapsia kannattaisi miettiä miten muuto vaikuttaisi heidän mahdollisuuksiinsa
[/quote]Ei siinä oel mitään ihanaa että nainen rakastuu niin summittaisesti mihin sattuu. Kertoo ehkä jotain myös siitä miksi naisen palkka on 80 snt
Mielenkiintoinen ketju. Minä olen naimisissa itäeurooppalaisen miehen kanssa ja meillä on yhteisiä lapsia. Asutaan Suomessa ja täällä ollaan tavattukin. Hän on asunut suomessa jo 9 vuotta ja koska on insinööri, työllistyminen on ollut helppoa puutteellisesta suomenkielen taidosta huolimatta. Hänellä on laaja kaveripiiri, joka koostuu 90%:sti muista mamuista. Ei täällä Suomessa oikeasti pääse sisään yhteiskuntaan kovin helposti. Varsinaisia suomalaisia miesystäviä hänellä ei ole lainkaan, tuttuja vain ja työkavereita.
Mutta tuijottelua, väkivaltaa eikä muutakaan rasismia hän ei ole kyllä juurikaan kohdannut. Joskus joku suomijunttipersuäijä on saattanut kännispäissään tuijottaa mulkoillen kun taas joku karvakäsi (mieheni on tumma) on varastanut suomalaisen muijan. :)
Mies ei ole koskaan kritisoinut mitään suomalaista. Ei ruokaa, ei tympeää ilmapiiriä, ei pitkää ja kylmää talvea, ei korkeita veroja. Ei mitään. Olen itse alunperin maalta kotoisin ja sukulaiseni ovat suurelta osin melkoisia juntteja. Hän on koulutetusta perheestä ja kaupunkilainen taustaltaan. Mutta hän ei ole koskaan arvostellut sukulaisiani.
Mutta se, että hän ei ole liiemmin valittanut tai kritisoinut ei tarkoita sitä, että hän olisi täysin onnellinen Suomessa asuessaan. Hän on vähän kuin kyyhky kultahäkissä. Hän joutuu tukeutumaan paljon minuun mm. viranomaisasioissa jne. eikä voi toimia systeemin täysivaltaisena jäsenenä. Luulen, että hän olisi onnellisempi jossakin muualla, jossa hän voisi olla vastuussa enemmän päivittäisistä asioista, olla täysin tasavertainen kantaväestön kanssa ja "kulkea selkä suorassa".
Tavatessaan suomalaisia keskustelu on edelleen 9 Suomivuoden jälkeen samaa "what do you think about Finland, do you like salmiakki" -osastoa. Monen suomalaisen on vaikea suhtautua mamuihin normaalisti. Suomalaisuus on todella tiukasti rajattua ja mamu on aina mamu. Tämä on varmasti rankkaa ihmiselle, joka tekee parhaansa integroituakseen osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:06"]
Mielenkiintoinen ketju. Minä olen naimisissa itäeurooppalaisen miehen kanssa ja meillä on yhteisiä lapsia. Asutaan Suomessa ja täällä ollaan tavattukin. Hän on asunut suomessa jo 9 vuotta ja koska on insinööri, työllistyminen on ollut helppoa puutteellisesta suomenkielen taidosta huolimatta. Hänellä on laaja kaveripiiri, joka koostuu 90%:sti muista mamuista. Ei täällä Suomessa oikeasti pääse sisään yhteiskuntaan kovin helposti. Varsinaisia suomalaisia miesystäviä hänellä ei ole lainkaan, tuttuja vain ja työkavereita.
Mutta tuijottelua, väkivaltaa eikä muutakaan rasismia hän ei ole kyllä juurikaan kohdannut. Joskus joku suomijunttipersuäijä on saattanut kännispäissään tuijottaa mulkoillen kun taas joku karvakäsi (mieheni on tumma) on varastanut suomalaisen muijan. :)
Mies ei ole koskaan kritisoinut mitään suomalaista. Ei ruokaa, ei tympeää ilmapiiriä, ei pitkää ja kylmää talvea, ei korkeita veroja. Ei mitään. Olen itse alunperin maalta kotoisin ja sukulaiseni ovat suurelta osin melkoisia juntteja. Hän on koulutetusta perheestä ja kaupunkilainen taustaltaan. Mutta hän ei ole koskaan arvostellut sukulaisiani.
