Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 -luvuilla ihmiset olivat taitavampia ja kärsivällisempiä säästämisessä
15.03.2013 |
eivätkä halunneet kaikkea heti. Nykyään ihmiset haluavat heti kaiken lainaksi, vaikka ei ole varaakaan ja olettavat, että elintason pitää olla paljon korkeampi kuin silloin, vaikka olisi työttömänä.
70-luvulla pidettiin melkein itsestäänselvyytenä, että kerättiin marjoja metsästä... tai ostettiin sellainen auto, mihin oli varaa. Vaatteita ei osteltu liikaa ja niitä paikattiin tai tehtiin itse. Ruoka tehtiin itse.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvullahan just elettiin kasinotaloutta, otettiin velkaa vasemmalta ja oikealta. Kaikki piti saada, kaikkea sai haluta, ja mielellään heti. 90-luvun alussa lama pompautti lainojen korot taivaisin, ja moni oli ylitsepääsemättömissä ongelmissa lainojensa kanssa, joita joillakin oli alunperinkin liian paljon tuloihin nähden.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:08"]
pakon edessä. koska oli pakko.
[/quote]
En sanoisi niin. Monet säästivät pahan päivän varalle, vaikka ei olisi ollut tarvetta. Nykyään monet elävät kuin viimeistä päivää.
Nykyään ei ole myöskään niin suuri häpeä hakea ruokajonoista ruokaa tai diakonissalta taloudellista apua. Ennen haluttiin pärjätä itse. Toisaalta sekin saattoi mennä överiksi.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:08"]
pakon edessä. koska oli pakko.
[/quote]
En sanoisi niin. Monet säästivät pahan päivän varalle, vaikka ei olisi ollut tarvetta. Nykyään monet elävät kuin viimeistä päivää.
Nykyään ei ole myöskään niin suuri häpeä hakea ruokajonoista ruokaa tai diakonissalta taloudellista apua. Ennen haluttiin pärjätä itse. Toisaalta sekin saattoi mennä överiksi.
[/quote]
Aika harvalla taisi olla varaa säästää pahan päivän varalle. Useimmilla meni kaikki raha ihan siihen tavalliseen varsin vaatimattomaan elämiseen. Ainoa säästäminen oli asunto-omaisuuden kartuttaminen asuntolainaa takaisin maksamalla useimmilla.
Minusta useimmat on halunneet pärjätä itse silloin, ja useimmat haluavat sitä tänä päivänäkin. Toisaalta niin kauan kuin on ollut yhteiskunnan tukia, on ollut myös niiden hyväksikäyttäjiä. Omasta suvustani tiedän ainakin yhden kroonisen työnvälttelijän, joka on harrastanut kaiken maailman lusmuilua ja tukien nostelua jo ainakin 1980-luvulla, eikä ole miehensä kanssa paskaakaan välittänyt onko se muka joku häpeä vai ei.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta tähän liittyy se yleinen ajatus, että ns. vanhan kansan ihmiset olivat ja ovat säästäväisiä. Suvussa pahimmat täydellisen roskan ja tilpehöörin ostelijat ovat juuri näitä vanhuksia, joilla ei ennen ollut varaa ostaa. Eli ehkei ihminen silloin ollut niin jalo, vaan rahaa tai ostomahdollisuuksia oli vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:08"]
pakon edessä. koska oli pakko.
[/quote]
En sanoisi niin. Monet säästivät pahan päivän varalle, vaikka ei olisi ollut tarvetta. Nykyään monet elävät kuin viimeistä päivää.
Nykyään ei ole myöskään niin suuri häpeä hakea ruokajonoista ruokaa tai diakonissalta taloudellista apua. Ennen haluttiin pärjätä itse. Toisaalta sekin saattoi mennä överiksi.
[/quote]
Ei ennen saanut lainaa.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:24"]
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta tähän liittyy se yleinen ajatus, että ns. vanhan kansan ihmiset olivat ja ovat säästäväisiä. Suvussa pahimmat täydellisen roskan ja tilpehöörin ostelijat ovat juuri näitä vanhuksia, joilla ei ennen ollut varaa ostaa. Eli ehkei ihminen silloin ollut niin jalo, vaan rahaa tai ostomahdollisuuksia oli vähemmän.
[/quote]
Olen kokemukseni perusteella samaa mieltä. Vanhan kansan ihmisissä on toki niitä, jotka ovat nykyaikanakin pitäneet kiinni vanhoista periaatteistaan ja säästäväisyydestään. Mutta on todellakin myös niitä, jotka siinä 1980-luvulla, kun edistys ja kansainvälisyys todella alkoivat tulla Suomeen, villiintyivät ihan kaikista mahdollisuuksista mitä tavallisella ihmiselläkin yhtäkkiä oli - kunhan on rahaa. Kuten joku sanoikin, varsinkin 1980-luvulla harrastettiin paljonkin velaksi kuluttamista ja elämistä.
