Terveydenhoitaja soitti, tyttäreni viiltelystä
Tyttäreni on siis tällä hetkellä 9lk. Kertoi puhelussaan, että on löytänyt lapseltani viilto/polttojälkiä ympäri kehoa. Kertoi myös, että kahdeksannen luokan lääkärintarkastuksessa löytyi raapimisjälkiä, muttei osannut odottaa tätä, koska tytär kertoi hänelle niiden johtuvan allergiasta.
En osaa sulatella tätä. Osa viilloista/arvista oli tulehtunut ja jotkut olivat niin syviä, että olisi ollut parempi jos ne olisivat tikattu.
Onko mitään keinoa, jolla voisin jutella tytölle tästä? Hän siis tietää, että tiedän.
Kommentit (36)
Sä voit olla täysin vilpitön tyttärellesi.
Istut alas hänen kanssaan ja sanot ihan suoraan, että olet hämilläsi tästä uutisesta etkä tiedä mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Luultavasti tällaisella lähestymisellä tyttäresi alkaa itse puhua.
Jos noin pahaksi on jo mennyt, että osa viiltelyistä olisi tarvinnut tikit ja osa tulehtunut niin ei siinä enää pelkkä äidin kanssa keskustelu auta.
Nyt vaan aamulla luuri käteen ja hommaat apua tytölle.
Ota ihmeessä asia puheeksi tyttäresi kanssa. Meillä tapahtui vastaavaa, ja kävi ilmi, että tyttäreni oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Ei ollut kertonut siitä mitään, ja asia tuli ilmi terveystarkastuksen yhteydessä.
Tottakait otat puheeksi jo tänään. Meidän tapauksessa huomasin itse viiltelyn ja viillot pintaraapaisuja. Arvetkin ovat jo häipyneet.
Kun viiltely tuli tietooni keskustelin tytön kanssa ja sanoin että hän tarvitsee ammattiauttajien apua. Tilasin ajan nuorisopsykiatrian yksikköön ja saatiin aika viikon sisällä. Siitä lähti terapiakäynnit liikkeelle. Tyttö oli tuolloin 8.luokalla.
Viiltely loppui tuohon keskusteluumme, paria yksittäiskertaa lukuunottamatta josta viimeisestäkin jo lähes kaksi vuotta.
Viiltely on viesti pahasta olosta. Tytär oli mm. koulukiusattu, masentunut. Lisäksi oli menossa joku synkkä vaihe mustine vaatteineen ja meikkeineen. Emo - goottivaihe synkkine musiikkeineen.
Nyt onneksemme tilanne on korjaantunut. Terapiaa toki saa edelleen.
Hanki apua ettei lapsellesi käy huonosti. Monesti viiltelyyn liittyy itsetuhoisia ajatuksia. Tarvittaessa osastojako nuorten psykiatrisella osastolla. Meillä meni tilanne lähes tulkoon osastojaksoon. Itsetuhouhkauksia oli ja siksi käväisi akuuttiosastolla muutaman vuorokauden.
Akuuttiosasto "herätti" nuoren muutokseen.
Selvität nyt tänään mikä nuoren ongelmien taustalla on ja siitä se vyyhti lähtee purkautumaan. Ole nuoren tukena. Ymmärrän että sinulla on huoli ja hätä lapsestasi. Teet parhaasi kun saatat hänet ammattiavun piiriin.
Mä viiltelin teininä ja syy oli ahditus eikä ollut ketään fiksua aikuista lähellä jolle puhua. Oli vaan hulluja ja sairaita ihmisiä kaikki lähipiirin aikuiset.
Miten te ette huomaa, että lapsi viiltelee itseään? Mä näkisin heti, jos oma tyttäreni tekisi tuollaista.
Mä olen itse myös viiltelijä. YA iässä helpotin sillä omaa henkistä pahaa oloani, en osannut muutakaan. En ollut kiusattu vaan yksi koulun suosituimmista ja vielä kauniskin ns. Märkä uni. Eipä se että on tuhat ja yksi kaveria ja poikia jonossa hyvää oloa tee, jos on henkisesti rikki niin silloin tarvitsee auttajaa. Itse kävin useamman vuoden ammattiauttajalla ja söin pari vuotta masennuslääkkeitäkin.
