Oletko joskus ajatellut, että sinua halveksiva ihminen saattaa olla oikeassa?

Mitäköhän ap nyt tässä odottaa? Että myöntäisimme että KYLLÄ, olette oikeassa halveksiessanne minua esim. siitä että olen kokoomuslainen? Miksi olisin kokoomuslainen jos se olisi omasta mielestäni halveksittavaa?

Tai niin kuin edellinen sanoi, että kyllähän hän myöntää olevansa lihava, mutta tekeekö se silti lihavuutta halveksivien asennetta aiheelliseksi?

Halveksunta ei ole rakentava tunne. Se kumpuaa toisen ylemmyydentunnosta. Usein juuri ylpeät ja ylemmyydentuntoiset ihmiset halveksuvat eniten. Esim. joku menestynyt rikas halveksuu köyhiä, hoikka ja treenattu halveksuu kovasti lihavia, älykäs tyhmiä. Halveksunta on antipatiaa, kun rikkaan pitäisi tuntea myötätuntoa puuttenalaisia kohtaan, niin ei haluta tuntea myötätuntoa vaan päinvastoin halveksitaan.

Monasti pitäisi halveksunnan sijaan tuntea myötätuntoa. Esim se menestynyt on kunnianhimoinen ja ahkera, älyä ja tarmoa on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ihminen on voinut omalla työllään kerryttää menestystä. Sitten on se köyhä, työtön luuseri, Hän ei koskaan ole ollut se penaalin terävin kynä, koulussa ei siis ole menstynyt, ja sitten on tullut pitkäaikais sairauksia, ja kukaan ei sellaista palkkaa, joten on joutunut paljon olemaan työttömänä. Paljon on kysymyksessä myös se ongelmien kasaantuminen elämässä tai mahdollisuus niistä selviytymiseen (terveys ei petä jne)

No minä ymmärsin tämän kysymyksen niin että kun jokin halveksuu tai arvostelee niin jotkut saattavat alkaa sen johdosta tutkiskelemaan omaa sisintään ja miettimään että pitääkö se kenties paikaansa.

Esim. minulla katkesi välit omaan isääni ja sain sieltä tosissani paksaa niskaan. Kyllä se paskasade pysäytti ja mietin tosissani onki niissä puheissa perää.

Itsetutkiskelua, Itsetutkiskelua...

Vierailija kirjoitti:

No minä ymmärsin tämän kysymyksen niin että kun jokin halveksuu tai arvostelee niin jotkut saattavat alkaa sen johdosta tutkiskelemaan omaa sisintään ja miettimään että pitääkö se kenties paikaansa.

Esim. minulla katkesi välit omaan isääni ja sain sieltä tosissani paksaa niskaan. Kyllä se paskasade pysäytti ja mietin tosissani onki niissä puheissa perää.

Itsetutkiskelua, Itsetutkiskelua...

Halveksunta ei koskaan ole rakentavaa. Toki jokainen normaali miettii mikä "oikeuttaa" toisen halveksimaan. Useimmiten ei yhtään mikään koska h on pelkästään huonoa käytöstä. Jokainen ottaa onkeensa mitä ottaa. Toisten näkemyksiä ei pidä ikinä ottaa kirjaimellisesti. Never! Muuten asetat toisen Jumalan asemaan. Vanha ketju. Kommentoin silti.

öö, en.

Ei toisen ihmisen halveksiminen ole ikinä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mä tuollaista miettisin? Oletko itse joku toisia halveksiva ilkimys, jota ärsyttää kun toisen napaa ei kaivele, miksi sä häntä halveksit?

Just näin!

Tähän asialliseen kommenttiin lisäisin vielä, että tiedän tasan tarkkaan omat puutteeni, mutta niiden kanssa nyt vaan on elettevä. Tietenkin pyrin joka päivä paremmaksi ihmiseksi. Eli eteenpäin vaan!

Amis alkoi haukkumaan yliopistotutkintoani ja sitä kuinka kyseisen tutkinnon omaavat ovat tolloja. Ei kyllä tullut ensimmäisenä mieleen että minä tässä se tollo olisin...

Aina. Niin paljon halveksuntaa olen saanut osakseni, että pakko heidän on olla oikeassa.