Olen myös huomannut sellaisen vastatrendin, että osa aina vauraissa oloissa kasvaneista nykyisistä nuorista aikuisista ei ole ollenkaan niin kiinnostuneita materiasta kuin oma sukupolveni tai vanhempieni. Heitä ei välttämättä enää erityisemmin kaikkia kiinnosta esimm. hankkia uusimpia laitteita koteihinsa, hankkia isoa omakotitaloa, tai joitain edes matkustelu. Moni haluaa elää ekologisesti ja luonnonmukaisesti, siinä missä vähän vanhemmille sukupolville niissä jutuissa ei ole mitään hienoa, koska sieltä pikkuisen köyhän torpan elämästä juuri on taisteltu irti monipuolisempaan modernimpaan elämään, eikä kukaan kai sinne takaisin tahdo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin köyhässä maassa elettiin eri tavalla kuin rikkaassa. Ostettiin sitä, mihin rahat riitti. Pankista "anottiin" lainaa, kun nykyään pankki tyrkyttää lainaa. Eikä yksikään veijari lähtenyt pikavippirahoilla Sunny Beachille, kun ei pikavippejä ollut ja Bulgaria oli kommunistinen kurjala.
Meillä töissä vanhat yksinäiset rouvat ovat kertoneet miten nuoruudessaan (joskus 50-luvulla jne) maksoivat Turun keskustasta oman kaksion velattomaksi viidessä vuodessa.
Nykypäivänä kaksio Turun keskustassa maksaa vähintään 130 tonnin luokkaa, sitä ei todellakaan normaali yksinäinen palkansaaja pystyisi missään 5 vuodessa maksamaan pois, koska kuukauden lyhennyserä olisi n. 2300e !!!! Hieman on eri hintataso ollut silloin asunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. omat vanhempani ostivat yksiön 70-luvulla ja tasaisin väliajoin vaihtoivat asunnon suurempaan, käytännössä erityisesti pienten asuntojen hinnannousut maksoivat suurempaan vaihdosta suurimman osan lainojen ollessa silti naurettavan halpoja loppuosallekin, 80-90 -luvun taitteessa osui vielä viimeinen "parempaan vaihto" sopivasti ennen lamaa, eikä kosahtanut käsille.
Helppohan silloin on säästää ja parantaa elintasoaan, kun palkat nousevat ja asunnon arvo kasvaa siihen malliin, että kohina kuuluu nurkissa. Teeppä perässä 2000-luvun maailmassa, missä palkan ostovoima heikkenee ja työtilanne on koko ajan enemmän tai vähemmän epävarma. Eiköhän ihmiset ole samanlaisia vieläkin, tilanne vaan oli 70- ja 80-luvuilla sellainen, että Suomen talous kasvoi ennätysvauhtia vuosi vuoden perään, sittemmin ollut tasaisempaa ja pari lamaa kummasti heikentää ihmisten kykyä kerätä omaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:14"]
Esim. omat vanhempani ostivat yksiön 70-luvulla ja tasaisin väliajoin vaihtoivat asunnon suurempaan, käytännössä erityisesti pienten asuntojen hinnannousut maksoivat suurempaan vaihdosta suurimman osan lainojen ollessa silti naurettavan halpoja loppuosallekin, 80-90 -luvun taitteessa osui vielä viimeinen "parempaan vaihto" sopivasti ennen lamaa, eikä kosahtanut käsille.
Helppohan silloin on säästää ja parantaa elintasoaan, kun palkat nousevat ja asunnon arvo kasvaa siihen malliin, että kohina kuuluu nurkissa. Teeppä perässä 2000-luvun maailmassa, missä palkan ostovoima heikkenee ja työtilanne on koko ajan enemmän tai vähemmän epävarma. Eiköhän ihmiset ole samanlaisia vieläkin, tilanne vaan oli 70- ja 80-luvuilla sellainen, että Suomen talous kasvoi ennätysvauhtia vuosi vuoden perään, sittemmin ollut tasaisempaa ja pari lamaa kummasti heikentää ihmisten kykyä kerätä omaisuutta.
[/quote]
Tuo on totta. Eikös 70-luvulla inflaatio syönyt näppärästi sen asuntolainan. Näin muistelen.
mutta nykylapset saavat kyllä enemmän ja helpommalla kuin me 80-luvun lapset. Nuoret tuntuvat saavan paljon valmiina ja ei tarvitse kesätyörahosta säästää hankintoja. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma oli erilainen. Ei tarvinnut omistaa paljon mitään ja oli silti ihan ok kaveri ja luotettava ihminen. Nykyään on uskottavuusongelmia jos omistaa tosi vanhanmallisen kännykän, takin, laukun tai ylipäätään pukeutuu ja asuu köyhästi.
70-luvulla oli vielä ihmisiä ihan koto-Suomessa, jotka asui maalattiatorpissa. Ei siinä paljon mietitä auton vaihtamista uuteen neljän vuoden välein tai iPadeja lapsille tai joustoluottoa kylppäriremonttia varten, että mahtuis se poreammekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, pitää muistaa myös että mökkitontti ison järven rannalla maksoi vuonna 60 silloin keskituloisen miehen kahden kuukauden bruttopalkan verran... Nyt tontit samassa paikassa saman kokoisina maksaa n.150.000 euroa, kukaan ei voi ostaa sitä tonttia enää kahden kuukauden bruttopalkalla.
