Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte tehdä työtä, josta ette pidä?
12.03.2019 |
Tullut totaalinen motivaatiopula. Teen neuvontatyötä puhelimessa. Työ ei vastaa koulutustani eikä vahvuuksiani. Olen vielä introvertti. Niin mistä te saatte motivaatiota kestää työtä, jota inhoatte? Miten jaksatte? Kertokaa kokemuksianne ja fiiliksiä. Vertaistukea kiitos! :)
Kommentit (59)
Ajattelen, että kaikki työ on vain väliaikaista. Jos ei olisi lasta, lopettaisin heti ja lähtisin vaikka opiskelemaan. Palkkataso on melko hyvä kuitenkin nykyisessä tylssä.
Valitettavasti parempaa työtä en ole löytänyt. Yhdestä isosta konsernista laitettiin johto pihalle ja mua kysyttiin sinne. Mietin lähinnä, että koskahan ne sitten laittaa mut pihalle jos nämä aiemmat osaavatkin tyypit piti kaikki potkia pois.
Odotin jotain muuta valmistumisen jälkeen. Mutta kun katson esimerkiksi LinkedIn:n kautta jotakin samaa työpaikkaa hakeneita, niin heitä voi olla 300.
-M35, ekonomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan miten kestävät he, joilla on paska jobi ja päälle paska palkka. Täydellinen jämähtyneisyyden tuomio eikä mitään keinoa paeta tilanteestaan; ei rahaa, ei omaisuutta, nippa nappa elämiseen ja vuokranmaksamiseen rahaa.
*viittaa* Täällä. Minulla on yksitoikkoinen ja yksinkertainen tehdastyö, käteen jää kuukaudessa 1200 euroa. Mitään mahdollisuutta työpaikan vaihtoon ei käytännössä ole, sillä olen 55-vuotias nainen; työmarkkinoilla vain ongelmajätettä jota kukaan ei huoli.
"Alamäki" alkoi kymmenisen vuotta sitten kun jouduin lomautetuksi keskipalkkaisesta työstäni, en ole sellainen joka jää pyörittelemään peukaloitaan jotenkun muutamassa kuukaudessa ei työpaikalle tullut kutsua takaisin päätin vaihtaa alaa ja kouluttauduin ravintola-alalle ottamatta selvää palkkauksesta. Töitä kyllä riitti mutta vain osa-aikaisia - olisin tehnyt vaikka neljää osa-aikaista mutta kun kaikki alan työt ovat iltaisin ja viikonloppuisin niin eihän sitä pysty repimään itseään useaan paikkaan.
Sain onnenkaupalla tämän tehdastyön - onhan se kuitenkin kokoaikaista ja pikkuruinen tili tulee joka toinen perjantai. Mitään valoa ei tunnelin päässä näy, rahat riittävät juuri ja juuri laskuihin + säästäväiseen elämiseen ja siinä kaikki.
Pää leviäisi jos en olisi oppinut olemaan ajattelematta yhtään mitään.
Mikset hakisi työkokeiluun jonnekin? Tekisit 4-5 tuntisia päiviä ja mahdollisesti lyhempiä työviikkojakin. Sinullehan jäisi about sama raha käteen kuin nykyisestä työstäsikin, mutta vapaa-aikaa olisi enemmän, voisit mahdollisesti saada matkakorvaukset ja lääkekulut ovat työkokeilijalle melkein ilmaiset. Samoin oikeusapu, mikäli sattuu tarvitsemaan.
Mistä tällaiseen 1200 euron työkokeiluun pääsee? mulla 6 h päiviä työkokeilussa ja "palkka" nettona vähän päälle 700. Ei ole ilmaisia lääkkeitä mulla vaikka lääkärin diagnosoima sairaus eikäpä ole varaa ostaakaan lääkeitä niin ollaan ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan miten kestävät he, joilla on paska jobi ja päälle paska palkka. Täydellinen jämähtyneisyyden tuomio eikä mitään keinoa paeta tilanteestaan; ei rahaa, ei omaisuutta, nippa nappa elämiseen ja vuokranmaksamiseen rahaa.
*viittaa* Täällä. Minulla on yksitoikkoinen ja yksinkertainen tehdastyö, käteen jää kuukaudessa 1200 euroa. Mitään mahdollisuutta työpaikan vaihtoon ei käytännössä ole, sillä olen 55-vuotias nainen; työmarkkinoilla vain ongelmajätettä jota kukaan ei huoli.
"Alamäki" alkoi kymmenisen vuotta sitten kun jouduin lomautetuksi keskipalkkaisesta työstäni, en ole sellainen joka jää pyörittelemään peukaloitaan jotenkun muutamassa kuukaudessa ei työpaikalle tullut kutsua takaisin päätin vaihtaa alaa ja kouluttauduin ravintola-alalle ottamatta selvää palkkauksesta. Töitä kyllä riitti mutta vain osa-aikaisia - olisin tehnyt vaikka neljää osa-aikaista mutta kun kaikki alan työt ovat iltaisin ja viikonloppuisin niin eihän sitä pysty repimään itseään useaan paikkaan.
