Lue keskustelun säännöt.
Löin juuri lastani, kysyttävää?
18.03.2013 |
Olen aivan puhki erityislapsen vittumaiseen, huonoon käytökseen jonka vuoksi meidän koko perhettä kytätään nykyään. Kukaan ei osaa auttaa, sanoa miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Jankataan vain samoja, hyödyttömiä neuvoja kerrasta toiseen ja kysellään, olemmeko kokeilleet jotain apukeinoa jonka olemme tienneet jo vuosia.
Olen viimeisilläni raskaana ja aika puhki. Lapsella oli taas tänään tapaaminen psykiatrin kanssa keskellä päivää, joten on ollut kotona sen jälkeen ja koska se poikkeaa rutiineista, hän on ollut erityisen ärtyisä. Äsken oli tilanne, jossa hän käyttäytyi tahallaan huonosti ja varoitin häntä siitä ("menet jäähylle jossei lakkaa") kahdesti, sitten raahasin huutavan lapsen jäähylle. Hän yritti lyödä vatsaani, sain viimehetkellä nyrkistä kiinni ja väänsin hänen kätensä selkänsä taakse. Nosti karjuen toisenkin kätensä ja yritti taas jotain, minulta paloi pinna ja läimäytin lasta päähän niin, että tuntui. Lopetti huitomisen ja alkoi huutamaan "ei saa lyödä!". Vastasin huutamalla että "ei hitto vieköön saakkaan, vaan mitä sinä juuri yritit tehdä minulle??". Jätin lapsen huutamaan ja menin rauhoittumaan.
Kommentit (30)
Kuulostan varmaan nyt todella ärsyttävältä, mutta keskusteletko lapsesi kanssa syvällisiä? Jostain tuo raivo ja ahdistus kumpuaa, itse olen tehnyt töitä ahdistuneiden ja aggressiivisten lasten kanssa ja paras tapa helpottaa näitä purkauksia on opettaa lapselle itseilmaisua, toisinsanoen kouluttaa lapsi siihen, että ahdistavalla hetkellä osaa verbaalisesti ilmaista mikä mättää. En tiedä millaisia ihmisiä olette, joten en tietenkään osaa arvioida lainkaan minkälaisen esimerkin te vahemmat annatte lapsellenne tämän asian suhteen.
Lapsen lyöminen kyseisessä tilanteessa on sinänsä erittäin ironista, koska periaatteessa estit lasta lyömästä lyömällä häntä itse. Aikuisena sinun kuuluisi olla vahvempi, ei lapsen tasolla. Et kuitenkaan ole lapsi leikkikentällä, jonka täytyy puolustaa itseään. Olet lapsen oma vanhempi. Sinä olet hänen synnyttänyt ja sinun pitää olla opettaja, ei vihollinen tai altavastaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:13"]
Hoitopaikassa...niin. En tiedä, pitävät väkisin kiinni (holding) tai sulkevat lapsen esim. vessaan jos tämä uhkailee että menee satuttamaan muita. Kaikkea en todellakaan tiedä, jatkuvasti sattuu ja tapahtuu. Erityisopettaja soitti minulle yksi kerta ja sanoi, ettei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä kun lapsen käytös vaan huononee ja huononee. Eli tuskinpa heilläkään on siellä mitään viisasten kiveä käytössään...
Kiitos teille, jotka olette tsempanneet ja tarjonneet apuanne. Minä olen nyt päättänyt, että lapsi saa luvan lähteä, en jaksa häntä ja hänen oma kehityksensä vaarantuu jos tilanne jatkuu. Lisäksi lapsen ilmeinen välinpitämättömyys äsken tapahtunutta kohtaan viestii mielestäni sen luokan ongelmista jo, etten minä pysty niitä yksin äitinä korjaamaan.
[/quote]
Ehkä lapsi vaan ei näytä todellista mielentilaansa nyt? Mihin se lapsi voisi lähteä? Onko ehdotettu jonkinlaista sijoittamista?
[/quote]
Ei ole ehdotettu. Ajattelin kysyä, josko anoppi ottaisi lapsen luokseen. He ovat keskenään hyvissä väleissä ja anoppi aina kehuskeleekin, miten hänen luonaan ei ole mitään ongelmia. Hän on siis sitä mieltä, että minä keksin lapsen diagnoosit ym. päästäni ja että muut tahot eivät vaan ymmärrä tätä. Ehkä hän on sitten oikeassa. Ehkä vika onkin minussa. Olen pitänyt itseäni melko tavallisena äitinä, mutta en tiedä olenko sitä kuitenkaan. Ei kukaan ole äitiyttäni kyseenalaistanutkaan missään vaiheessa, mutta...
