Mieheni puhuu itsemurhasta. Minua pelottaa, mitä pitäisi tehdä? Konkreettisia neuvoja?

Soita sosiaali-ja kriisi päivystykseen ja pyydä sieltä apua. Kyllä miestäsi nyt täytyy auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten vaikea tilanne sinulla. Pystyykö miehen kanssa puhumaan asiasta? Voiko nostaa kissa pöydälle? Kertoa että nyt käsitellään yksi asia eli itsemurha-ajatukset, ja sitten myös käsitellään se. Miksi puhuu näin, kuinka vakava ajatus on, yhdistyykö ajatuksissaan lapset ja sinä tähän itsemurha-ajatukseen lainkaan vai onko eristänyt ne toisistaan. Aivan konkreettisia kysymyksiä joiden tarkoitus on saada ote asiasta, joka ei saa roikkua epämääräisenä uhkana ilmassa. Tätä korostan. Tuo ei saa roikkua uhkana ilmassa, se tekee niin paljon pahaa teille kaikille.

Nähdäkseni sinun on myös tehtävä joitain asioita hänelle selväksi. Kuten että joko hän hakee apua tai perhetilanteelle on tehtävä isoja ratkaisuja, koska näin ei voi jatkua.

Kiitos pitkästä vastauksesta ja ymmärryksestä. Kyllä pystymme aika hyvin puhumaan asioista mieheni kanssa. Joskaan en ole tästä vielä yrittänyt, koska nyt vasta ensi kerran tajusin että hän saattaisi oikeasti tehdä sen. Olen siis itse vähän niinkuin kieltänyt itseltäni tuon todellisuuden. Ajatellut että se on vain puhetta. Lisäksi nämä puheet liittyvät aina alkoholiin ja selvin päin mies on aivan normaali joten olen hyvin pystynyt uskottelemaan itselleni että synkkä hetki oli ohimenevä. Nyt vasta huoli heräsi ensimmäisen kerran, kun ymmärsin kuinka paljon useammin näitä nykyään tulee ja että puheissa voi olla perää. Aion jutella hänen kanssaan tänään kun tulee kotiin. Mutta onko siis lääkäri oikea osoite josta hakea ensimmäisenä apua?

Ap

Millä sinä sen aikuisen lääkäriin pakotat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten vaikea tilanne sinulla. Pystyykö miehen kanssa puhumaan asiasta? Voiko nostaa kissa pöydälle? Kertoa että nyt käsitellään yksi asia eli itsemurha-ajatukset, ja sitten myös käsitellään se. Miksi puhuu näin, kuinka vakava ajatus on, yhdistyykö ajatuksissaan lapset ja sinä tähän itsemurha-ajatukseen lainkaan vai onko eristänyt ne toisistaan. Aivan konkreettisia kysymyksiä joiden tarkoitus on saada ote asiasta, joka ei saa roikkua epämääräisenä uhkana ilmassa. Tätä korostan. Tuo ei saa roikkua uhkana ilmassa, se tekee niin paljon pahaa teille kaikille.

Nähdäkseni sinun on myös tehtävä joitain asioita hänelle selväksi. Kuten että joko hän hakee apua tai perhetilanteelle on tehtävä isoja ratkaisuja, koska näin ei voi jatkua.

Kiitos pitkästä vastauksesta ja ymmärryksestä. Kyllä pystymme aika hyvin puhumaan asioista mieheni kanssa. Joskaan en ole tästä vielä yrittänyt, koska nyt vasta ensi kerran tajusin että hän saattaisi oikeasti tehdä sen. Olen siis itse vähän niinkuin kieltänyt itseltäni tuon todellisuuden. Ajatellut että se on vain puhetta. Lisäksi nämä puheet liittyvät aina alkoholiin ja selvin päin mies on aivan normaali joten olen hyvin pystynyt uskottelemaan itselleni että synkkä hetki oli ohimenevä. Nyt vasta huoli heräsi ensimmäisen kerran, kun ymmärsin kuinka paljon useammin näitä nykyään tulee ja että puheissa voi olla perää. Aion jutella hänen kanssaan tänään kun tulee kotiin. Mutta onko siis lääkäri oikea osoite josta hakea ensimmäisenä apua?

Ap

Joko otit selvää tuosta Rehapista? 

Tuo ei ole mitään muuta kuin huomion- ja säälin kerjäämistä. Älä anna sitä, muutoin tuo ei lopu ikinä. Aidosti itsetuhoinen ei koskaan puhu itsetuhoisista ajatuksistaan.

