Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos aikuinen lapsesi lojuisi kotonasi?
17.03.2013 |
Ei siis olisi töissä, olisi sosiaalisesti estynyt ja erakoitunut.
Suostuisitko elättämään häntä vai mitä tekisit?
Kommentit (20)
Meillä on kotona lukion käynyt, vasta armeijasta päässyt nuori mies. Hyvin hän viihtyy kotona, mutta en vielä erakoituneeksi häntä sanoisi. Hän on käynyt työkkärissä ammatinvalintapsykologilla ja miettii, mikä ala kiinnostaisi.
Hän saa asua kotona ja vielä tänä vuonna ei tarvitse hakea opiskelemaan, jos ei keksi mitään mieleistä. Kuitenkin ensi talvena täytyy olla jotain tekemistä, jos ei töitä löydy, niin toivottavasti jotain työharjoittelua tai vastaavaa.
Jos sitä seuraava vuosi näyttäisi menevän samalla tavalla, niin sitten kehottaisin häntä miettimään omillaan asumista. Tässä on vaan yksi mutta: pojan isän mielestä lapsukainen saa asua kotona vaikka maailman tappiin. Periaatteessa se minullekin passaa, kiva poikahan lapsi on, mutta kyllä se oma elämä pitää saada alulle jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:01"]
Tilaisin ajan psykiatrille ja pyytäisin selvitystä että mikä on pielessä ja miten häntä voitaisiin auttaa pääsemään kiinni elämään. Kyseessä on selvästi psyykkinen ongelma. Hän tarvitsee apua kun ei pysty itse auttamaan itseään, eikä ehkä edes tajua tai tunnusta tilannetta.
[/quote]
Tiedän tapauksen, jossa äitikään ei tajua/tunnusta. Kukaan ei voi auttaa, kun ainoa ihminen, joka jotain voisi tehdä, ei tajua. Lapsi, melkein keski-ikäinen ihminen makaa kotona ja äiti hyväksyy tilanteen, joten kukaan muu ei voi mitään. Äidin mielestä ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät tykkää tehdä töitä tai muutakaan ja olla kontaktissa ulkomaailmaan. Surullista.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:01"]
Meillä on kotona lukion käynyt, vasta armeijasta päässyt nuori mies. Hyvin hän viihtyy kotona, mutta en vielä erakoituneeksi häntä sanoisi. Hän on käynyt työkkärissä ammatinvalintapsykologilla ja miettii, mikä ala kiinnostaisi.
Hän saa asua kotona ja vielä tänä vuonna ei tarvitse hakea opiskelemaan, jos ei keksi mitään mieleistä. Kuitenkin ensi talvena täytyy olla jotain tekemistä, jos ei töitä löydy, niin toivottavasti jotain työharjoittelua tai vastaavaa.
Jos sitä seuraava vuosi näyttäisi menevän samalla tavalla, niin sitten kehottaisin häntä miettimään omillaan asumista. Tässä on vaan yksi mutta: pojan isän mielestä lapsukainen saa asua kotona vaikka maailman tappiin. Periaatteessa se minullekin passaa, kiva poikahan lapsi on, mutta kyllä se oma elämä pitää saada alulle jossain vaiheessa.
[/quote]
Onko hänellä harrastuksia tai muuta elämää kodin ulkopuolella? Jos näin on, niin eihän tuossa ainakaan vielä ole mitään hälyyttävää.
Vaikea tilanne. Ihmisten ilmoille ja johonkin toimintaan pitäisi saada. Ehkä oma asunto olisi paras ratkaisu, sielläkin varmaan pitäisi kulkea katsomassa miten pärjää. Sossu kai aikuisen elättää, vaikka ei se mukavalta kuulostakaan.
En hyväksyisi, ja lapsetkin sen tietää. Jos täällä majailee, on tiettyjä valvollisuuksia. Jos ne ei kiinnosta, voi muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostuisin. Olisihan hän minun lapseni.
Sain kotoa mallin, missä tuetaan lapsia silloinkin kun meillä meni huonosti. Siskoni romahti avoeron jälkeen ja tuli kotiin ihan shokkitilassa. Oli melkein vuoden toimintakyvytön. Oli sattunut liiton aikana aika paljon, mikä teki pahaa jälkeä siskooni.'Vanhemmat elättivät ja tukivat häntä. Ja nyt 25 vuoden päästä siskoni on menestyvä nainen ammatissaan, naimisissa ja kolmen lapsen äiti.
