Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistäköhän syrjäytyneet löytävät voimavaroja äitiyteen
18.03.2013 |
Tuli mieleen mm. tästä Hilton! - dokumentin Mirasta jonka haastattelun näin A-Talkissa (en siis ole vielä tuota dokumenttia nähnyt).
Olen mielestäni aika säntillinen ja asiani melko hyvin hoitanut, mutta silti vauva-aika on toisinaan tuntunut raskaalta ja välillä olen suorastaan joutunut pakottamaan itseni vauvanhoitopuuhiin ja joskus mennyt sieltä mistä aita on matalin.
Mietityttää siis mitenköhän ihminen jonka oman elämän hallinta on ollut täysin puutteellista ja tyyliin laskuja ei olla jaksettu avata tai käydä kaupassa, pärjää lapsen kanssa.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 10:45"]
Minä ainakin sain siitä lapsesta valtavasti voimavaroja. Jotenkin ennen lasta sitä oli aika välinpitämätön, tuntui ettei elämässä ole mieltä eikä tarkoitusta, joten sitä vain tuli juotua kaljaa ja annettua kämpän läävittyä, laskujen olla eteisen lattialla avaamatta tms. Muttta tuollainen meno piti lopettaa kun alkoi odottaa vauvaa. Lapsi on ainakin minulle ollut toimiva motivaatio ryhdistäytyä kaikilla aloilla, ja on antanut voimavaroja ja energiaa elämääni, joka ennen oli tyhjänpäiväistä vetelehtimistä, eikä siis kuluttanut voimia.
[/quote]
Olen samoilla linjoilla. Kummasti se lapsi toi motivaatiota ryhdistäytyä. Pakkokin tietenkin oli. Ei se muutos yhdessä yössä tapahtunut mutta hiljalleen siinä raskauden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, johon kuuluu mm. mielenterveyskuntoutujia sekä pari syrjäytynyttäkin, että lapsi on jokaiselle ollut iso voimavara ja parantanut elämän suuntaa selkeästi. Vanhemmat ovat skarpanneet, osa on lopettanut päihteidenkäytön kokonaan, muutama mennyt töihinkin. Yksi mielenterveyskuntoutuja lopetti hoitosuhteensa koska ei enää täytä sairautensa kriteerejä ja käy nykyään vain vuosittaisessa seurannassa.
En nyt sano, että lapsi olisi lääke kaikkeen, mutta hyvin paljon onnellisia ihmisiä perheenperustaminen on tuottanut lähipiirissäni.
Alue: Aihe vapaa
Minä ainakin sain siitä lapsesta valtavasti voimavaroja. Jotenkin ennen lasta sitä oli aika välinpitämätön, tuntui ettei elämässä ole mieltä eikä tarkoitusta, joten sitä vain tuli juotua kaljaa ja annettua kämpän läävittyä, laskujen olla eteisen lattialla avaamatta tms. Muttta tuollainen meno piti lopettaa kun alkoi odottaa vauvaa. Lapsi on ainakin minulle ollut toimiva motivaatio ryhdistäytyä kaikilla aloilla, ja on antanut voimavaroja ja energiaa elämääni, joka ennen oli tyhjänpäiväistä vetelehtimistä, eikä siis kuluttanut voimia.