Sain onnenkaupalla tämän tehdastyön - onhan se kuitenkin kokoaikaista ja pikkuruinen tili tulee joka toinen perjantai. Mitään valoa ei tunnelin päässä näy, rahat riittävät juuri ja juuri laskuihin + säästäväiseen elämiseen ja siinä kaikki.
Pää leviäisi jos en olisi oppinut olemaan ajattelematta yhtään mitään.
Mikset hakisi työkokeiluun jonnekin? Tekisit 4-5 tuntisia päiviä ja mahdollisesti lyhempiä työviikkojakin. Sinullehan jäisi about sama raha käteen kuin nykyisestä työstäsikin, mutta vapaa-aikaa olisi enemmän, voisit mahdollisesti saada matkakorvaukset ja lääkekulut ovat työkokeilijalle melkein ilmaiset. Samoin oikeusapu, mikäli sattuu tarvitsemaan.
Mistä tällaiseen 1200 euron työkokeiluun pääsee? mulla 6 h päiviä työkokeilussa ja "palkka" nettona vähän päälle 700. Ei ole ilmaisia lääkkeitä mulla vaikka lääkärin diagnosoima sairaus eikäpä ole varaa ostaakaan lääkeitä niin ollaan ilman.
Voi olla, että olet oikeassa, sikäli jos et ole oikeutettu saamaan tt-tukea muiden tukiesi lisäksi, jolloin sinulle jää suunnilleen se sama käteen mikä minulle jäi ollessani työtön, jolloin sain tt-tukea ja käteen jäävä kokonaissumma asumistukineen oli se hiukan alle tonni kuukaudessa. Lääkeet on minulle korvattu aina työttömänä tai työkokeilussa ollessani, mutta on toki myös lääkekohtaista ja aivan kaikkia ei kela suostu korvaamaan...
Sinällään hullua, että työkokeilussa ollessa jää sama käteen kuin ollessa työttömänä, mikäli skenaario on tämä.
Huomaan, että ajattelen vain, kuinka jaksan seuraavan työputken vapaapäiviin asti. Töissä väsyttävää kiire, pakkotahtisuus, toisaalta yksitoikkoisuus ja virikkeettömyys, jälkimmäinen vaikeaa, kun olen sellainen, joka tykkää uuden opettelusta.
Jaksan näillä vähän paremmin:
-liikunta, en ehdi harrastaa ihan sellaista liikuntaa kun haluaisin, mutta tänäänkin ehdin vielä tunniksi salille, saatan ehtiä jopa kuntosalin saunaan.
-työkaverit
-virikkeet, yritän lukea tai kuunnella podcasteja, huomaan vaan etten pääse syventymään näihin tai keskittyämään kunnolla
-pienet reissut vapailla
-suunnitelmat, mitä teen säästämilläni rahoilla
Kaupan työ.
Pakkohan se on jota kin tehdä, että saa lapsille ruokaa, vaatteet ja harrastukset. Siksi teen, hampaat irvessä, irvet hampaissa. Joka ilta olen onnellinen, kun työpaikan ovi sulkeutuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Jotenkin vaan. Ajattelemalla seuraavaa lomaa tai lyhyempää listaa (esim. pääsiäisenä on lyhyempi lista, koska on arkipyhiä). Ja toki helpottaa se, että teen 80% työaikaa. Se helpottaa VÄHÄN, mutta helpottaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt silmä käteen ja pää pois kaivosta.
Työtä kutsutaan työksi juuri sen takia, että se ei ole miellyttävää. Muuten sitä kutsuttaisiin vapaaksi tai vaikkapa "huvitteluksi", ja jengi tekisi sitä ilmaiseksi. Työstä maksetaan palkkaa korvaukseksi siitä, että työnteko ei ole nautinnollista!
Ja joo, on olemassa jotain harvoja työpaikkoja, joissa työ on melkein nautittavaa, mutta ne ovat harvinaisuuksia. Ellet sitten ole jossakin valtion virastossa töissä, missä palkkaa maksetaan, vaikka et tekisi mitään järkevää.
PS. Jos olisit mennyt sanomaan tuon otsikon "Miten jaksatte tehdä työtä, josta ette pidä?" isopapallesi aikanaan jossain maatilalla tai rakennustyömaalla, olisit saanut ympäri korvia. Ja ansaitusti.
Olipa harvinaisen typerä kommentti. Kukaan ei ole väittänyt, että työnteon pitäisi olla nautinnollista. Tottakai se on työtä eikä sen ole tarkoitus olla kivaa. Mutta saa työltä vaatia sitä, että se vastaa edes jotenkin omaa osaamista ja siinä on edes jotain mikä hieman kiinnostaa. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja vie päivästä leijonan osan, joten ei tuo ole liikaa vaadittu. Ps. Olen juurikin virastossa töissä ja meillä kyllä joutuu tekemään ihan niska limassa hommia palkkansa eteen.
Kyllä työ voi olla kivaa. Olen koodari ja rakastan työtäni; teen myös vapaa-ajalla koodausprojekteja. Koodaisin jokatapauksessa, se on minulle samanlainen tarve kuin hengittäminen tai syöminen, joten on kiva, että joku maksaa siitä vielä kohtuullisen tilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahan takia niitä töitä tehdään.