Mutta se, että hän ei ole liiemmin valittanut tai kritisoinut ei tarkoita sitä, että hän olisi täysin onnellinen Suomessa asuessaan. Hän on vähän kuin kyyhky kultahäkissä. Hän joutuu tukeutumaan paljon minuun mm. viranomaisasioissa jne. eikä voi toimia systeemin täysivaltaisena jäsenenä. Luulen, että hän olisi onnellisempi jossakin muualla, jossa hän voisi olla vastuussa enemmän päivittäisistä asioista, olla täysin tasavertainen kantaväestön kanssa ja "kulkea selkä suorassa".
Tavatessaan suomalaisia keskustelu on edelleen 9 Suomivuoden jälkeen samaa "what do you think about Finland, do you like salmiakki" -osastoa. Monen suomalaisen on vaikea suhtautua mamuihin normaalisti. Suomalaisuus on todella tiukasti rajattua ja mamu on aina mamu. Tämä on varmasti rankkaa ihmiselle, joka tekee parhaansa integroituakseen osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
[/quote]Tekee parhaansa mutta ei 9 vuoden jälkeen osaa kieltä jonka oppii 2 vuodessa täydellisesti jos haluaa.
Millaisen sään kuvittelet olevan Itä-Euroopassa jos täällä on kylmää?
Minkä ihmeen takia muuttaa tänne jos ei viihdy täällä??
Me ollaan tällaisia, ja jos täällä asuu niin kannattaa varmaan opetella pitämään lihapullista ja juroudesta.
Jos ei viihdy niin pääseehän täältä pois. Ei tämä ole kommunistivaltio, jossa pidetään ihmisiä väkipakolla. Täällä ihmiset yleensä viihtyy niin hyvin ettei ole lähtijöitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:06"]
Mielenkiintoinen ketju. Minä olen naimisissa itäeurooppalaisen miehen kanssa ja meillä on yhteisiä lapsia. Asutaan Suomessa ja täällä ollaan tavattukin. Hän on asunut suomessa jo 9 vuotta ja koska on insinööri, työllistyminen on ollut helppoa puutteellisesta suomenkielen taidosta huolimatta. Hänellä on laaja kaveripiiri, joka koostuu 90%:sti muista mamuista. Ei täällä Suomessa oikeasti pääse sisään yhteiskuntaan kovin helposti. Varsinaisia suomalaisia miesystäviä hänellä ei ole lainkaan, tuttuja vain ja työkavereita.
Mutta tuijottelua, väkivaltaa eikä muutakaan rasismia hän ei ole kyllä juurikaan kohdannut. Joskus joku suomijunttipersuäijä on saattanut kännispäissään tuijottaa mulkoillen kun taas joku karvakäsi (mieheni on tumma) on varastanut suomalaisen muijan. :)
Mies ei ole koskaan kritisoinut mitään suomalaista. Ei ruokaa, ei tympeää ilmapiiriä, ei pitkää ja kylmää talvea, ei korkeita veroja. Ei mitään. Olen itse alunperin maalta kotoisin ja sukulaiseni ovat suurelta osin melkoisia juntteja. Hän on koulutetusta perheestä ja kaupunkilainen taustaltaan. Mutta hän ei ole koskaan arvostellut sukulaisiani.
Mutta se, että hän ei ole liiemmin valittanut tai kritisoinut ei tarkoita sitä, että hän olisi täysin onnellinen Suomessa asuessaan. Hän on vähän kuin kyyhky kultahäkissä. Hän joutuu tukeutumaan paljon minuun mm. viranomaisasioissa jne. eikä voi toimia systeemin täysivaltaisena jäsenenä. Luulen, että hän olisi onnellisempi jossakin muualla, jossa hän voisi olla vastuussa enemmän päivittäisistä asioista, olla täysin tasavertainen kantaväestön kanssa ja "kulkea selkä suorassa".
Tavatessaan suomalaisia keskustelu on edelleen 9 Suomivuoden jälkeen samaa "what do you think about Finland, do you like salmiakki" -osastoa. Monen suomalaisen on vaikea suhtautua mamuihin normaalisti. Suomalaisuus on todella tiukasti rajattua ja mamu on aina mamu. Tämä on varmasti rankkaa ihmiselle, joka tekee parhaansa integroituakseen osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
[/quote]Tekee parhaansa mutta ei 9 vuoden jälkeen osaa kieltä jonka oppii 2 vuodessa täydellisesti jos haluaa.
Millaisen sään kuvittelet olevan Itä-Euroopassa jos täällä on kylmää?