Jokaisella on oikeus lopettaa oma elämänsä jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joko menee hoitoon tai eroatte saman tien. Jos tappaa itsensä niin siinäpähän pääsette siitä siististi eroon. Lapsia ei saa altistaa hull#u&n vaikutukselle.

Sä just todistit tässä olevasi sairas hullu. Suosittelen lopettamaan tollaisen putkiaivoisuuden ja käyttämään järkeä.

Realismi on juuri noin negatiivista.

Tuossa kommentissa ei ole mitään järkeä. "Jos tappaa itsensä niin siinäpähän pääsette siitä siististi eroon." on kyllä yks vastenmielisistä lauseista. Ja vielä toisen haukkuminen hulluksi. Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten vaikea tilanne sinulla. Pystyykö miehen kanssa puhumaan asiasta? Voiko nostaa kissa pöydälle? Kertoa että nyt käsitellään yksi asia eli itsemurha-ajatukset, ja sitten myös käsitellään se. Miksi puhuu näin, kuinka vakava ajatus on, yhdistyykö ajatuksissaan lapset ja sinä tähän itsemurha-ajatukseen lainkaan vai onko eristänyt ne toisistaan. Aivan konkreettisia kysymyksiä joiden tarkoitus on saada ote asiasta, joka ei saa roikkua epämääräisenä uhkana ilmassa. Tätä korostan. Tuo ei saa roikkua uhkana ilmassa, se tekee niin paljon pahaa teille kaikille.

Nähdäkseni sinun on myös tehtävä joitain asioita hänelle selväksi. Kuten että joko hän hakee apua tai perhetilanteelle on tehtävä isoja ratkaisuja, koska näin ei voi jatkua.

Kiitos pitkästä vastauksesta ja ymmärryksestä. Kyllä pystymme aika hyvin puhumaan asioista mieheni kanssa. Joskaan en ole tästä vielä yrittänyt, koska nyt vasta ensi kerran tajusin että hän saattaisi oikeasti tehdä sen. Olen siis itse vähän niinkuin kieltänyt itseltäni tuon todellisuuden. Ajatellut että se on vain puhetta. Lisäksi nämä puheet liittyvät aina alkoholiin ja selvin päin mies on aivan normaali joten olen hyvin pystynyt uskottelemaan itselleni että synkkä hetki oli ohimenevä. Nyt vasta huoli heräsi ensimmäisen kerran, kun ymmärsin kuinka paljon useammin näitä nykyään tulee ja että puheissa voi olla perää. Aion jutella hänen kanssaan tänään kun tulee kotiin. Mutta onko siis lääkäri oikea osoite josta hakea ensimmäisenä apua?

Ap

Ja se lääkäri tekisi mitä? Antaisi eväät tehdä sen itsemurhan? 

Tänään, kun juttelet anna tilaa miehen puhua äläkä näe asiaa vain omien lasien läpi katsottuna.

Ap, tue miestäsi. Lähtekää hakemaan apua.

Tsemppiä!!!

Mies tarvitsee apua. Lääkäriin nyt heti.

Voit soittaa vaikka omalle terveysasemalle ja kysyä sieltä neuvoa. Luultavasti saat varattua ajan lääkärille ja depressiohoitajalle (jos sellainen on saatavilla).

Jos mies on masentunut hän ei luultavasti saa aikaan soittaa itse lekuriin mutta ei jaksa myöskään tapella vastaan kun ilmoitat varanneesi hänelle ajan.

Verikokeissakin olisi hyvä käydä ja lähete kannattaa pyytää jos lekuri ei sitä itse ehdota.

anna tukea - älä eroa kirjoitti:

Stressiä töissä tai kotona?

Ja sitten se ikikysymys, onko teillä seksiä?

Tunnut välittävän miehestäsi ja olet huolestunut. Tietääkö miehesi, että välität? Osoitatko sen?

Stressi aiheuttaa mahdollisesti tarpeen hakea apua pullosta. Kun töissä menee huonosti alkaa se varmasti masentaa, mutta jos vielä kotonakin menee huonosti, ollaan jo syvemmissä vesissä. Päälle vielä pelko tulevasta, perheen elättämisestä, mahdollisest sairaudet tai vaikkapa mieskunnon menettäminen...

Monille (en sano kaikille) miehille kun pärjääminen töissä ja suhteessa ovat ne elämän kannalta tärkeät asiat.

Perusasiat (tarpeet) kuntoon ja itseluottamusta vahvistavia viestejä miehelle (tykkään, rakastan, autan) ja suunta kääntyy. Sanojen lisäksi tarvitaan tekoja.

