Sietämättömäksi kasvava ahdistus, vertaistukea?
Hei vain! Pakko purkaa tätä jo masentavaa oloa aiheuttavaa ahdistusta tänne, kun en muuta keksi.
Olen vähän päälle parikymppinen, viimeisen vuoden amk-opiskelija, ja olen alkanut kasvavissa määrin tuntea ahdistusoireita eri asioista, kuten koulutehtävistä (oppariahdistus on jäätävä!), kesätyöhausta ja omasta suoriutumisesta elämässä. Koulutehtävistä suoriudun vielä ihan kunniallakin, mutta se on kovan ponnistelun ja itseni ruoskimisen ansiota (perfektionismi best). Motivaatio/jaksaminen kaikkeen on nollissa. Kesätyöhaussa minua ahdistaa se, jos en saa töitä, mutta toisaalta ahdistaa, jos saan töitä ja teen niitä koko kesän, opparin tekemisen ja mahdollisen kesäopiskelun lisäksi.
Suoraan sanottuna tuntuu, että olen uupumassa. Minulla on jo lukioajoilta asti ollut masennukseen ja ahdistukseen liittyviä oireita, mutten ole puhunut niistä kellekään. Viime aikoina oireet ovat pahentuneet aika radikaalistikin, itsetuhoisiin ajatuksiin saakka (en tosin suunnittele tekeväni mitään itselleni, vaan ajatukset ovat enemmänkin "intrusive thoughts", joita en osaa lopettaa). Elämästä on oikeastaan mennyt maku ja mielekkyys, vaikka minun pitäisi elää nyt "kultaisia nuoruusvuosia".
Siinäpä pieni avautuminen. Hengenheimolaisia/vinkkejä?
Kommentit (12)
Kuulostaa tutulta tuossa iässä. Lohduttaako yhtään tieto, että sitten kun täyttää 30, ahdistus elämästä selviytymisestä laskee huomattavasti kun tajuaa kuitenkin kuolevansa? Että oikeasti jokainen päivä kun olet hengissä ja ruoka riittää on hyvä päivä? Huomisesta ei tiedä kukaan, että sitä on oikeasti turha murehtia. Voit tehdä kaiken oikein mutta asiat joita et voi hallita saattavat mennä silti pieleen.
Käy ihmeessä oppilaitoksen terveydenhuollossa, mahdollisesti psykologilla ja psykiatrilla puhumassa asiasta. Ammattiapuun on uskallettava turvautua, jos siihen on suinkin mahdollisuus. Jos ei muu auta, mangu lähetettä. Se on ihan ensimmäinen askel, sitä ei kannata väistää vaan tarttua toimeen. Priorisoi tämä ensimmäiseksi, joohan? Mieti vasta sitten opiskeluun ja kesätyöhön liittyviä juttuja.
Ahdistuksen taustalla on usein muutakin, itselläni esim. diagnosoimaton masennus, johon sain apua lääkityksestä. Tämä oli itselleni yllätys. Kaikkea muutakin saattaa pikku hiljaa paljastua. Ammattiavun piirissä saat mahdollisuuden palastella ongelmiasi ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi.
Nukutko kunnolla? Jos et, tähänkin tarvitset apua.
M37
Kuulostaa ahdistuneisuushäiriöltä, kärsin itse samasta.
Suosittelen että varaisit ajan terveydenhuoltoon ja keskustelisit ajatuksistasi. Ahdistukseen on paljon hyviä lääkkeitä olemassa, samoin lääkkeettömiä tekniikoita ym.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Keskitytkö liian moneen asiaan. Vie opiskelusi loppuun ja hae sitten töitä.
Kyllä varmaankin keskityn liian moneen asiaan, osittain ehkä pakon sanelemana. Nyt alkuvuodesta on ollut menossa monta opintojaksoa päällekkäin, mikä tarkoittaa sitä, että tentit ja tehtävien deadlinet on ympätty tiukkaan aikatauluun. Niiden päälle vielä ensi syksyn harjoittelupaikan hakeminen, kesätyöhaku ja oppari. Olen miettinyt töiden sivuuttamista, mutta sekin ahdistaa. Mistä kesän tulot? Mitä muut minusta ajattelevat, jos en tee kesällä töitä? Miten se, jos en tee kesällä töitä, vaikuttaa valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen?
- Aloittaja
Kertokaa mikä teitä ahdistaa? Eli mikä on se perimmäinen tunne siellä ahdistuksen takana? Itselläni on äärimmäisen huono itsetunto ja tuntuu etten koskaan kelpaa missään ja kellekkään sellaisena kuin olen. Eli saan ahdistuskohtauksia kun pitäisi lähteä vaikka kauppaan ja tuntuu että kaikki tuijottaa minua läskiä maanmatosta että mitä tuokin tuossa kehtaa oikein tulla tänne kauppaan ostoksille jne.
Kiitos hyvistä kommenteista! Olen kauan pyöritellyt mielessä tuota ammattiavun hakemista. Erityisesti lääkehoito on minua mietittänyt, ehkä pelottanutkin (varmaan sivuvaikutusten takia)? Voisin ottaa itselleni tavoitteeksi hakeutua terveydenhuoltoon, kunhan saan enimmät kiireet selätettyä.