Terveisin Naispelko22

Miten niin "oikeassa"? Mitä oikeassa oleminen tarkoittaa tässä tapauksessa?

Ei minusta tarvitse pitää. En itsekään pidä monista ihmisistä. Ei se kuitenkaan tarkoita, etten voisi pitää itsestäni. Minähän saan valita, mitä olen. Olisi kumma, jos oma seura ei miellyttäisi.

Selittäkää nyt joku tuo "oikeassa oleminen".

Kyllä olen, vaikka se ei ole totta. Mutta silti olen uskonut, että on se. Koska olen ollut ihan yksin ja halveksija on saanut muilta tukea. Minua ei ole ymmärretty ja halveksija on perustanut asenteensa tietämättömyyteen.

Mutta vaikea niitä on mennä oikomaankaan, kun itsekin uskoo olevansa halveksittava (tunnetasolla siis), vaikka järki sanookin, että asia ei näin ole.

Vierailija kirjoitti:

No minä ymmärsin tämän kysymyksen niin että kun jokin halveksuu tai arvostelee niin jotkut saattavat alkaa sen johdosta tutkiskelemaan omaa sisintään ja miettimään että pitääkö se kenties paikaansa.

Esim. minulla katkesi välit omaan isääni ja sain sieltä tosissani paksaa niskaan. Kyllä se paskasade pysäytti ja mietin tosissani onki niissä puheissa perää.

Itsetutkiskelua, Itsetutkiskelua...

Minun äitini kasvatti minua halveksunnalla, oiskohan sen toinen nimi häpeä. Aina jankkasi juuri tuota, että minun pitää tutkiskella omaa sisintäni, jos jonkun sanat loukkaavat.

Se on ollut aivan tuhoisaa mun itsetunnolleni. Eli paskan niskaan saaminen kertookin minun huonoudestani, tätähän sä ja isäsi opetatte. Teissä ei mahdollisesti ole mitään vikaa jos ette ymmärrä minua?

En saanut äidiltä koskaan tukea, vaan olin aivan yksin ja äiti vieläpä opetti, että jos mua halveksitaan niin se on ihan oikein, jos en kykene muuttumaan ja saamaan sitä toista tyytyväiseksi. En pysty olemaan kenenkään kanssa ystävä tämän takia. En luota kehenkään. Kaikki riidathan ovat sitten minun syytäni.

Että mun tekisi mieli kuristaa sinunlaisesi ja isäsi. Jos olit tehnyt jotain väärää, niin ei kai sen oikaisemiseen nyt helvetti soikoon halveksuntaa tarvita!!

Mulla on muutamia tuttuja jotka halveksivat syystä tai toisesta muita. Mielestäni yhteistä näissä halveksijoissa on heikko itsetunto jollakin osa-alueella tai ikävä luonne.

Kuinka normaali ihminen halveksii hieman hölmömpää kanssaihmistä tai esim lempivärin tai kauneuden perusteella. En tiedä....

Ajattelisin sen niin päin, että halveksijassa on kehitettävää... jos ei halveksittu ole tehnyt jotakin jalveksintaan oikeuttavaa toista satuttavaa tekoa.

Viisas ihminen ei halveksi eli minua ei haittaa yhtään jos joku halveksii minua koska eihän tyhmältä voi odottaa kuin halveksivaa käytöstä?!

Vierailija kirjoitti:

Halveksunnan kohteet kertovat ihmisestä itsestään. Aina kun huomaa halveksivansa jotain, kannattaa vilkaista myös peiliin.

Juuri näin. Suurimmassa osassa halveksunta kertoo halveksijasta itsestään. Eräs teräväpäinen, älykäs juristituttuni halveksi koviv paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet matemaattisia asioita, hänelle kun se oli niin kovin helppoa, toisaalta jän itse oli tunnekylmä ihminen, joten hiljaa itsekseni ajattelin, että meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, eikä se tee meistä halveksittavia.

