Miksi itsestään ei voi huolehtia perheen perustamisen jälkeenkin?
Miksi usein naiset heräävät hoitamaan parisuhdettaan (ja itseään) vasta kun ero on tulossa? Mihin jää naiseus kun perhe perustetaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, tarkoituksenani ei ole loukata tai herättää hirveitä agressioita asialla.
Ymmärrän että vauva-aika on kiirettä eikä ensimmäisenä ole mielessä pinnalliset asiat. Mutta eikö juuri itsestään huolehtiminen ja parisuhteeseen panostaminen auta jaksamaan ja tuo iloa elämään?
Todella usein näkee pariskuntia jotka ovat muuttuneet todella paljon lyhyessä ajassa kun on menty naimisiin ja saatu ensimmäinen lapsi. Ja usein näkee myös pariskuntia joissa nainen näyttää 10v vanhemmalta kuin miehensä ja on ylipainoinen toisin kuin hyvässä kunnossa oleva miehensä.
Italiassa naiset haluavat olla naisellisia vielä mummoinakin. Viekö naisellisuus sitten uskottavuutta vai miksi se tukka leikataan poikatukaksi eikä enää ehosteta lainkaan itseään kun täytetään 40v?
Kommentit (47)
Ei se kauneudenhoitaminen ole välttämättä mitään manikyyreissä/pedikyyreissä ja kosmetologeilla käymistä. Itse en ole koskaan käynyt. Käyn kampaajalla kerran kuukaudessa ja muuten käytän kampaajalta ostamia hyviä shampoita/hoitoaineita. Meikkaamisen hoidan hampaiden pesun yhteydessä aamulla ja perus arkimeikin tekemiseen menee n.5 minuuttia. Kotonakin voi hoitaa lihastreenin johon menee n.20min ja silläkin saa lihaskunnon pysymään kohtuullisena hyötyliikunnan ohessa. Kotonakin voi käyttää siistejä vaatteita eikä välttämättä käyttää niitä pujamahousuja vaikka vauvan kanssa olisikin kotona.
Terkuin, 30 vuotias, vauvan kanssa kotona oleva Kaunotar ;)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:07"]
Voi revi tästä:
- 9h (normityöpäivä matkoineen)
- 1h kotityö (ruoanlaitto, ruokakauppareissu, tiskausta, lelujen siivouksen vahtiminen yms. pientä)
- 1h kotiruokailut aamu+iltapaloineen
- 0,5h koululaisten läksyjen kuulustelu/opettelu (varsinkin jos useampi lapsi) tai vastaavasti pienemmän lapsen kanssa ulkoilu
- 0,5h lasten kanssa juttelu/puuhailu/iltasatu
+ Tuohon kun lisää lasten harrastuskuskauksia helposti sen 0,5-1h päivä, silloin tällöin lapsen kanssa jonkun extra-ajan puuhastelua (oli se piirtelyä, shoppailua, kaverin synttärilahjan etsimistä tms.), saatikka itselle edes 0,5h hengähdystauon
-> helposti tulee siis yli 13h ihan peruspakkosuorittaa päivälle ilman suihkussa käyntiä/ehostusta/vaatteiden valintaa yms!!!
Mistä ihmeestä sitä aikaa ehtisi arjessa repiä siihen kaikkeen ylimääräiseen? Viikonloppuisin sitten ehtii viikkosiivouksen, sukulaisten tapaamisen, liikuntapuuhan, sekä lasten harrastusten lisäksi tietenkin panostaa vähän enemmän.
[/quote]
Tuossa on aika vähän aikaa ruokailuille tuo 1h. Eli illallinen tyyliin 30min, jolloin aamupala ja iltapala jäävät 15minuuttiin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:09"]
Ei se kauneudenhoitaminen ole välttämättä mitään manikyyreissä/pedikyyreissä ja kosmetologeilla käymistä. Itse en ole koskaan käynyt. Käyn kampaajalla kerran kuukaudessa ja muuten käytän kampaajalta ostamia hyviä shampoita/hoitoaineita. Meikkaamisen hoidan hampaiden pesun yhteydessä aamulla ja perus arkimeikin tekemiseen menee n.5 minuuttia. Kotonakin voi hoitaa lihastreenin johon menee n.20min ja silläkin saa lihaskunnon pysymään kohtuullisena hyötyliikunnan ohessa. Kotonakin voi käyttää siistejä vaatteita eikä välttämättä käyttää niitä pujamahousuja vaikka vauvan kanssa olisikin kotona.
