Lue keskustelun säännöt.
Löydänkö vielä työn ilon ja motivaation?
12.03.2019 |
Nykyisin työpäivät menevät sluibaillessa. Mikään ei innosta, ketään ei kiinnosta mun työt, teen vain pakolliset (jota ei ole paljon) pikaisesti ja jatkan sluibailua. Tilanne ei tunnu todellakaan hyvältä ja työpäivän jälkeen olen aivan uuvuksissa tekemättömyydestä. Haluan vaihtaa työpaikkaa, mutta pelkään, että en enää osaa tehdäkään töitä!
Ikää jo varhaiskeski-iän verran, joten kyllä mä joskus olen osannut töitäkin tehdä.
Onko täällä kohtalotovereita, jotka ovat vielä löytäneet motivaation ja työn imun uudessa työpaikassa?
Kommentit (4)
Kerrot työssä turhautumisesta ja sen kehittämisen puutteesta.
On hyvä, että kyselet mielekkäämmän vaihtoehdon löytymisen perään.
On myös hyvä kartoittaa, mikä sitä mielekkyyttä nyt estää ja minkä asioiden pitäisi muuttua.
-Missä määrin työnkuva itsessään aiheuttaa turhautumista? Voisiko esimiehen kanssa keskustella työn sisällöstä ja tehtävänkuvauksesta?
- Missä määrin työn muut olosuhteet vaikuttavat, esim. onko työtovereita, miten tiimi/yhteisö toimii, saatko tukea työssäsi, miten yleensä organisaatiosi tehtävä määritellään-
- Mikä taas onkin ihan sinussa itsessäsi oleva rajoite tai este tehdä työtäsi määrätietoisemmin ja motivoituneemmin? Miksi olet töissä? Mitä työ sinulle merkitsee? Millaisia työn huonoja puolia kuvitellussa uudessa työpaikassa sietäisit paremmin kuin näitä nykyisiä? Onko vapaa-ajallasi rittävästi palautumista ja vastavoimia työlle?
Tämän tapaisia asioita voisit pohtia joko esimiehesi kanssa, tuttavien kanssa tai esim. työpsykolgin vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea opettajaksi. Siinä pitää edetä koko ajan niin vinhaa vauhtia, etten ehdi sluibailla. Lisäksi työsi kiinnostaa koko ajan noin 25 silmäparia, jotka eivät tosin ole kiinnostuneita varsinaisesta työstäsi vaan kahvitahrasta paidassasi, sojottavista harmaantuvista ohimohiuksistasi ja kompastelustasi luokan edessä. Kaupan päälle saat pari vakipinnaria, joiden huoltajia ei voisi vähempää kiinnostaa lapsensa poissaolo, ja pari muutta ongelmatapausta, joiden huoltajat haluavat käyttää sinua terapeuttina. Ne loput parisenkymmenen lapsukaisen huoltajat heräävät siinä kohtaa, kun on todistuksenjaon aika, ja vaativat saada tietää, miksi lapsi on saanut vain seiskan.
Täytyy saa lapsuudesta jatkunutt uniongelma, ruokarytmit, tarkkkkaavaisuushäiriöt, epäsystemaaattisuus ja ajatuksen haahuilu jollain tavalla yrittää saada homma raiteilleen.
Eipä taida olla onnistumistarinoita muillakaan...
-ap