Oletko joskus ajatellut, että sinua halveksiva ihminen saattaa olla oikeassa?
Milloin olet ajatellut näin? Hetkellisesti vai pitempiaikaisestikin?
Kommentit (45)
No kysymys koskee nyt sellaisia tapauksia joissa asianomainen tietää.
Ei mullakaan tule mieleen ketään, jonka tietäisin halveksivan minua. Mutta aivan varmasti heitä on. Ja luonnollisestikin heidän näkökulmastaan katsottuna he ovat oikeassa. En tuhlaa aikaani tuollaisten itsestäänselvyyksien mietiskelyyn.
Miksi mä tuollaista miettisin? Oletko itse joku toisia halveksiva ilkimys, jota ärsyttää kun toisen napaa ei kaivele, miksi sä häntä halveksit?
Ei, mä olen aina oikeassa kun väitän niin.
On. On ollut elämässä tilanteita, joissa olen käyttäytynyt kuin idiootti ja ansainnut reaktion.
Ei koska se joka mua halveksii ei tiedä puoliakaan musta ja mun elämästä vaikka luuleekin tietävänsä.
Olen vaikka kuinka monesti. Se on kuule iso ongelma ihmiselle,jolla on huono itsetunto ja riippuvainen luonne: kuvittelee sellaistenkin halveksivan, joille on yhdentekevä tai jotka jopa arvostavat.
Kyllä mä ajattelen, että olen jollain tavalla ollut osallinen reaktion synnyssä niissä tapauksissa, joissa epäilen jotain tuollaista. Voi olla, että joku muukin voisi halveksia, mutta se ei minua vaivaa, koska silloin en näe tehneeni mitään halveksittavaa.
Luulen että kaikkein alhaisimpiin ja raukkamaisimpiin tekoihin syyllistyvät ihmiset ovat aika lirissä tämän asian kanssa. He tietävät, että heitä todellakin halveksitaan, ja myös että siihen on painavat syyt. Olen seurannut yhtä tällaista ja näyttää, että on todella raskasta elää jatkuvalla puolustuskannalla sekä itsehalveksuntaa että ympäristön halveksuntaa vastaan. Tulee sellaista epätoivoista tempoilua.
En ole ajatellut noin. Halveksijia varmasti on, mutta he ovat väärässä. Ja tämä on rehellinen ja aito mielipiteeni. Minussa ei vaan ole mitään halveksittavaa. Lällällääää
Olen. Mutta yleensä halveksijat eivät ole tienneet minusta paljoakaan tai sitten halveksunta on kohdistunut ulkomuotooni, vaatteisiin tai muuhun (sellaiset naiset esim. baarissa, jotka katsovat päästä varpaisiin ja nauraen kommentoivat kaverilleen).
Halveksunnan kohteet kertovat ihmisestä itsestään. Aina kun huomaa halveksivansa jotain, kannattaa vilkaista myös peiliin.
Mä en aina ole oikein ymmärtänyt tuota halveksuntaa. Miksi pitää käyttää niin suunnaton määrä energiaa jonkun halveksimiseen? Monesti olen huomannut, että ihan syyttä suotta halveksitaan jotain ihmistä. Varsinkin naisilla on tällainen tapa. Yhdessä oikein keksimällä keksitään syitä halveksia jotain. Mitä hurjemman syyn joku keksii sitä suositumpi hän on. Siinä on muuten monesti itse kukin ymmällään, että mistä tämä halveksuminen oikein tällä kertaa kumpuaa.
Mun mielestä vähän yksinkertaiset ja vähä-älyiset on kaikkein herkimpiä harrastamaan halveksuntaa.
Mun mielestä halveksunta on huonoa käytöstä, joten ei ole tullut mieleen.. joten sillä oikeesti ei ole mitään väliä.
Arvelinkin ettei tätä asiaa oikein pystytä käsittelemään. Suurin osa vastaajista pyrkii vain puolustautumaan sitä vastaan, että joku mahdollisesti halveksisi heitä.
ap
Ap valitsi ehkä vähän väärät sanat haluamalleen keskustelulle. Suurin osa ihmisistä lienee valmiita myöntämään, etteivät ole kovin täydellisiä.
miks se mua kiinnostais jos jollain on santaa perseessä? :D
Olen kotiäiti - sitä halveksutaan yleisesti.
Olen masennuksen takia eläkkeellä - sitä vasta halveksutaankin.
Olen huonosti koulutettu - siinä vielä kolmas syy.
Minulla on Visa Electron - olen siis köyhä.
Minulla ei ole ajokorttia - olen siis muilta kyytejä pummaaa luuseri.
Kaikkiin minulla on omat syyni, masennukseen omansa. En näe, että minun kannattaisi tämän palstan ulkopuolella hirveästi ajatella asiaa. Elämäni on välillä yhtä henkistä taistelua, kun en koe että olisin yhtään mitään. Ei tällaista kukaan halua itselleen, enkä minä toivo tällaista kenellekään.
Jos ja kun joku halveksii minua, en ota siitä paineita. Mutta en myöskään koe, että minun pitäisi sen takia halveksia itseäni, tai sanoa, että se minua halveksiva olisi jotenkin enemmän oikeassa kuin minä olen oman elämäni suhteen.
Tavallaan sehän on vain mielipide, miksi jotain halveksii. Ap haluaa jotain hyvää oloa tästä, sellaista kieroa että saa halveksia ihmisiä vielä lisää, koska heidän vastauksensa eivät kelpaa hänelle.
Mä en tiedä, onko tällaisissa asioissa ylipäätään oikeaa ja väärää. Mut jos joku halveksii minua, syynä on todennäköisesti faktat joista ei voi kiistellä. Juu, olen lihava. Mikä olen sitä kiistämään? Kotini on keskeneräinen, eikä sisustus ole viimeistelty, siivoustasokin sinnepäin. Ei sitäkään voi kiistää. Eli tavallaan hän on oikeassa. Mutta kertooko se halveksunta lopultakin minun huonoudestani verrattuna halveksijaan, vaiko sitten halveksijan arvomaailman pinnallisuudesta?
Mistä mä tiedän, jos joku halveksii mua?