[/quote]
Tuli opiskelemaan bachelor-tutkinnon jälkeen diplomi-insinööriksi ja väitteli tohtoriksi. On tehnyt tutkintonsa ja koko työuransa englannin kielellä. Kuten kerroin, ei ole yrityksistään huolimatta tustustunut suomalaisiin oikeastaan lainkaan ennen kuin hänet tapasin 6 v sitten. Kävi jonkun suomenkielen alkeet-kurssin aikoinaan. Missä välissä hän olisi oppinut suomenkieltä? Kaupan kassalla asioidessa ei paljoa opi. Ja kun yrität huonolla suomella hoitaa asiaa, suomalainen nopeasti vaihtaa englannin kielelle (tästä oli pari vuotta sitten juttua lehdissäkin).
Itä-Eurooppa on laaja käsite. En halua mieheni kotimaata paljastaa, mutta kyllä siellä huomattavasti lämpimämpää ja aurinkoisempaa on kuin Suomessa. Talvellakin. Ja kesä on puolet pidempi kuin Suomessa.
Ihmeen ahkerasti ne mammat jaksavat vastailla päivän persuprovoon. Olen kurkkuani myöten täynnä näitä.
Itsekin elän monikulttuurisessa avioliitossa ja suhde on terveemmällä pohjalla kuin yhdenkään suomalaisen kanssa ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla mikään sukukeskeinen arabi, että suomalainen elämänmeno tuntuu ankealta. Juttelin vähän aikaa sitten britin kanssa, joka muutti takaisin Englantiin asuttuaan Suomessa lähes 10 vuotta. Sanoi, että oli oikeastaan iloinen kun huomasi, ettei ollutkaan mielisairas vaan että suomalaiset todella ovat niin tympeitä kuin mitä hän oli kuvitellut (oli siis aiemmin ajatellut kuvitelleensa koko jutun). Eron huomasi kunnolla vasta muutettuaan takaisin Englantiin.
Luulen, että suomalainen lievästi autistinen fakta- ja tuloskeskeinen yhteiskunta on aika vaikea sellaisille ulkomaalaisille, joille kohteliaisuus, tunteet ja ihmiset ovat tärkeitä. Suomeen sopeutuminen vaatii tiettyä asialinjan omaksumista kaikessa. Itse huomaan joutuvani pinnistelemään mieheni kotimaassa kun en jaksaisi sitä ihmisten huomioimista, jatkuvaa keskustelua, vitsailua ja sosiaalista tekemistä monta päivää putkeen, vuosista puhumattakaan.
33 peesiin. Minullakin on ulkomaalainen mies, ja suhteemme on rakennettu keskinäiselle kunnioitukselle.
Tiedän aika monta arabiperhettä. Valitettavasti minusta tuntuu, että heihin on vaikeaa tutustua kielitaidon puutteen takia :-( . olemme kyläilleet, mutta emme saa mitään tolkkua toistemme puheesta :-D . Minua se surettaa... onneksi lapset puhuvat molemmissa perheissä myös suomea, ja voivat kommunikoida keskenään. Usein vain käy niin, että lapsetkin alkavat hengata vain omanmaalaistensa kanssa, ja syntyy jengejä, joita on vaikea sekoittaa. Tämä siis jo päiväkodissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:17"]
Ihmeen ahkerasti ne mammat jaksavat vastailla päivän persuprovoon. Olen kurkkuani myöten täynnä näitä.
Itsekin elän monikulttuurisessa avioliitossa ja suhde on terveemmällä pohjalla kuin yhdenkään suomalaisen kanssa ikinä.
[/quote]
Sinun tapauksessa se syy suhteen toimimattomuuteen suomalaisen kanssa löytyy todennäköisesti ihan sieltä peilistä.
Kussakin maassa on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Voi tehdä todellakin tiukkaa, jos hyvin koulutettu perheenisä ei saa vieraassa maassa koulutuksensa veroista työtä ja vielä ikävämpää on, jos hän koti-ikävässään alkaa muistella vain kotimaansa ja kulttuurinsa hyviä puolia.
Asia nyt vain on niin, että on parasta muodostaa omasta lähipiiristään toimiva ja lämmin, sillä "koko maailmaa" ette saa kuitenkaan muutettua.
Aikuinen, sivistynyt ihminen miettii ennen sitoutumistaan, onko hänellä ja vieraasta kulttuurista tulevalla puolisolla yhteistä tulevaisuutta. Siinä pitäisi jättää rakkaus ja vetovoima toissijaiseksi.
Mutta minkäs teet: usein olemme niin "nuoria ja kokemattomia", ettemme edes välitä ajatella, minkälaiseksi elämä muuttuu arjessa.
Mikä minusta on kuitenkin surullista on, että miehesi väheksyy sukuasi ja suvun tapoja. Tämä väheksymisen suora osoittaminen osoittaa samalla sivistyksen puutetta, sillä todella sivistynyt ihminen ei katso toisia nenänvarttaan pitkin.