Mikään ei edisty mihinkään. Kuten jo sanoin, lääkitystä ei saada, terapiaa ei ole tulossa ainakaan vielä, tutkimukset on tehty mutta nekään eivät selittäneet lapsen käytöstä kokonaan. Päiväkoti ei pärjää, minä en jaksa.
[/quote]
No ihan ilman sarvia ja hampaita, mitä anoppisi tekee toisin kuin sinä? Voisiko hänellä olla neuvoja joista olisi apua sinullekkin pojan kohtaamisessa? Suhtautuuko hän poikaan jotenkin toisin kuin sinä? Onko hänellä jotenkin erilainen tapa kohdata lapsi? Onko poika ollut hänen luonaan niin paljon, että ongelmat olisivat ehtineet tulla esiin hänenkin luonaan?
Älä nyt hylkää lastasi! Hänellä tuskin on itselläkään hyvä mieli tuollaisten tapahtumien jälkeen. Hän on todennäköisesti itsekin hämmentynyt omasta käytöksestään eikä osaa kanavoida tunteita oikein, jolloin se purkautuu huonona käytöksenä. Sinuna pyrkisin nimenomaa osoittamaan huonosti käyttäytyvälle lapselle, että hänkin on tärkeä ja rakas käytöksestään huolimatta. Ei tietenkään pidä hyväksyä huonoa käytöstä, mutta yrittäisin saada lapsen ymmärtämään ettei hän ole paha. Hän luultavasti kokee itse itsensä pahana (jos ja kun hän ei itse kykene omia tunteitaan hallitsemaan), mikä vain lietsoo huonoa käytöstä. Keksi jotain kahdenkeskistä mukavaa tekemistä, jotain mikä nyt hänen ikäiselleen sopii ja yritä antaa hänelle huomiota ja rakkautta. Auta häntä tunnistamaan omia tunteita, nimeä tunteita ja keskustele vaikka päivän päätteeksi hänen kanssaan menneestä päivästä ja sen aikana tapahtuneista asioista ja niiden tuomista tunteista. Ole läsnä. Ei lapsi tahallaan ole paha, vaikka se siltä voisi tuntuakin. Lapsi voi purkaa hämmennystäänkin nauramalla pelottavassa tilanteessa. Mutta älä hylkää lastasi ellei ole aivan pakko. Muista antaa huomiota tulevasta vauvasta huolimatta myös isommalle.
Näistä nyt tuskin oli apua, mutta toivon kovasti, ettei sinun tarvitse hylätä omaa lastasi. Rakkaus ja läsnäolo on kaksi tärkeintä. Läsnäolo on keskittymistä lapseen, eikä vain fyysistä vierelläoloa.
Adhd lääkkeen voi aloittaa eskari iässä. Tiedän erään adhd/ asperger lapsen ja se löi aina muita ja päivittäin. Hirveän kiva poika kuitenkin. Tuli tutuksi terspiryhmässä. Sai lääkkeen ja lyöminen loppui. Todella onnellinen loppu vaikka hänellä häiriöt jäi, mutta muiden lyöminen loppui.
Monesti isovanhemmat kieltää erityisyyden, että ei tule huono omatunto, kun ei halua auttaa. Meillä mummo kuuntelee, mutta muuhun tukeen siitä ei ole koskaan ollut. Olen tajunnut jo aikoja sitten, että on pärjättävä yksin. Valittaa ei kannata hirveästi, että lapsi saa asua kotona. Mua vaan sattuu, kun lapsi käy päälle. Onneksi tämä on ohi muutaman vuoden päästä, kun lapsi on aikuinen ja saa muuttaa muualle. Rakastan ja tuen, mutta haluan fyysisen koskemattomuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tekee asiat aika eri tavalla kuin minä. Hän antaa periksi lapselle heti ja lellii tätä todella paljon. Esim. jos kieltäydyn ostamasta tiettyä lelua, anoppi menee ja ostaa sen. Jos anoppi itse sanoo että ei voikkaan viedä lasta sovittuun tapahtumaan, lapsi pahoittaa tietty mielensä ja sitten anoppi hätäisesti alkaa sovitella: "no jos nyt sitten kuitenkin". Tuo lapselle ruoat sänkyyn jne., lapsi aina lihoo jos on useamman päivän anopilla koska tämä syöttää jatkuvasti tälle makeaa. Lapsi viihtyy anopilla koska saa määrätä melkein kaikesta ja anopin mielestä heillä menee juuri sen vuoksi hyvin: hän kuuntelee lasta enemmän. Lapsi ei anopin käytöksen vuoksi juuri riehukaan ja jos puhuu joskus rumia, anoppi ei niihin reagoi.