Miten jotkut voivatkin ehdottaa eroa. Sehän olisi nimenomaan se puuttuva linkki asiassa. Jättää jo valmiiksi huomiotta jätetty, masentunut mies ilman perhettä.

 

Kiitos sinullekin vastauksesta! Rakastan miestäni todella enkä halua erota, tämä kaikille tiedoksi. Lapset eivät tästä kärsi, vielä, mutta tiedostan että pian asia alkaa heihinkin vaikuttaa jos ei jotain tapahdu. Siksi haluankin puuttua asiaan heti ennen kuin on liian myöhäistä. Tällä hetkellä mieheni osaa kuitenkin olla kotioloissa vielä "normaali" ja antaa masennuksen ja alkoholin ottaa vallan vasta ollessaan muualla. Toki isompina lapset voivat alkaa ymmärtää mitä on meneillään, jos ei asiat muutu pian.

Mieheni tietää että välitän ja että olen hänen tukenaan vaikka läpi harmaan kiven. Uskon perheen olevankin se ainoa syy jonka vuoksi mies on vielä tässä maailmassa ja pitää itsensä jotenkuten kunnossa. Ero voisi olla se viimeinen pisara jota mies ei kestäisi... En halua ajatellakaan. Seksiä on, minun aloitteestani. Melko säännöllisesti. Haluttomuutta oli miehen puolelta mutta se on nyt helpottamaan päin. Mies on ollut nyt vuoden työttömänä, välillä pätkätöissä.  Noin puolen vuoden työttömyyden jälkeen alkoholin kulutus lisääntyi ja samalla tulivat kuvaan nämä puheet. Aluksi hän oli jopa onnellinen "vapaudestaan".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole mitään muuta kuin huomion- ja säälin kerjäämistä. Älä anna sitä, muutoin tuo ei lopu ikinä. Aidosti itsetuhoinen ei koskaan puhu itsetuhoisista ajatuksistaan.

Tämä on sitten täyttä kukkua. Vanha uskomus ja myytti. Monikin itsemurhaan päätynyt on puhunut siitä pitkään ennen kuin onnistuu. 

Tämän  kommentin informaatio- ja auttamisarvo oli nolla.

tv.psykologi

Voi ap, voimia! Olen elänyt tuollaisessa tilanteessa ja tiedän ettei sinulla ole helppoa. Omassa tapauksessa ainakin tuntui kuin paikalla olisi ollut iso musta painava möykky, joka imi kaiken ilmavan ja iloisen ympäriltään. Siihen päälle vielä se, että todennäköisesti sinun harteillesi jää valtaosa perheen käytännön pyörityksestä ja vastuista.

Kymmenen vuotta jaksoin, joista viimeiset kuusi vuotta tein kaikkeni, jotta tilanne jotenkin paranisi. Viimein olin niin poikki, että olin itsekin masentunut. Aloin jopa ajattelemaan itsemurhaa. Silloin tajusin, ettei näin voi jatkua enää ja erosin. Menetin hyvän miehen.

Sinulle neuvoisin: pistä mies varaamaan lääkäriin aika ja menkää sinne yhdessä. Minun eksäni nimittäin jotenkin siloitteli kertomustaan eikä tilanteen vakavuus tullut lääkärille selville ennenkuin minä tulin mukaan. Toisekseen, hae itsellesi tukea! Ja kolmanneksi, ei ehkä heti, mutta kun mies pystyy taas hieman katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle, menkää pariterapiaan. Ettei jäisi liikaa sanomattomia asioita välillenne, ettette tässä prosessissa kasvaisi liikaa erillenne ja katkeroituisi (kuten minulle kävi).

Tämä voi olla hyvinkin pitkä projekti, toivon teille molemmille kaikkea hyvää ja paljon luottamusta parempaan tulevaisuuteen.

Siis itsemurhapuhe ja masentuneisuushan ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi huono vanhempi tai puoliso. Minulla on samanlaista oirehdintaa kuin ap:n miehellä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin huono ihminen. Meillä ei ole lapsia, mutta rakastan miestäni ja teen kaikkeni hänen hyvinvointinsa parantamiseksi. Tosin mehän emme tiedä tässä ap:n tilannetta täydellisesti.

Sinun kannattaa ehdottomasti auttaa miestäsi etsimään apua. Puhu hänelle omista peloistasi ja siitä, että näin ei voi jatkua. Mieheni sanoi minulle, että häntä pelottaa käytökseni ja jos masentuneisuuteni jatkuu samanlaisena, se tekee hallaa parisuhteellemme ja voi johtaa eroon. Se herätti ainakin minut hakemaan itselleni apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötä- ja vastoinkäymisissä ap, myötä- ja vastoinkäymisissä.