Nykytilanne on taas ihan toinen. Olen kahden lapsen äiti, vaimo ja onnellinen. Vakituinen työpaikka alalla jolle halusinkin ja kotikin on oma (=pankin). Ainut mikä o muisona noista synkistä vuosista on käsivarteni joihin viilsin syvimmät jäljet. Arvet ovat kammottavat vaikka lopetin viiltelyn 15 vuotta sitten. Jälkeenpäin on hyvä sanoa mutta eipä ollut tämän arvoista, arvet eivät mihinkään häivy vaikka henkisesti olisikin kunnossa.
Meillä on ollut joitakin vuosia samaa. Tyttö nyt 8. luokalla. Viiltely alkoi viidennellä. jonkin aikaa oli taukoa ja viime syksynä alkoi taas. Olen yrittänyt jutella ja viedä tyttöä ammattilaiselle juttelemaan, mutta tyttö kokee todella ahdistavaksi terapiassa käymisen. Hänestä on ahdistavaa, kun koulun terkkari ja lääkäri työntävät lapouja milloin mihinkin ammattiauttajalle. Hän ei halua olla hullu. Häntä ahdistaa, että häntä pidetään hulluna, vaikka näin ei tietenkään ole. Ammattilaiselle puhuminen tarkoittaa hänen mielestään, että hänellä on päässä vikaa ja se on hänen mielestään todella ahdistavaa. Hän on kuitenkin käynyt jo vuosia koulukuraattorilla ja se on ollut hyvä. Koululääkärin mielestä tilanne ei meillä ole niin paha, että hoitoon pitäisi pakottaa.
Tyttö on mielestäni hyvinkin elämänmyönteinen ja minun on ollut vaikea sulattaa asiaa, koska en ole merkkejä tällaiseen toimintaan nähnyt. Jäljet toki kyllä. Tyttö on suhteellisen kiltti, mutta kaivannut kavereita. Hänellä niitä kyllä onkin, mutta ilmeisesti ei ketään sydänystävää. Vapaa-aikansa tyttö on kotona. Ei paljoa käy ulkona, ei juhli eikä muuten aiheuta huolta. On todella vaikeaa tietää mistä viiltely johtuu. Olemme eronneet tytön isän kanssa vuosia sitten, tyttö oli ekaluokkalainen. Sittemmin välit isäön on väljentyneet ja tapaavat todella harvoin. Olen miettinyt, tunteeko tyttö jääneensä tavallaan isänsä hylkäämäksi? Kun viiltelyt alkoi, isä asui ulkomailla ja tyttö oli välillä kovin huolissaan isästä.
onko teillä ap tapahtunut jotain perheen sisäistä draamaa? suosittelen minäkin ammattiauttajaa, mutta väkisin on paha viedä ketään hoitoon, ellei todella ole riskiä esim. itsemurhaan. Etkö itse huomannut jälkiä? Munkin mielestä on syytä näyttää tytölle oma huoli. Jutella jos tyttö Haluaa.
tsemppiä!
Omalla kohdallani viiltelyyn johti äidin sairastuminen masennukseen. Äiti tavallaan jäi yhden hoitojakson jälkeen sille tielleen eikä tullut koskaan enää takaisin. Paha olo purkautui monin tavoin mm. itsensä viiltelynä. Onneksi arvet eivät ole pahoja ja nykyään lähes huomaamattomat. Kesällä kun rusketun ne joskus yhä hieman näkyvät. Olen jo 30+.
Elämäni on nykyisin ihan raiteillaan. Sain perheen ulkopuolista apua riittävän ajoissa.
Teinit käy itsekseen suihkussa ja saunassa niin ei niitä viiltelyjälkiä näe. Jos viiltää sellaiseen paikkaa jonka vaatteet peittää.
Itse huomasin verinoron nilkassa kun oli tullut suihkusta, iso pyyhe oli ympärillä. Oli muka jalkakarvoja ajaessa tullut vahingossa. Asian todellinen laita paljastui seuraavana päivänä kun näin käsivarressa verinoron jonka sanoi tulleen vahingossa raapiessa.