Ilman tätä tukemista, hän tuskin olisi selvinnyt niin hyvin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:53"]
Ei siis olisi töissä, olisi sosiaalisesti estynyt ja erakoitunut.
Suostuisitko elättämään häntä vai mitä tekisit?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raahaisin ihan ensiksi psykiatrille, mikäli erakoituminen ja kotona lojuminen johtuisi sosiaalisesta estyneisyydestä. Menisin vaikka itse mukaan tueksi, ekalla kerralla.
Jos lojuisi ihan vaan laiskuuttaan, sanoisin ettei se käy, patistaisin työkkäriin, työkkärin ammatinvalinnanohjaajalle ja laittaisin hakemaan oman asunnon.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:15"]
Suostuisin. Olisihan hän minun lapseni.
Sain kotoa mallin, missä tuetaan lapsia silloinkin kun meillä meni huonosti. Siskoni romahti avoeron jälkeen ja tuli kotiin ihan shokkitilassa. Oli melkein vuoden toimintakyvytön. Oli sattunut liiton aikana aika paljon, mikä teki pahaa jälkeä siskooni.'Vanhemmat elättivät ja tukivat häntä. Ja nyt 25 vuoden päästä siskoni on menestyvä nainen ammatissaan, naimisissa ja kolmen lapsen äiti.
Ilman tätä tukemista, hän tuskin olisi selvinnyt niin hyvin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:53"]
Ei siis olisi töissä, olisi sosiaalisesti estynyt ja erakoitunut.
Suostuisitko elättämään häntä vai mitä tekisit?
[/quote]
[/quote]
Jos vanhempien tuki on sitä, että lapsi saa vain lojua eristäytyneenä kotona, ei muuta, tilanne ei ainakaan paremmaksi mene. SItten jos vanhemmat aktiivisesti elättämisen lisäksi kannustavat ja jopa pakottavat, tilanne voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:29"]
Raahaisin ihan ensiksi psykiatrille, mikäli erakoituminen ja kotona lojuminen johtuisi sosiaalisesta estyneisyydestä. Menisin vaikka itse mukaan tueksi, ekalla kerralla.
Jos lojuisi ihan vaan laiskuuttaan, sanoisin ettei se käy, patistaisin työkkäriin, työkkärin ammatinvalinnanohjaajalle ja laittaisin hakemaan oman asunnon.
[/quote]
Mistä maallikko sitten erottaa, onko kyse laiskuudesta vai sosiaalifobiasta? Ja joissain tapauksissa kyse voi olla myös molemmista.
Meillä on tuollainen armeijasta kotiutunut (siis palveluksensa loppuun suorittanut) nuori mies, joka ei varsinaisesti loju vaan on nytkin hiihtämässä. Syksyllä lähtee opiskelemaan. Erakoituu hiljalleen, koska kaverit armeijassa tai muuttaneet opintojen perässä, mutta eiköhän tuo tilanne syksyllä muutu. En näe mitään syytä olla elättämättä, mukava poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsuuskodissani tuollainen isoveli, jonka alamäki kulki vauhdilla. Alkoholi maistui, oli väkivaltainen kännissä, jopa vanhempiamme kohtaan jne. Loisi nurkissa tekemättä yhtään mitään kotona. Siis yhtään mitään. tai hei, nyt valehtelin, rämpyttihän se joskus kitaraa nuotin vierestä niin, että kaikilta oli mennä hermot. Tuota taustaa vasten en voisi kuvitellakaan, että kolmesta pojastani joku olisi jäänyt kotinurkkiin. Onneksi ovat jo omillaan jokainen.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:31"]
Minulla oli lapsuuskodissani tuollainen isoveli, jonka alamäki kulki vauhdilla. Alkoholi maistui, oli väkivaltainen kännissä, jopa vanhempiamme kohtaan jne. Loisi nurkissa tekemättä yhtään mitään kotona. Siis yhtään mitään. tai hei, nyt valehtelin, rämpyttihän se joskus kitaraa nuotin vierestä niin, että kaikilta oli mennä hermot. Tuota taustaa vasten en voisi kuvitellakaan, että kolmesta pojastani joku olisi jäänyt kotinurkkiin. Onneksi ovat jo omillaan jokainen.[/quote]
Jatkan vielä, mikä tilanne on nyt: mies on viisikymppinen, ei päivääkään töitä tehnyt väkivaltainen alkoholidementikko. En ole nähnyt häntä onneksi 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman on syytä katoa peiliin, jos katselee nurkissaan syrjäytyvää erakkoa. Se on karhunpalvelus, jos erakon antaa lojua "mukavuusalueellaan".