Autat miestäsi hakemaan apua, jos hän ei pysty siihen itse.

Kuulostaa tosiaan bipolaariselta. Miksei voi mennä lekuriin hakemaan litiumlääkkeet ja case closed?

  Ai ne lääkkeet vain haetaan siltä lekurilta? Kunhan menee sinne ja lääkkeet mukaan? Ei se Suomessa mene noin, se voi olla vuosien homma ennen kuin saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten vaikea tilanne sinulla. Pystyykö miehen kanssa puhumaan asiasta? Voiko nostaa kissa pöydälle? Kertoa että nyt käsitellään yksi asia eli itsemurha-ajatukset, ja sitten myös käsitellään se. Miksi puhuu näin, kuinka vakava ajatus on, yhdistyykö ajatuksissaan lapset ja sinä tähän itsemurha-ajatukseen lainkaan vai onko eristänyt ne toisistaan. Aivan konkreettisia kysymyksiä joiden tarkoitus on saada ote asiasta, joka ei saa roikkua epämääräisenä uhkana ilmassa. Tätä korostan. Tuo ei saa roikkua uhkana ilmassa, se tekee niin paljon pahaa teille kaikille.

Nähdäkseni sinun on myös tehtävä joitain asioita hänelle selväksi. Kuten että joko hän hakee apua tai perhetilanteelle on tehtävä isoja ratkaisuja, koska näin ei voi jatkua.

Kiitos pitkästä vastauksesta ja ymmärryksestä. Kyllä pystymme aika hyvin puhumaan asioista mieheni kanssa. Joskaan en ole tästä vielä yrittänyt, koska nyt vasta ensi kerran tajusin että hän saattaisi oikeasti tehdä sen. Olen siis itse vähän niinkuin kieltänyt itseltäni tuon todellisuuden. Ajatellut että se on vain puhetta. Lisäksi nämä puheet liittyvät aina alkoholiin ja selvin päin mies on aivan normaali joten olen hyvin pystynyt uskottelemaan itselleni että synkkä hetki oli ohimenevä. Nyt vasta huoli heräsi ensimmäisen kerran, kun ymmärsin kuinka paljon useammin näitä nykyään tulee ja että puheissa voi olla perää. Aion jutella hänen kanssaan tänään kun tulee kotiin. Mutta onko siis lääkäri oikea osoite josta hakea ensimmäisenä apua?

Ap

Joko otit selvää tuosta Rehapista? 

Kiitos, tutkin sen nyt heti.

Ap

Tuohan on hirvittävän rasittavaa sinulle puolisona.Miten ihmeessä saisit hänet lääkäriin. Onko hänellä geeneissä nämä mielenterveysongelmat,siis suvussa muitakin ,näin

NEGATIIVISIA ihmisiä. Valtava raskas kivireki joka tapauksessa hän on läheisille.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, voimia! Olen elänyt tuollaisessa tilanteessa ja tiedän ettei sinulla ole helppoa. Omassa tapauksessa ainakin tuntui kuin paikalla olisi ollut iso musta painava möykky, joka imi kaiken ilmavan ja iloisen ympäriltään. Siihen päälle vielä se, että todennäköisesti sinun harteillesi jää valtaosa perheen käytännön pyörityksestä ja vastuista.

Kymmenen vuotta jaksoin, joista viimeiset kuusi vuotta tein kaikkeni, jotta tilanne jotenkin paranisi. Viimein olin niin poikki, että olin itsekin masentunut. Aloin jopa ajattelemaan itsemurhaa. Silloin tajusin, ettei näin voi jatkua enää ja erosin. Menetin hyvän miehen.

Sinulle neuvoisin: pistä mies varaamaan lääkäriin aika ja menkää sinne yhdessä. Minun eksäni nimittäin jotenkin siloitteli kertomustaan eikä tilanteen vakavuus tullut lääkärille selville ennenkuin minä tulin mukaan. Toisekseen, hae itsellesi tukea! Ja kolmanneksi, ei ehkä heti, mutta kun mies pystyy taas hieman katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle, menkää pariterapiaan. Ettei jäisi liikaa sanomattomia asioita välillenne, ettette tässä prosessissa kasvaisi liikaa erillenne ja katkeroituisi (kuten minulle kävi).

Tämä voi olla hyvinkin pitkä projekti, toivon teille molemmille kaikkea hyvää ja paljon luottamusta parempaan tulevaisuuteen.

Kiitos ystävällisestä kommentista ja hyvistä neuvoista :) 

Ap