Mulla on tosi pieni palkka, ja vaikka se onkin isompi kuin tuet, ei enää kauan riitä motivaattoriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavat työkaverit, siksi jaksan. Työ on paskaa, koko ajan tuntuu että olen unohtanut jotain, enkä tiedä vieläkään kahden vuoden jälkeen oikein että mitä minulta odotetaan (uusi toimenkuva). Paskat vanhat järjestelmät joilla mahdoton hoitaa asioita niinkuin haluaisi. Mutta ikä lienee este uudelle työpaikalle, kun uutta en ole saanut vaikka olen hakenut nämä kaksi vuotta viikottain jotain paikkaa.. Muutama haastattelukutsu tullut, siinä kaikki.
Pakko koska kukaan muu ei laskujani maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei rehellisesti sanottuna ole juuri ollenkaan kavereita vapaa-ajalla. On oma lapsuudenperhe, sisarukset, miesystävä, yksi hyvä ystävä. Mutta työpaikalla nautin siitä, kun pääsen siellä olemaan sosiaalinen ja keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja ylipäänsä näen paljon ihmisiä. Mulla tulee monesti kesälomankin aikana semmonen olo, että kyllä sitä vois vähän pyörähtää jo töissäkin.
En siis koe itseäni mitenkään yksinäiseksi vapaa-ajalla, mutta olen yllättävän sosiaalinen ihminen ja kaipaan sosiaalisuutta.
Kun on ollut tarpeeksi kauan työttömänä ja tietää mitä se on, niin töitä kun töitä tekee eritteitä hymyssä suin!!!!!!!
Ihan oikeesti kaikki on töissä. Muistan kun olin äitiyslomalla ja oli vaan niin yksinäinen oli kokoajan! Olihan mulla tottakai ihana rakas vauvani ja nautin äitiyslomasta kyllä, mutta on se samaan aikaan todella yksinäistä olla kotona, kun kaikki muut on töissä.
Kun palasin töihin niin kyllä helpotti. En enää valita töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aalot venhettä vie kirjoitti:
Onnetonta, että pitää tehdä työtä taloudellisista syistä eikä pääse käyttämään varsinaista vahvuusaluettaan työssä. Ja miten moni keikkuu samassa veneessä.
Pitkällä aikavälillä omalla kohdalla voin sanoa, että työstä on tullut itse asiassa vahvuusalueeni, olen yksi parhaista.
Sitten voi taas huonoina päivinä miettiä sitä, mitä kaikkea minusta olisi voinut tullakaan.
Itsellä raskasta ykstoikkosta hommaa ja kyllä vaan työt ahdistaa ja stressaa, mutta ennen nykyistä työtä olin työttömänä/jossain vuokrafirman keikkahommissa niin kyllä tilanne sillon vaan oli ahistavampaa kun tuntui ettei töitä tunnu mistään eikä millään saavan.
Toista alaa tekisi mieli lähteä kokeilemaan mutta se ei vain ajallisesti eikä taloudellisesti onnistu...
Pakko tätä vaan on jaksaa vääntää, ihan vain että saa ruokaa pöytään ja laskut yms maksettua...
Koska olen päätön. Onneksi on sentään Virtanen työkaverina ja Volvo 240.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan miten kestävät he, joilla on paska jobi ja päälle paska palkka. Täydellinen jämähtyneisyyden tuomio eikä mitään keinoa paeta tilanteestaan; ei rahaa, ei omaisuutta, nippa nappa elämiseen ja vuokranmaksamiseen rahaa.
Kuvailit mun tilanteen täydellisesti!
Vierailija kirjoitti:
Nyt silmä käteen ja pää pois kaivosta.
Työtä kutsutaan työksi juuri sen takia, että se ei ole miellyttävää. Muuten sitä kutsuttaisiin vapaaksi tai vaikkapa "huvitteluksi", ja jengi tekisi sitä ilmaiseksi. Työstä maksetaan palkkaa korvaukseksi siitä, että työnteko ei ole nautinnollista!
Ja joo, on olemassa jotain harvoja työpaikkoja, joissa työ on melkein nautittavaa, mutta ne ovat harvinaisuuksia. Ellet sitten ole jossakin valtion virastossa töissä, missä palkkaa maksetaan, vaikka et tekisi mitään järkevää.
PS. Jos olisit mennyt sanomaan tuon otsikon "Miten jaksatte tehdä työtä, josta ette pidä?" isopapallesi aikanaan jossain maatilalla tai rakennustyömaalla, olisit saanut ympäri korvia. Ja ansaitusti.
Jossain Gulag-vankileirillä tuollainen motto olisi voinut aikanaan toimia.
En mä millään jaksaisikaan, mutta sitten muistan, että ai helvetti, tästä paskapurkin tyhjäämisestä maksetaan yli 50t brutto /vuosi, niiin sitten taas jaksankin. Kun kerta päihitän suurimman osan akateemisesta koulukunnasta ni antaahan se motia paskapurkin repimiseen,.