Terkuin, 30 vuotias, vauvan kanssa kotona oleva Kaunotar ;)
[/quote]
Tuota ehkä se on helpompaa kun on kotona vauvan kanssa. Kokeile töissäkäyntiä useamman lapsen äitinä, niin johan aikaa on vähemmän. Samalla kun ikä tekee tehtävänsä, niin kyllä se alkaa näkymään.
Taas se nähtiin: aina kun pitäisi naisen tehdä itsekin jotain, eikä luvassa olekaan sitä pelkkää selkään taputtelua, nousee meteli. Naiset vihaavat vastuuta varsinkin, jos se merkitsisi vastuunotooa oman elämän valinnoista.
News flash: liikunnan puute ei lihota. Ihminen lihoo VAIN, jos saa enemmän kaloreita kuin kuluttaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:15"]
Taas se nähtiin: aina kun pitäisi naisen tehdä itsekin jotain, eikä luvassa olekaan sitä pelkkää selkään taputtelua, nousee meteli. Naiset vihaavat vastuuta varsinkin, jos se merkitsisi vastuunotooa oman elämän valinnoista.
News flash: liikunnan puute ei lihota. Ihminen lihoo VAIN, jos saa enemmän kaloreita kuin kuluttaa.
[/quote]
Eihän kyse ole siitä ettei osaa ottaa vastuuta, vaan ap:n aloitus koski sitä että on valinnut väärin. Valita pitäisi kaunistautuminen ja ulkonäköön keskittyminen. Ihmisillä on vain erilaisia arvoja, kaikille se ei ole suurin arvo, vaan muut asiat koetaan tärkeämmiksi.
Yleensä ihmiset tekevät valintoja elämässään omista lähtökohdista, ei toisten. Aloituksessa ei ollut kyse edes terveydellisistä näkökohdista lihomisesta, vaan ihan ulkonäköseikoista.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:15"]
Taas se nähtiin: aina kun pitäisi naisen tehdä itsekin jotain, eikä luvassa olekaan sitä pelkkää selkään taputtelua, nousee meteli. Naiset vihaavat vastuuta varsinkin, jos se merkitsisi vastuunotooa oman elämän valinnoista.
News flash: liikunnan puute ei lihota. Ihminen lihoo VAIN, jos saa enemmän kaloreita kuin kuluttaa.
[/quote]
Miten niin pitäisi? Mitä tässä nyt pitäisi niin hirveästi tehdä? Tässähän vaan todettiin että suomalaiset naiset on jonkun mielestä jonkunlaisia (ja toisen mielestä ei) ja italialaiset on erilaisia. Pitääkö sille tehdä jotain? Jos keittäs kahvia.
Ap oletko miettinyt että ihmisen itsestään huolehtiminen ei tarkoita kaikille ulkonäköasioita? Samoin joku voisi kysyä mihin unohtuu itsensä sivistäminen ja kouluttautuminen? Tai mihin unohtuu harrastukset tai miksi kodin siisteystaso laskee?
Ihan kuin ihmettelisit miksi ihminen ei suoriudu elämässään siitä kaikesta mistä aiemminkin sen jälkeen kun on saanut lapsia... Jotenkin kornia odottaa että kun lapsi tulee, niin mistään ei joutuisi luopumaan.
Itse palaisin loppuun ajatuksesta että minun pitäisi pystyä 3lapsen äitinä kaikkeen siihen samaan mihin pystyin ennen lapsia. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä ettei minulla olisi aikaa lapsille.
Minä voin hitusen laittaa omia tarpeitani syrjäänkin lasteni vuoksi, vaikka se tarkoittaisikin sitä etten kukoistaisi naisena enää niin paljoa kuin aiemmin. Iän vuoksi samaan kukoistamiseen tarvittaisiin tosin vielä tuplaten aikaa verrattuna aikaan ennen lapsia.
Miksi pitäisi valita joko itsensä hoitamisen tai muiden asioiden väliltä? Ei se itsensä hoitaminen tarkoita monen tunnin viikottaisia manikyyreilla käyntejä tai kampausten tekoa joka aamu! Itseltäni menee arkimeikkiin alle 10 minuuttia aamulla, treenauksen voi hoitaa kotonakin ja ei niitä vaatteita tarvitse sovitella ja miettiä vaatekaapilla tuntitolkulla. Kaikesta tehdään niin vaikeaa. Ei ne lapsetkaan tarvitse sitä äidin huomiota 24/7. Monessa taloudessa on isäkin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:31"]
Monet parisuhteessa olevat naiset juovat ja tupakoivat. Jälki on törkeän näköistä. Eikö olisi parempi keskittyä voimaan paremmin?
