Lakiasiat ja "elävä elämä"

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut vastauksianne tähän "ongelmaan" ja mielestäni harmillinen näkemys elämästä ja perheestä ylipäätään, on monella. Itseä ei osaa eikä varsinkaan halua mieltää "vieraaksi" oman pojan ja lapsenlapsen elämässä. Olin ajatellut että auttava käsipari, kokeneen äidin "tietotaito" olisi tärkeää siitä puhumattakaan että kun lapsi on, aivan oikeasti, kuitenkin minun lapsenlapseni. On muistettava että hormonit häiritsevät oloa ja ajatuksia jos on melko hiljan synnyttänyt. Uskon ja toivon että tämä tästä vielä muuttuu. Siihen en lähde että olen paikalle kutsuttavaa mallia ja heille piikana, poikanikaan tuskin suostuisi. Mummon ja lapsenlapsen suhde on voimavara ja turvasatama lapsen elämässä, kunhan suhde tehdään ajoissa tavallisen päivittäishoivan myötä, näin sanoo suomalaiset psykologit, huomiona vastaajille.

Joo, kyllä tässä jollakulla hormonihäiriö on, mutta juttujesi pohjalta sanoisin että sinulla.

Äiti on tärkeämpi kuin isoäiti, ja äidin on olennaisempaa oppia hoitamaan omaa lasta omalla tavallaan kuin että pitäisi ottaa miehennäiti kuvioon päsmäröimään ja antamaan mallia.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti, nääs.

Tietty jos olisit ollut miniällesi läheinen ihminen ennen lastakin, saattaisi tilanne olla eri, mutta jostain perus-kahvittelyväleistä ei niin vain loikatakaan sinne oikeasti verisukulaisuutta vastaavaan luotettavuuteen jota se oman esikoisen hoitoon luovuttaminen vaatii.

(Joo, monikin verisukulainen on epäluotettava mutta tarkoitan tässä nyt sitä että luotto täytyy olla sitä tasoa joka normaalisti syntyy elämänmittaisissa suhteissa toisiinsa luottavien ihmisten kesken.)

Kyllä teille rakentuu se välittävä ja läheinen suhde vaikka et joka päivä olisikaan vauvvaa katsomassa. Anna tuoreiden vanhempien itse tutustua vauvaan ensin. Tarjoa apua. Varmasti myöhemmin lapsi pääsee kyläilemään ja muuta. Anna nyt tilaa.

Otsikko on aika hämäävä. Eikä lakia tuohon asiaan pidä edes sotkea.

Sun nyt pitää ymmärtää että vauvaa ei mennä päiväunilta hakemaan syliin. Et varmaan omiakaan lapsiasi hakenut kesken unien syliin.

Tuo on niin herkkää aikaa että ihan taatusti tulee ylilyöntejä kaikille mutta luota siihen että vauvan äiti ja isä osaa hoitaa omaa lastaan ja heidän on tärkeintä luoda ensin suhdetta vauvaan. Sinä ehdit kyllä myöhemminkin. He ovat nyt perhe ja sitä pitää kunnioittaa.

Adoptoi itsellesi oma lapsi niin ei tarvitse toisilta varastaa. Tai mene hoitoihin ja tee oma.

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan isänäidin "läheisyys" heikensi lasten selviytymistä kun taas äidinäidin läsnäolo paransi selviämistä. Näin perusteluitta tämä tulos vetää mutkia suoriksi, mutta ihan vissi asia on, että itse kunkin elämässä stressiä auheuttava ihminen on haitaksi eikä hyödyksi! Sinä ap, aiheutat selvästi stressiä ilman hyötyjä. Käytöksesi on pakkomielteistä.

Komppaan että ap suhtautuu lapseen pakkomielteisesti. Nyt pitäisi mennä itseensä, miettiä ihan oikeasti että mistä kumpuaa tarve saada hoivasuhde aikaiseksi toisen naisen vauvaan. Koska sitä se "oma lapsenlapsi" on, toisen naisen oma vauva.

Tuon tutkimuksen loppupäätelmä voisi johtua (yleistäen) seuraavista seikoista: aiemmin miniän ja appivanhempien suhde oli vahvasti autoritäärinen. Miniä eli usein lapsineen miehensä kotitalossa eli saman katon alla appivanhempien kanssa. Miniän oli toteltava ja palveltava ja omiin lapsiinsa hänellä ei ollut viimesijaista käskyvaltaa. Näistä lähtökohdista anopin on ollut helppo jyrätä nuori äiti ja siten tuottaa hänelle stressiä, jonka lapset taas aistivat herkästi. Suhdetta on sävyttänyt kilpailuasetelma, toisin kuin miniällä ja hänen omalla äidillään. Miniä on joutunut luopumaan oman sukunsa perinteistä mikäli miehen kotitalossa näin on vaadittu. Appivanhempien ikääntyminen on tarkoittanut stressin ja työmäärän lisääntymistä ja huomio on ollut pois lapsista. Tarpeeksi omiva anoppi voinut pilata lasten ja äidin väliset kiintymyssuhteet, esimerkiksi jo siten ettei ole antanut äidin lohduttaa lastaan vauvana.

Entisaikojen maalaistalojen historiaan liittyy traagisia kohtaloita, jotka nimenomaan alisteiset perhesuhteet ovat aiheuttaneet. Onneksi ajat ovat muuttuneet.