Veljeni on tuollainen. EI työtä, ei harrastuksia, ei sosiaalista elämää, ei käy edes kaupassa. Hän on muuten aina kotona(vanhempien luona), mutta silloin kun kylään tulee perheen ulkopuolisia lähtee karkuun metsään kuljeskelemaan. Taustalla varmasti se, että häpeää erakkouttaan ja haluaa näyttää ulkopuolisten silmiin normaalilta.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:53"]
Ei siis olisi töissä, olisi sosiaalisesti estynyt ja erakoitunut.
Suostuisitko elättämään häntä vai mitä tekisit?
[/quote]
Tuo erakoituminen kuulostaa pahalta. Yrittäisin auttaa. Esim etsivä nuorisotyö auttaa tällaisia nuoria pääsemään työelämään tai opiskelemaan ta ylipäätään ihmisten ilmoille. Lähtisikö poikasi sellaiseen?
Ostaisin sille oman asunnon, jossa lojua, ja osoittaisin tehtävän, josta on vastuussa perheyrityksessämme.
Siihen on tähdätty ja se on tilanne, että kenenkään perheenjäsenen ei ole pakko käydä töissä jos ei halua. En ymmärrä, mitä hyötyä pakkotyöstä kenellekään on. No luterilaisuuteenhan kuuluu, että kun on työssä, ei ehdi tehdä syntiä, mutta mä en näe tätä ideologiaa muutenkaan kovin oikeana.
Ihan tilanne sidonnaista. En jaksa uskoa, että ap tarkoitti kotona laiskottelevalle aikuisella lapsella armeijasta päässyttä, syksyn opintojen alkamista odottavaa nuorta. Tai sitten erään vastaajaan siskon äkillistä elämän muutosta, jonka vuoksi tarvitsi hetkellistä apua vanhemmilta. Käsitän ap:n tarkoittavan "aina" kotona asunutta, työhön haluamatonta, jopa ilman ammattia olevaa, ilman tulevaisuuden suunnitelmia olevaa, yli 20-vuotiasta aikuista, joka on eristäytynyt muusta maailmasta. Ja kyllä, tällöin en olisi valmis elättämään lasta enää kotona. Hakisin lapselle apua ja pakottaisin liikkeelle. Ainahan se ei onnistu, mutta ainakin yrittäisin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:29"]
Raahaisin ihan ensiksi psykiatrille, mikäli erakoituminen ja kotona lojuminen johtuisi sosiaalisesta estyneisyydestä. Menisin vaikka itse mukaan tueksi, ekalla kerralla.
Jos lojuisi ihan vaan laiskuuttaan, sanoisin ettei se käy, patistaisin työkkäriin, työkkärin ammatinvalinnanohjaajalle ja laittaisin hakemaan oman asunnon.
[/quote]
Mistä maallikko sitten erottaa, onko kyse laiskuudesta vai sosiaalifobiasta? Ja joissain tapauksissa kyse voi olla myös molemmista.
[/quote]
No, jos makailisi vaan laiskuuttaan, niin sellaisella on kyllä kavereita ja sosiaalisia kontakteja ulkomaailmaan. Siitä sen erottaisi ja muustakin käytöksestä.
Jos aikuinen ihminen saisi paniikkikohtauksen, kun pitäisi tilata itselleen aika lääkäriin tai käydä kaupassa yksin, se ei olisi normaalia.
Tilaisin ajan psykiatrille ja pyytäisin selvitystä että mikä on pielessä ja miten häntä voitaisiin auttaa pääsemään kiinni elämään. Kyseessä on selvästi psyykkinen ongelma. Hän tarvitsee apua kun ei pysty itse auttamaan itseään, eikä ehkä edes tajua tai tunnusta tilannetta.