Nainen päätyy yleensä eroon, koska mies on perheen menoihin osallistumaton juoppo ja vätys petollinen heittiö.
[/quote]
Kuten myös monet miehet juovat ja tupakoivat, jopa enemmän kuin naiset.
Ja kumma kyllä, moni itsestään huolehtivat, hoikka ja suorastaan kaunis ja muutenkin menestyvä nainen päätyy eroon. Miksiköhän? Ja mikä ihmeellisintä, mies on voinut pettää sitä kaunista vaimoaan lihavan ja jopa vanhemman kanssa.
Haluaisin todella lukea aloittajan selityksen kauniiden ja hoikkieen avioeroille.
Mun mielestä ap arvioi toisten elämää ulkonäköön perustuen. Minä ymmärrän ihan hyvin, että ap:n kaveri mielummin lököttää pyjamassa sen ajan, mikä liikenee vauvanhoidota. Pitäisikö hänen kaikki vapaa-aikansa ehostua ja jumppailla..? Mun mielestä on ihan tervettä, että ottaa rennosti tuossa vaiheessa. Ketä varten siinä puljaisi ulkonäköään? Ap:ta? Omaa miestään?
Voisinhan tässä olla juuri nyt jumppaamassa vatsalihaksia (just eilen tein sitä jumpassa) tai ajelemassa alapääkarvoitustani. Mutta enpäs jaksa. Pitkä työpäivä, pyykin viikkaus ja uusien pyykkien lajittelu ja lapsen harrastuksesta hakeminen takana. Ei jaksa nyt muuta kun möllöttää tässä av:n ääressä. Mies on halittu ja pusittu. Lapset myös. Kaikilla on kivaa omaa puuhaa. Pitääkö mun olla joka minuutti suorittamassa jotakin? Kyllä tulisi burn out.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:09"]
Ei se kauneudenhoitaminen ole välttämättä mitään manikyyreissä/pedikyyreissä ja kosmetologeilla käymistä. Itse en ole koskaan käynyt. Käyn kampaajalla kerran kuukaudessa ja muuten käytän kampaajalta ostamia hyviä shampoita/hoitoaineita. Meikkaamisen hoidan hampaiden pesun yhteydessä aamulla ja perus arkimeikin tekemiseen menee n.5 minuuttia. Kotonakin voi hoitaa lihastreenin johon menee n.20min ja silläkin saa lihaskunnon pysymään kohtuullisena hyötyliikunnan ohessa. Kotonakin voi käyttää siistejä vaatteita eikä välttämättä käyttää niitä pujamahousuja vaikka vauvan kanssa olisikin kotona.
Terkuin, 30 vuotias, vauvan kanssa kotona oleva Kaunotar ;)
[/quote]
Meillä vauva ei viihtynyt yhtään yksin. Alkoi huutamaan saman tien, jos laittoi pois sylistä. Jossain vaiheessa alkoi viihtymään leikkimatolla ehkä 3 minuuttia kerralla, jossa ajassa ehti syömään puolet ruoasta tai käymään vessassa. En viitsinyt todellakaan laittaa vauvaa huutamaan, vain jotta minä saan meikata. Saati jumpata.
Vauva nukkui erittäin huonosti ja 3-30 minuutin pätkissä suurimman osan ekaa vuotta. Joten vauvan nukkuessa yritin minäkin nukkua tai sitten hemmottelin itseäni vaikka syömällä ruoan lämpimänä ilman sylissä viihdytettävää vauvaa. Ja jos harvoin sain 2 h vapaata, en tosiaan lähtenyt kampaajalle vaan nukkumaan.
Vauvan pulautellessa meni usein jopa viidet vaatteet päivässä vaihtoon, joten ei jaksanut ihan hirveästi välittää minkä näköiset vaatteet haisevat eltaantuneelle maidolle ja menevät ihan just pyykkikoriin kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:40"]
Ei ne lapsetkaan tarvitse sitä äidin huomiota 24/7. Monessa taloudessa on isäkin.
[/quote]
Sulla ei ole ollut selkeästikään allergista refluksivauvaa, joka tosiaan tarvitsi huomiota sen 24/7. Tai jos ei tarvinnut, nukkui äitikin.