Samoin eräs työpaikkakiusaaja halveksi syvästi kiusaamaansa alaista. Tämän kiusaajan mielestä kiusattu ei osannut tehdä mitään asiaa oikein, vaikka kollegat juuri häneltä tulivat kysymään neuvoa, asiakkaat antoivat kehuvia palautteita ja tämä samainen työntekijä oli yksikkömme ahkerin, oma-aloitteisin ja aktiivisin työntekijä...

Kolmas halveksuja tuttavapiirissäni halveksuu erästä rikkaan perheen lasta, jolla on elämä mennyt mukavasti. Tämä tyyppi on mitä ystävällisin, anteliain, sydämensivistynyt ihminen, joka on myös fiksu. Kateellisuus se saa vain tämän halveksujan pakonomaisesti mitätöimään toista jolla menee liian hyvin

Vierailija kirjoitti:

Miten niin "oikeassa"? Mitä oikeassa oleminen tarkoittaa tässä tapauksessa?

Ei minusta tarvitse pitää. En itsekään pidä monista ihmisistä. Ei se kuitenkaan tarkoita, etten voisi pitää itsestäni. Minähän saan valita, mitä olen. Olisi kumma, jos oma seura ei miellyttäisi.

Selittäkää nyt joku tuo "oikeassa oleminen".

Huhuu, ap?

Olen useinkin. Esimerkkinä esimerkiksi eksäni halveksunta minua kohtaan sen takia, koska kuulemma olen hänen mielenterveysongelmiensa syynä. Vieläkin jotenkin uskon, että minä aiheutin ne, koska jätin hänet ja jättäminen oli hänelle liian iso pala.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaikkein alhaisimpiin ja raukkamaisimpiin tekoihin syyllistyvät ihmiset ovat aika lirissä tämän asian kanssa. He tietävät, että heitä todellakin halveksitaan, ja myös että siihen on painavat syyt. Olen seurannut yhtä tällaista ja näyttää, että on todella raskasta elää jatkuvalla puolustuskannalla sekä itsehalveksuntaa että ympäristön halveksuntaa vastaan. Tulee sellaista epätoivoista tempoilua.

Mitä ovat tällaiset teot?

Vierailija kirjoitti:

Halveksunta ei ole rakentava tunne. Se kumpuaa toisen ylemmyydentunnosta. Usein juuri ylpeät ja ylemmyydentuntoiset ihmiset halveksuvat eniten. Esim. joku menestynyt rikas halveksuu köyhiä, hoikka ja treenattu halveksuu kovasti lihavia, älykäs tyhmiä. Halveksunta on antipatiaa, kun rikkaan pitäisi tuntea myötätuntoa puuttenalaisia kohtaan, niin ei haluta tuntea myötätuntoa vaan päinvastoin halveksitaan.

Monasti pitäisi halveksunnan sijaan tuntea myötätuntoa. Esim se menestynyt on kunnianhimoinen ja ahkera, älyä ja tarmoa on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ihminen on voinut omalla työllään kerryttää menestystä. Sitten on se köyhä, työtön luuseri, Hän ei koskaan ole ollut se penaalin terävin kynä, koulussa ei siis ole menstynyt, ja sitten on tullut pitkäaikais sairauksia, ja kukaan ei sellaista palkkaa, joten on joutunut paljon olemaan työttömänä. Paljon on kysymyksessä myös se ongelmien kasaantuminen elämässä tai mahdollisuus niistä selviytymiseen (terveys ei petä jne)

Olen täysin samaamieltä. Halveksunta kumpuaa halveksujan ylimielisyydestä. Oletteko myös huomanneet, että halveksujalla on aina monta kohdetta mitä halveksua?? Kertoo paljon ihmisedtä itsestään, jos nimenomaan halveksuu.

Vierailija kirjoitti:

No minä ymmärsin tämän kysymyksen niin että kun jokin halveksuu tai arvostelee niin jotkut saattavat alkaa sen johdosta tutkiskelemaan omaa sisintään ja miettimään että pitääkö se kenties paikaansa.

Esim. minulla katkesi välit omaan isääni ja sain sieltä tosissani paksaa niskaan. Kyllä se paskasade pysäytti ja mietin tosissani onki niissä puheissa perää.

Itsetutkiskelua, Itsetutkiskelua...

Osa voi olla totta ja osa vihaisena syljen suuhun tuomaa, eli ei niin totta..