Mikä on oleellinen ero ujon ja syrjäänvetäytyvän lapsen ja Asprger-lapsen

Tässä olisi kriteeristö:

Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute

Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin kuuluu ainakin yksi seuraavista:Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan
Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa
Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet
Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan

Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla
Kielen oppimisessa ei ole havaittu yleistä viivettä, vaan diagnosoitava käyttää esimerkiksi yksittäisiä sanoja kahden vuoden iässä ja kokonaisia lauseita kolmevuotiaana
Ei kliinisesti merkittävää viivästymistä kognitiivisessa kehityksessä tai ikään sopivien omatoimisuustaitojen kehittymisessä tai adaptiivisessa käyttäytymisessä, lukuun ottamatta sosiaalista kanssakäymistä, tai ympäristöön kohdistuvassa kiinnostuksessa lapsuuden aikana
Muun laaja-alaisen kehityshäiriön (Pervasive Developmental Disorder) tai skitsofrenian kriteerit eivät täyty.

----------------------------

Sanoisin että useimmissa tapauksissa ujo introverttikin täyttää kohdan 1, mutta kun nuo kaikki muutkin pitäisi täyttyä että ihminen diagnosoidaan Aspergeriksi. 

No menipä hassusti muotoilluksi, siis:

1. Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:

-Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan

-Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin

-Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille

-Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute

2. Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin kuuluu ainakin yksi seuraavista:

- Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan - Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa

-Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet

-Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan

3. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla

4.Kielen oppimisessa ei ole havaittu yleistä viivettä, vaan diagnosoitava käyttää esimerkiksi yksittäisiä sanoja kahden vuoden iässä ja kokonaisia lauseita kolmevuotiaana

5. Ei kliinisesti merkittävää viivästymistä kognitiivisessa kehityksessä tai ikään sopivien omatoimisuustaitojen kehittymisessä tai adaptiivisessa käyttäytymisessä, lukuun ottamatta sosiaalista kanssakäymistä, tai ympäristöön kohdistuvassa kiinnostuksessa lapsuuden aikana

6. Muun laaja-alaisen kehityshäiriön (Pervasive Developmental Disorder) tai skitsofrenian kriteerit eivät täyty.

Hyvä kysymys. Tämä kiinnostaa minuakin.

Omalla lapsellani on piirteitä, jotka voisivat olla myös asperger-piirteitä. Toisaalta tunnistan hänessä itseni noin 30v sitten. Olin samanlainen ujo ja sosiaalisesti rajoittunut, en hakeutunut oma-aloitteisesti muiden lasten seuraan, en uskaltanut vastata tai katsoa silmiin, olin kauhean kiinnostunut ihmeellisistä asioista, puhuin liian hiljaa, minua häiritsi häly, rallattelin siansaksalla kummallisia lauluja, viihdyin omissa oloissani huoneessani kirjaa lukien.. Minua kiusattiin peruskoulussa, koska olin ujo, kiltti ja hyvä koulussa.

Nyt olen mielestäni ihan normaali aikuinen :) Minua ujostuttaa edelleen joissakin tilanteissa, mutta en välttele sellaisia tilanteita, tutustun ja juttelen helposti ihmisten kanssa, olen seurallinen, en puhu liian hiljaa, katson muita silmiin puhuessa ja tervehtiessä, minulla on vilkas mielikuvitus ja olen erittäin luova ja taitava kädentaitoja vaativissa töissä, olen ollut hyvä koulussa, opiskellut ja menestynyt elämässäni paremmin kuin voin toivoa.

Suhtaudun oman lapsen luonteenpiirteisiin hyvin kaksijakoisesti. Tavallaan pidän niitä toivottavina (jos hän niiden avulla pärjää yhtä hyvin kuin minä olen pärjännyt), toisaalta stressaan ja pelkään hänen olevan asperger-tapaus, jolla on vaikea elämä edessään.

Meiltä löytyy erittäin ujo lapsi ja asperger-lapsi.

As-lapsi ei ole vähääkään ujo. Häntä ei vaan kiinnosta.

Tai kiinnostaa, jos joku jaksaa kuunnella hänen esitelmiään milloin mistäkin aiheesta. Yleensä hemmetin pitkiä ja polveilevia. Jatkaa vaikka päiväkausia, eikä tajua lopettaa vaikka suoraan sanottaisiin, että nyt voitas puhua jostain muustakin välillä. Tai ylipäätään, että joku muukin voisi puhua välillä :D Hän uppoutuu totaalisesti omiin juttuihinsa, eikä näe, eikä kuule  mitään. Esim. KOKO hiihtoloman poika rentoutui istumalla omassa huoneessaan äänikirjojen ja legojen kanssa. Kävi välillä syömässä ja juuri ja juuri nukkui välillä. (Annoin lomailla ohjelmoidusta arjesta tällä kertaa ihan rauhassa...)  Useimmiten kuuntelija on aivan totaalisen pihalla, mistä tuo oikein selittää, kun alkaa tulla nippelinappelitietoa asioista x ja y.