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mikä teitä ahdistaa? Eli mikä on se perimmäinen tunne siellä ahdistuksen takana? Itselläni on äärimmäisen huono itsetunto ja tuntuu etten koskaan kelpaa missään ja kellekkään sellaisena kuin olen. Eli saan ahdistuskohtauksia kun pitäisi lähteä vaikka kauppaan ja tuntuu että kaikki tuijottaa minua läskiä maanmatosta että mitä tuokin tuossa kehtaa oikein tulla tänne kauppaan ostoksille jne.
Huono itsetunto itselläkin, ja sen lisäksi täydellisyyden tavoittelu sekä tarve miellyttää. Nämä kulkeneet lapsuudesta asti minulla mukana.
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Keskitytkö liian moneen asiaan. Vie opiskelusi loppuun ja hae sitten töitä.
Kyllä varmaankin keskityn liian moneen asiaan, osittain ehkä pakon sanelemana. Nyt alkuvuodesta on ollut menossa monta opintojaksoa päällekkäin, mikä tarkoittaa sitä, että tentit ja tehtävien deadlinet on ympätty tiukkaan aikatauluun. Niiden päälle vielä ensi syksyn harjoittelupaikan hakeminen, kesätyöhaku ja oppari. Olen miettinyt töiden sivuuttamista, mutta sekin ahdistaa. Mistä kesän tulot? Mitä muut minusta ajattelevat, jos en tee kesällä töitä? Miten se, jos en tee kesällä töitä, vaikuttaa valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen?
- Aloittaja
En osaa näihin kaikkiin kysymyksiin vastata, mutta tuohon "mistä kesän tulot": jos sinulla ei ole kesätöitä etkä saa kesällä opintotukea, saat Kelasta toimeentulotukea. Sitä pitää vain itse hakea, sitä ei tietenkään automaattisesti tulla tarjoamaan sinulle. Suomessa ei tule opiskelijalle sellaista tilannetta, että ei vain saisi yhtään mistään yhtään rahaa elämiseen.
Tämä tuli esim. minulle opiskelijana hieman yllätyksenä. Kela ei mitenkään mainosta tuota toimeentulotuen oikeutta opiskelijoille. Minäkin olin jotenkin ajatellut aina että kesäksi on PAKKO löytää töitä jotta saa rahat elämiseen, ja sitten niitä töitä aina puolipaniikissa hainkin. Yhtenä kesänä kuitenkaan en saanut töitä, ja hyvin huolissani kesän toimeentulosta otin Kelaan yhteyttä. No sieltähän napsahti heti toimeentulotuki koko sille ajalle, kun en kesällä saanut opintotukea eikä ollut töitä. Toimeentulotuki oli kaiken lisäksi vielä suurempi kuin asumistuki+opintotuki, joten sillähän eleli ruhtinaallisesti kesän ajan.
Eli rahan takia sinun ei ole pakko saada kesätöitä. Jos oma jaksaminen on heikoissa kantimissa, niin kannattaisi ehkä höllätä kesällä ja jättää työt tarkoituksella hakematta. Töitä ehdit tehdä lopun elämääsi valmistumisen jälkeen.
Toimeentulotuki ei valitettavasti ole automaatti. Sen myöntämisen peruste on pakottava tarve, eli siihen vaikuttaa esim. omat säästöt ja mahdollisen puolison tulot ja säästöt.
Mutta ap:lle: nyt terkkarille mars, siinä olet etuoikeutetussa asemassa verrattuna esim. työttömiin. Opiskelijoiden jaksamisongelmat ovat erittäin tavallisia. Voit vaikka saada sairaslomaa/sairaspäivärahaa kesäksi jos tilanne on tosi paha.
Toimi nyt kun olet vielä opiskelija. Voit naamioida mahdollisen sairasloman opiskeluajaksi. Itse vedin urhoollisesti opinnot loppuun ja vasta sitten lysähdin kasaan. En suosittele :(
Täälläkin yksi ahdistunut, terveyteen liittyen. Eräs terveyshuoli laukaisi pelkotilan joka ei mene ohi vaikka mitään sairautta ei oikeasti ole. Se vain pyörii päässä ja aiheuttaa fyysisiä oireita esim tärinää jne. Lisäksi kaikki mitä kuulen tai luen ”tarttuu” ja jää päähän. En kohta kestä enää, vaikka tiedostan että tämä on hypokondriaa. Ajatukset ja oireet aiheuttaa ahdistuskohtauksia. Help!
"Toimeentulotuki ei valitettavasti ole automaatti. Sen myöntämisen peruste on pakottava tarve, eli siihen vaikuttaa esim. omat säästöt ja mahdollisen puolison tulot ja säästöt"
Näin on. Mutta jos on omia säästöjä tai puoliso pystyy kesän ajan taloudellisesti tukemaan, niin sittenhän kesäksi on toimeentulo turvattu. Jos on tilanne, ettö ei ole säästöjä, ei ole puolison tuloja, ei ole opintotukea eikä kesätöitä, niin silloin toimeentulotuki on automaatio. Eli siis sellaista tilannetta, että mistään ei saisi välttämätöntä toimeentuloa, ei voi ap:lle kesällä tapahtua, vaikka ei hakisikaan töitä.
Tuttua. Keskitytkö liian moneen asiaan. Vie opiskelusi loppuun ja hae sitten töitä.