Kyllä meidän perheessä ihan syvällisiä jutellaan, joskus vaan on epäselvää paljonko lapsi siitä itse ymmärtää. Hän pystyy keskustelemaan ikätasoisesti, mutta mielestäni se ymmärryspuoli onkin vähän eri juttu. Tätä on alettu pohtimaan nyt hoitotahonkin kanssa, se voisi kuulemma selittää aggressiivisuutta jossei ymmärrä puhetta kunnolla tai ainakaan osaa soveltaa sitä käytäntöön. Lapsi unohtelee kaikkea tosi paljon, jatkuvasti.
En soittanut vielä lastensuojeluun, mutta otin jo numeron ylös. Mieheni tulee pian töistä ja sitten keskustelemme, mitä aiomme tehdä.
on ihan eri asia jos lapsi tottelee mummolassa,siellä harvemmin on velvollisuuksia ja tulee yhteentörmäyksiä sisarusten ym asioiden kanssa niinkuin kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole erityislapsia, mutta saimme apua ihan heti kun soitin itse lastensuojeluun.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:20"]
Anoppi tekee asiat aika eri tavalla kuin minä. Hän antaa periksi lapselle heti ja lellii tätä todella paljon. Esim. jos kieltäydyn ostamasta tiettyä lelua, anoppi menee ja ostaa sen. Jos anoppi itse sanoo että ei voikkaan viedä lasta sovittuun tapahtumaan, lapsi pahoittaa tietty mielensä ja sitten anoppi hätäisesti alkaa sovitella: "no jos nyt sitten kuitenkin". Tuo lapselle ruoat sänkyyn jne., lapsi aina lihoo jos on useamman päivän anopilla koska tämä syöttää jatkuvasti tälle makeaa. Lapsi viihtyy anopilla koska saa määrätä melkein kaikesta ja anopin mielestä heillä menee juuri sen vuoksi hyvin: hän kuuntelee lasta enemmän. Lapsi ei anopin käytöksen vuoksi juuri riehukaan ja jos puhuu joskus rumia, anoppi ei niihin reagoi.
Kyllä meidän perheessä ihan syvällisiä jutellaan, joskus vaan on epäselvää paljonko lapsi siitä itse ymmärtää. Hän pystyy keskustelemaan ikätasoisesti, mutta mielestäni se ymmärryspuoli onkin vähän eri juttu. Tätä on alettu pohtimaan nyt hoitotahonkin kanssa, se voisi kuulemma selittää aggressiivisuutta jossei ymmärrä puhetta kunnolla tai ainakaan osaa soveltaa sitä käytäntöön. Lapsi unohtelee kaikkea tosi paljon, jatkuvasti.
En soittanut vielä lastensuojeluun, mutta otin jo numeron ylös. Mieheni tulee pian töistä ja sitten keskustelemme, mitä aiomme tehdä.
[/quote]
Mutta jos olet sitä mieltä että anoppisi tapa toimia, ei ole se oikea, niin miten voit ajatella että lapsi menisi hänen luokseen? Et tainnut olla ihan tosissasi.
Kuulostan varmaan nyt todella ärsyttävältä, mutta keskusteletko lapsesi kanssa syvällisiä? Jostain tuo raivo ja ahdistus kumpuaa, itse olen tehnyt töitä ahdistuneiden ja aggressiivisten lasten kanssa ja paras tapa helpottaa näitä purkauksia on opettaa lapselle itseilmaisua, toisinsanoen kouluttaa lapsi siihen, että ahdistavalla hetkellä osaa verbaalisesti ilmaista mikä mättää. En tiedä millaisia ihmisiä olette, joten en tietenkään osaa arvioida lainkaan minkälaisen esimerkin te vahemmat annatte lapsellenne tämän asian suhteen.
Lapsen lyöminen kyseisessä tilanteessa on sinänsä erittäin ironista, koska periaatteessa estit lasta lyömästä lyömällä häntä itse. Aikuisena sinun kuuluisi olla vahvempi, ei lapsen tasolla. Et kuitenkaan ole lapsi leikkikentällä, jonka täytyy puolustaa itseään. Olet lapsen oma vanhempi. Sinä olet hänen synnyttänyt ja sinun pitää olla opettaja, ei vihollinen tai altavastaaja.