Ujo lapsi taas on kiinnostunut kyllä muista ihmisistä, noteeraa kanssakulkijat, mutta ei uskalla ihan heti ottaa kontaktia. Ja pakenee tai menee piiloon, jos joku tulee liian liki, mutta kurkkii kyllä kiinnostuneena sieltä piilostaan. Tyttö ei juurikaan puhu vieraille. Toisinaan ei puhu vieraiden läsnäollessa lainkaan.  

Aspergereita on viitosen kuvailemia "päällepuhujia" ja oman lapseni kaltaisia syrjäänvetäytyjiä.

Mutta heidät erottaa molemmat ujosta lapsesta siinä, että he eivät OSAA sosiaalisia taitoja, edes tutun ihmisen kanssa. He keskittyvät usein vain yhteen viestinnän tasoon kerrallaan, joten monitasoinen reaaliaikainen viestintä on heille haastavaa, koska siinä viestitään asennoilla, ilmeillä, äänenpainoilla, sanojen monimerkityksellisyydellä, ironialla jnejne. Sanattomat viestit ja ironia menevät asseilta usein yli hilseen.

Heitä LUULLAAN empatiakyvyttömiksi, koska he tuntevat empatiaa eri tavalla kuin tavalliset ihmiset - he ovat myötätuntoisia, mutta osoittavat sen kömpelösti. Heidän on usein aika vaikeaa ymmärtää, että toiset ajattelevat asioista eri tavalla kuin he itse, eivätkä esimerkiksi ole ollenkaan kiinnostuneita samasta asiasta kuin he.

He eivät lapsena opi yhtä nopeasti vuorovaikutuksellista leikkiä kuin ikätoverit, joillekin asseille sellainen on aina vaikeaa.

Osa asseista on "yhden asian ihmisiä" eli tavattoman kiinnostuneita rajatuista aiheista, joista he sitten myös tietävät aivan "kaiken". Kaikilla asseilla ei tällaisia erityismielenkiinnon kohteita ole.

Osalla asseista on aistiyliherkkyyttä, tai aliherkkyyttä. Esim. omalla as-pojallani on kipukynnys erittäin korkea, mutta tietyntyyppiset äänet hermostuttavat häntä.

Asseille ovat rutiinit ja usein myös maneerit hyvin tärkeitä, koska ne tuovat tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta kaaoksen keskellä (kokevat sosiaalisen kanssakäymisen em. syistä aika kaoottiseksi). Maneerien avulla assit saattavat purkaa stressiä, esim. oma poikani hyppii mielellään.

Monella assilla on motorisia ongelmia.

Nämä nyt tulivat mieleen...

olen ymmärtänyt että aspergerit nauttivat säännöistä ja kamppailulajit erityisesti budo tai muddo- lajit sisältävät sääntöjä ja rituaaleja. Aassberssgerit siis saattavat nauttia lajin selkeydestä ja anaalisuudesta.

No ujokaan ei osaa monesti olla sosiaalinen. Aika moni lapsi vasta opettelee sosiaalisia taitoja.

Ujolla on paljon estoja, ja hän miettii kovasti miten uskaltaisi lähestyä ikätoveriaan. Koska hän ei saa kerättyä riittävästi rohkeutta niin koko lähestyminen jää tekemättä. Tai sitten ujo jännittää niin paljon kanssakäymistilanteessa, että hän vaikuttaa lopulta ihan kömpelöltä. Pain kierre on valmis, kun hyväksyntää ei tule, ja tilanteet sen kuin pahenevat.

Ujo toimii kyllä tuttujen kanssa hienosti ja osaa olla sujuvasti .

Asperger vaikuttaa sosiaalisesti kömpelöltä myös tuttujen esim. sisarustensa seurassa. asperger ei ole koskaan lahjakas liikunnassa ja kärsii jostain aistiongelmasta.

Itsekin miettinyt joskus voisinko olla Asperger-lapsi. En suorastaan pelännyt muita ihmisiä, osasin hakeutua seuraan mutta en vaa jotenkin osannut sitten kommunikoida seurassa ja juuri toi silmäkontakti ja avoin elekieli puuttui, joten ystäviä ei juurikaan ollut. Pidin siitä että elämässäni oli rutiineja ja sääntöjä, edelleenkin. Samoin tuo uppoutuminen asioihin ja motoriset liikkeet pitää paikkansa kohdallani,

Koulumenestystä ei koskaan haitannut, opiskeluita ja työelämää tosin. PIdän itseäni kuitenkin ihan normaalina ihmisenä, en ole koskaa ajatellut että minussa olisi jotain vikaa, mutta kyllä ihmetelly miksei ole ollu kavereita.

Diagnoosi, sanoi psykiatri. Oli sitä mieltä, että useimmat aspergerista on tullut nykyajan muotidiagnoosi jota jaellaan erittäin leväperäisesti. Ja aspergerpiirteet ovat kaikkein epämääräisin leima joka voidaan lyödä ihan kenen tahansa otsaan.