Pallolaajennus ja masennus

En tiedä onko foorumi jo vanhentunut, mutta ajattelin kuitenkin aloittaa keskustelun jaksamisesta. Miten jaksaa, kun puoliso (40 yhteistä avioliittovuotta) sai vuodenvaihteessa yht´äkkiä sydäninfarktin, jota seurauksena pallolaajennus, eli kansankielellä suodattimen vaihto. Tämän jälkeen sitten superlääkitys kolesteroli, beettasalpaaja, stenttaus yms. sekä ruokavalio tietenkin.

Ja  masennus. En tiedä kuuluuko tuo masentuneisuus kuvioihin, koska pitkä-aikais sairaana en osaa oikein omalla kohdallani tunnustaa moista. Missään vaiheessa en ole voinut, enkä ilmeisesti halunnutkaan olla "minä vaan". Ehkä silloin kun olin murrosikäinen ja elämä potki aika lailla muutenkin päähän (josta myös vammautumiseni) oli vaikea väli, mutta aikuiselämän aikana ei mitään mahdollisuuksia oman minän surkutteluun.

Ikäväkseni, olen kuitenkin huomannut, että on erittäin hankalaa, jopa lähes mahdotonta olla aikuisen ihmisen äiti, hoitaja ja puoliso. Tunnen kyllä erittäin huonoa omaatuntoa ko.asiasta, koska kaikesta huolimatta haluaisin tukea miestäni kaikin mahdollisin tavoin, mutta vähän alkaa tuntua siltä, että olen itsekkin kohta terapian tarpeessa. Tai ehkä pitäisi vaan kävellä ulos.

jos joku kokee samanlaisia tuntemuksia, olisi mukava kuulla miten olette selvinneet niistä sairastumatta itse, kysyy

Mahdottoman itsekäs mökin muija!