Mä vastaan; ekan lapsen jälkeen olinkin ihan kunnossa ja lookki fine. Mutta silloin mä olinkin alle 3-kymppinen ja virtaa riitti. Mutta hei nyt, kymmenen vuotta ja kolme lasta myöhemmin -> ei enää jaksa. Yksinkertaisesti ei jaksa, oikeesti. Ihan sama mitä kukaan musta ajattelee. Mun elämä on selviämistaistelua rahan ja ajan puolesta päivästä toiseen tämän katraan kanssa. Onnellinen olen niitä päivinä kun jaksan olla onnellinen, edes vähän. Usein jaksankin. Meikata ja pukeutua tyylikkäästi en enää vaivaudu enkä jaksa, sorry.
Ja miehethän ne tekee kaikkensa parisuhteidensa eteen :).....ah, sainpas naurut!
Ennen lasta elin vain itselleni. Heräsin aamuisin niin, että ehdin suihkuun, meikata, juoda kahvit ja lähteä hehkeän näköisenä töihin. Kulutin viikonloppuisin ja iltaisin aikaa vaatteiden suunnitteluun ja ostoon. Kävin neljä kertaa viikossa kuntosalilla, pari kertaa viikossa uimassa ja tosiaan neljän viikon välein kasvohoidossa, jolloin kestovärjättiin myös kulmat ja ripset. Kampaajalla kävin kuuden viikon välein.
Rahaa riitti kivasti niin vaatteisiin, meikkeihin kuin erilaisiin hoitoihinkin. Ei tarvinnut miettiä, miten ehtiä ja riittää, stressiäkin oli vähemmän, kun ylitöitä saattoi tarvittaessa tehdä vaikka koko viikonlopun.
Nykyään on rahojen riittämistä mietittävä. Illat eivät todellakaan ole vain omiani. Kuskaan lapsia harrastuksiin, teen ruokaa ja kotitöitä, laitan vaatteet valmiiksi koko laumalle ja hups, jopas ilta kuluikin. Jos nipistän itselleni aikaa, niin se on todellakin rajallista eikä aina jaksa miettiä uusia vaatteita tai meikkejä. Menee sitten niillä vanhemmilla.
Korostan, että olen aina puhdas, meikattu ja vaatteidenkin pitäisi olla siistejä. Mutta aamun herätysten, vessareissujen ja puurolautasten melskeessä on saattanut muutama tahmea pusu osua olkapäähänkin.
Ei vain voi verrata lapsettoman ja lapsellisen elämää. Kahden lapsellisenkin elämän vertaaminen on haastellista, kun toinen arvostaa enemmän omaa aikaa kuin toinen. Esim. meillä puuhataan paljon perheenä. Lomat ja viikonloput teemme jotain yhdessä, arkisin panostetaan lasten harrastuksiin. Ystävän perheessä ystäväni harrastaa 5 kertaa viikossa 2-3 tuntia kerrallaan. Viikolla ja viikonloppuisin on isän ja äidin kotivuorot. Koko perhe yhdessä on harvinaisuus lähinnä kyläilyreissuilla. Ystävälläni on upea vartalo ja kauniit vaatteet.
En vain halua ystäväni elämää. Olen vähän plösö, ajoittain kulahtaneissa vaatteissa ja joskus vahingossa vain toinen silmä meikattuna. En ehdi tämän enempää ja liikenevän ajan haluan oikeasti viettää perheeni parissa. Onneksi mies on samanhenkinen!
Jaah, täytin juuri tuon pahaenteisen 40 vuotta. Hiuksia en leikkaa polkaksi vaikka henki menisi. Aamulla ei voi meikata ku silmät on niin turvoksissa tai sitten on nokkosihottuma tulollaan..suuren osan vuodesta pitää välttää ylimääräisiä kemikaaleja. Mieskään ei pidä meikkaavista naisita, joten so what.
Nousen kuudelta töihin ja kotona olen ilta yhdeksltä, koska käyn työn jälkeen vielä iltakoulua. EN jaksa ajatella mitään 20 min lihaskuntoa, kun olen kiitollinen päästessäni selälleen sohvalle..ai joo sitä ennen pitää lukea lapsille satu..eli jäähän siihen puolisen tuntia omaa aikaa vuorokauteen, voin sitten päättää teenkö vielä lihaskuntoa vai istunko syömään iltapalaa ennen nukkumaanmenoa...