Minä en sinuna muuttaisi ulkomaille sellaisen miehen kanssa, en ainakaan kolmanteen, teille kummallekin vieraaseen maahan, sillä maastamuuttoon tarvitaan hyvin tasapainoista ja kärsiväälistä ihmisluonnetta. Jos jo Karjalanpaisti ruokalistalla saa tunteet heräämään, niin varjele todellisia arjen haasteita.
Miehesi maahankaan en sinuna lähtisi - sinä tulet olemaan siellä aina se "junttilasta" kotoisin oleva.
Muuten: älä pyytele anteeksi juuriasi - kohta alat pyydellä anteeksi jo miehesi tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 13:53"]
On toisaalta ihanaa että ootte niin rakastuneita miehiinne, toisaalta huolestuttavaa että olette valmiita muuttamaan ns. hellan ja nyrkin väliin. Muutos alkaa pikkuhiljaa Tanskan eteläpuolella ja ei valitettavasti ole miehenne konrolloitavissa, ympäröivä yhteiskunta on vahvempi kuin miehenne. Jos teillä on tyttölapsia kannattaisi miettiä miten muuto vaikuttaisi heidän mahdollisuuksiinsa
[/quote]
Hellan ja nyrkin väliin osuva ilmaus, kun juuri Suomessa on Euroopan eniten perheväkivaltaa...
Ja tuota tyttöjen osaa tai omaa osaa naisena ei erityisemmin tarvitse murehtia vielä Tanskan eteläpuolella, ei edes Etelä-Euroopassa. Tytöt voi siellä kouluttautua ja elää ihan yhtä vapaasti kuin täälläkin. Eksoottisemmissa kulttuureissa toki kannattaa vähän katsoa minne lähtee - useimmissa maissa isoissa kaupungeissa tai yläluokan piirissä naisetkin on koulutettuja, varsin vapaita ja itsenäisiä, mutta toisaalta jos samassa maassa päätyy jonnekin perinteiseen kyläyhteisöön voi siellä jyllätä perinteiset sukupuoliroolit vahvastikin, ja varsinkin jos joutuu asumaan anopin kanssa samassa taloudessa voi olla aika karu kokemus.
Itse tunnen useita ulkomaalaisen kanssa naimisissa olleita, ja pääosin kokemukset on olleet erittäin myönteisiä. Myös siellä ulkomailla asumisesta siis. Yksi tuli kyllä Marokosta maitojunalla takaisin juuri syystä että olot mihin siellä päätyi oli köyhä kyläelämä, jossa piti asua useiden hyvin uskonnollisten sukulaisten kanssa samassa taloudessa.
Mun jenkkimies ei kyllä muuttaisi kirveelläkään Suomeen, lähinnä kylmyyden takia tosin. ;) Eipä kyllä mullakaan tule täkäläistä säätä ikävä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 13:23"]
Miehesi vaikuttaa ylimieliseltä ja hirvittävän asennevammaiselta. Me kaikki emme voi muuttua hänen mielikseen, hänen nähtävästi pitää muuttaa monia asioita ajattelutavassaan.
[/quote]
samaa mietin. Lisäksi huvitti se, että mies on asunut jenkeissä - ne jenkit kun vasta juntteja ovatkin!
Pidän myös äärimmäisen moukkamaisena sitä, että mies arvostelee ap:n perhettä ja sukulaisia - miksi ihmeessä miehellä on tarve alistaa ap:ta? (puolison perheen ja suvun vähätteleminen ja haukkuminen on alistamista eikä missään määrin osoita mitään kunnioitusta toista kohtaan),
Ap tuskin on niin sinisilmäinen, ettei tajuaisi, että se moderneinkin arabi saattaa muuttua radikaalisti kun muuttaa pysyvästi (lomailua ei lasketa) takaisin kotimaahansa.
Ihan oikeasti nyt naiset, lukekaa tarkkaan viesti 27 koska se on aivan täyttä asiaa.
Maailman naisten joukossa te, Fennoskandian naiset, olette ylivoimaisesti niitä vapaimpia. Muualla ei olla samanlaiseen menoon totuttu ollenkaan.
Käyttäkää niitä vapaita aivojanne ja miettikää kauan ja hartaasti, ennen kuin lähdette pois Suomesta. Tyttärenne kiittävät teitä vielä, jos jäätte.
T. Minä Suomesta, vaimo Italiasta.
Tyypillinen esimerkki siitä miten tänne voidaan raahata ja raahataan epätoivottua ainesta täysin laillisesti.