Tästä lähti terapiat käyntiin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:55"]
Miten te ette huomaa, että lapsi viiltelee itseään? Mä näkisin heti, jos oma tyttäreni tekisi tuollaista.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:55"]
Miten te ette huomaa, että lapsi viiltelee itseään? Mä näkisin heti, jos oma tyttäreni tekisi tuollaista.
[/quote]
Teinit peittää viiltelyn aika hyvin ja sitä saattaa jatkua salassa pitkäänkin. Tietysti jos tarkistat lapsen alastoman kropan päivittäin huomaat viiltelyn.
Meidän tapauksessa viiltelyä oli tapahtunut jo muutaman kuukauden ajan. Lapsilla on omat huoneet ja ovat saaneet yksityisyyttä murrosiän alettua kun sitä ovat tahtoneet, itsekseen suihkut ja saunat.
Ei nuori julista "Viiltelen"
9 lisää, itselläni viiltelyyn ajoi kun menetin onnettomuudesaa elämäni tärkeimmän aikuisen. Näin tilanteen ja minulle ei tarjottu minkäänlaista apua päästä siitä yli tai käsitellä asiaa.
Jos ahdistaa, masentaa tai kokee itsensä muita huonommaksi ei ole hullu. En minäkään hakeutunut hoitoon. Kouluongelmista johtuen minut "juoniteltiin" sinne. Kävin ekat kerrat siellä isäni ja äitini kanssa sen jälkeen vasta yksin. Viiltely paljastui vasta paljon tämän jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:20"]
Paras olisi jos noista ei vain kerrottaisi vanhemmille jos nuori kieltää. Riittää aivan hyvin kun jää hoitohenkilöstön ja nuoren väliseksi vaikka kuinka olisi alaikäinen. Se voi olla vain ylimääräinen taakka kun pitää miettiä mitä vanhemmat ajattelee.
[/quote]
Miten ikinä voi saada apua ja tukea, jos vanhemmat ei tiedä??
[/quote]
Psykiatrian polilta niin kuin muutkin.
Ymmärrän tytärtäsi. Olen 12 ja haluisin viilellä mut ei oo hyvää veistä. Ja tiedän että siskoni on viilellyt. Olen masentunut ja karkailen ja aina poliisi löytää minut jostain. Aina ei kaikki psyko käynnit ole hyväksi. Ainakin mulle ne on tosi ahdistavia.
Älkää missään nimessä tehkö sitä virhettä että alatte tarkkailemaan häntä kuin hän olisi joku kummajainen. Se tuo vain lisää ahdistusta. Aina ei tarvitse edes puhua. Apua voi kyllä hankkia jos tyttäresi siihen suhtautuu hyvin. Älä suinkaan pakota häntä sinne.
Itsekin olen 12.. En viillä paljoa, yleensä silloin kun ahdistaa toooosi paljon.. Suosittelen samaa, että halaa ja antaa puhua silloin kun tarvitsee. Jos sanot suoraan että jos näet vielä haavoja niin "tulee selkäsauna", niin (ainakaan minulla) se ei auta. Iskä sano miulle sillee ja nyt on taas uudet viillot käsissä.
vaikka tää onkin jo vanha keskustelu niin kirjoitan silti, älkää jumalauta koskaan laittako lastanne osastoille tai laitoksiin yms. se ei paranna oloa ollenkaan vain pahentaa sitä vaikka lapsi vaikuttaakin olevan sellaisen reissun jälkeen parempimielinen hän vain kätkee pahan olonsa kaikilta pelätessään uutta reissua vastaavanlaiseen paikkaan. tiedän tämän omakohtaisesta ja muiden kaverien kokemuksesta että osastoilla reissaaminen vain pahentaa oloa.
Anna tytöllesi iso hali. Aina ei tarvitse puhua. Halaa vaan lujaa.
Sano tytölle että odotat kunnes tyttö on valmis puhumaan. Ja sano että haluat vain auttaa, että sinuunkin sattuu kun näet miten onneton tyttösi on.