Viikonloppuisin voisi olla vapaampaa, mutta pitää siivota viikon töryt, käydä kaupassa, tehdä läksyjä/lukea tenttiin ja pestä pyykkiä. Siedettävästi saan sunnuntaille järkättyä aikaa lenkkiin.
Kyllä, ylipainoa on tullut roimasti alkuajoista, mutta oli tuo lähtökohtakin hiukan liian alhainen.
mulla ainakin hiukset meni niin huonoksi raskauden jälkeen että oli pakko leikata, nyt taas kasvatan. lenkkeilin vähemmän koska oli pitkä talvi ja kärryillä ei päässyt eteenpäin, halusin olla illat miehen ja lapsen kanssa. ei ollut rahaa. ja kun olikin vaan kotona niin eipä siinä illalla kauppa reissua varten jaksanut vaihtaa hienoja vaatteita ja meikata.
pari vuotta näin ja alkoi oma ulkonäkö enemmän kiinnostaa ja nyt toinen vauva, kesä tulee ja uudet vaatteet kaapissa. aitten päälle.. kaunis en enää ole, kun lähtee ovesta unohtuu katsoa oma naamakin, kunhan muksut ovat fine.
mut ei se mieskään aina niin hääviltä näytä.
Yhden refluksilapsen äitinä sain vielä itseni jotenkin tällättyä, mutta liikunta jäi suunnattoman väsymyksen takia ehkä puoleksi vuotta. Kahden pienen lapsen äitinä voin sanoa, että motivaatio itsensä hoitamiseen on hyvä, mutta todella saa tehdä kaikkensa, että saisin jostain aikaa. Pari kertaa viikossa ehdin tunnin väsyneenä liikkumaan ja kotiin tullessa jo vauva itkee iltamaitoja. Kaupoille ei maalta pääse, sillä näin pienten lasten kanssa shoppailu ei vaan onnistu. Vähän kyllä meikkailen, mutta kyllä tämä vähäistä on aiempaan nähden. Kämppäkin on toisinaan kuin pommin jäljiltä, vaikka siivoan jatkuvasti. Ei se mitään. Aiemmin sitä kerkesi keskittymään triviaaleihin asioihin, nyt sitä näkee koko kuvan elämästä ihan eri tavalla. Mitä helkkarin väliä on elämän onnistumisen ja onnellisuuden kannalta sillä miltä näyttää? Terveellisen ruokavalion ja liikunnan kyllä ymmärrän, mutta ulkonäön?!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:15"]
Taas se nähtiin: aina kun pitäisi naisen tehdä itsekin jotain, eikä luvassa olekaan sitä pelkkää selkään taputtelua, nousee meteli. Naiset vihaavat vastuuta varsinkin, jos se merkitsisi vastuunotooa oman elämän valinnoista.
News flash: liikunnan puute ei lihota. Ihminen lihoo VAIN, jos saa enemmän kaloreita kuin kuluttaa.
[/quote]
Hoikka, lihakseton ihminen on hirveän näköinen.
Voi revi tästä:
- 9h (normityöpäivä matkoineen)
- 1h kotityö (ruoanlaitto, ruokakauppareissu, tiskausta, lelujen siivouksen vahtiminen yms. pientä)
- 1h kotiruokailut aamu+iltapaloineen
- 0,5h koululaisten läksyjen kuulustelu/opettelu (varsinkin jos useampi lapsi) tai vastaavasti pienemmän lapsen kanssa ulkoilu
- 0,5h lasten kanssa juttelu/puuhailu/iltasatu
+ Tuohon kun lisää lasten harrastuskuskauksia helposti sen 0,5-1h päivä, silloin tällöin lapsen kanssa jonkun extra-ajan puuhastelua (oli se piirtelyä, shoppailua, kaverin synttärilahjan etsimistä tms.), saatikka itselle edes 0,5h hengähdystauon
-> helposti tulee siis yli 13h ihan peruspakkosuorittaa päivälle ilman suihkussa käyntiä/ehostusta/vaatteiden valintaa yms!!!
Mistä ihmeestä sitä aikaa ehtisi arjessa repiä siihen kaikkeen ylimääräiseen? Viikonloppuisin sitten ehtii viikkosiivouksen, sukulaisten tapaamisen, liikuntapuuhan, sekä lasten harrastusten lisäksi tietenkin panostaa vähän enemmän.