Asiat muuttuvat.
Oli aivan mahdollista, 60-70 luvulla helposti ostaa se mökkitontti, ja rakennutta mökki sinne. Rakennuskustannukset ja työvoiman mm. suhteessa edullisempaa kuin nykyään. Mm Appeni sai sitten helposti talolainaa valmista mökkiään vastaan (vakuus) ja rakensi sitten v. 70 250 m2 ison omakotitalon, jonka maksoi sitten pois alle kymmenessä vuodessa. Inflaatio nimittäin söi lainan.
Onhan se helppo säästää, kun jää palkan ja pakollisten menojen jälkeen säästettäväksi asti. Nykyään moni keskituloisen Helsinkiläisen kaikki tulot menevät asuntoon ja pakollisiin menoihin (ruoka, bensa, auto, sähkö) eipä jää paljon sukanvarteen kun maksetaan ylikallista asuntoa pois.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:14"]
Esim. omat vanhempani ostivat yksiön 70-luvulla ja tasaisin väliajoin vaihtoivat asunnon suurempaan, käytännössä erityisesti pienten asuntojen hinnannousut maksoivat suurempaan vaihdosta suurimman osan lainojen ollessa silti naurettavan halpoja loppuosallekin, 80-90 -luvun taitteessa osui vielä viimeinen "parempaan vaihto" sopivasti ennen lamaa, eikä kosahtanut käsille.
Helppohan silloin on säästää ja parantaa elintasoaan, kun palkat nousevat ja asunnon arvo kasvaa siihen malliin, että kohina kuuluu nurkissa. Teeppä perässä 2000-luvun maailmassa, missä palkan ostovoima heikkenee ja työtilanne on koko ajan enemmän tai vähemmän epävarma. Eiköhän ihmiset ole samanlaisia vieläkin, tilanne vaan oli 70- ja 80-luvuilla sellainen, että Suomen talous kasvoi ennätysvauhtia vuosi vuoden perään, sittemmin ollut tasaisempaa ja pari lamaa kummasti heikentää ihmisten kykyä kerätä omaisuutta.
[/quote]
Annat ymmärtää, että 1970-1980-luvut olisivat olleet yhtä komeaa nousukautta. Näin ei asia ollut. Esimerkiksi öljykriisin aikana 1973-1975 koukattiin syvän pohjan kautta. Lisäksi inflaatio söi säästäjiltä korot, eikä asuntolainoja noin vain pankista haettu kuin maitoa marketista. Enkä kyllä ymmärrä, miten asuntohintojen kova nousu olisi ollut kiva juttu ainakaan ensimmäistä asuntoaan hankkiville tai isompaan vaihtaville.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:55"]
Meillä töissä vanhat yksinäiset rouvat ovat kertoneet miten nuoruudessaan (joskus 50-luvulla jne) maksoivat Turun keskustasta oman kaksion velattomaksi viidessä vuodessa.
Nykypäivänä kaksio Turun keskustassa maksaa vähintään 130 tonnin luokkaa, sitä ei todellakaan normaali yksinäinen palkansaaja pystyisi missään 5 vuodessa maksamaan pois, koska kuukauden lyhennyserä olisi n. 2300e !!!! Hieman on eri hintataso ollut silloin asunnoissa.
[/quote]
50-luvulla asunnossa ei ollut mitään nykypäivän erikoisuuksia, pistorasioita saattoi kaksiossa olla tasan 5 kpl eli 1 eteisessä, 1 makuuhuoneessa, 1 olohuoneessa ja 2 keittiössä. Lattialla oli korkkimatto, seinissä halpa tapetti.
Jos nyt rakennettaisiin samantasoisia asuntoja, olisi hinta edelleen aika halpa.
Tässä on varmaan sellainen "harha", että kun puhutaan 70-80-luvun ihmisistä suuri osa varmaankin ajattelee sen ajan työikäisiä aikuisia, jotka sattumoisin kuului suuriin ikäluokkiin. Samat markut ja marja-liisat on nyt niitä työikäisten aikuisten appeja ja anoppeja. Se porukka on aika erikoista kuitenkin, eikä voine ihan suoraan verrata heitä ja heidän lapsiaan. Ja vaikka silloin 30-40 vuotta sitten suurten ikäluokkien "tahdissa" asuntoja ja kesämökkejä ostaneilla olisi silloin ollut joitakin "ominaisuuksia" ja joitakin mahdollisuuksia nostaa elintasoa aika helposti, ei se tietenkään tarkoita että heitä nuoremmilla tai vanhemmilla olisi tilanne ollut aivan samanlainen.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:46"]
Annat ymmärtää, että 1970-1980-luvut olisivat olleet yhtä komeaa nousukautta. Näin ei asia ollut. Esimerkiksi öljykriisin aikana 1973-1975 koukattiin syvän pohjan kautta. Lisäksi inflaatio söi säästäjiltä korot, eikä asuntolainoja noin vain pankista haettu kuin maitoa marketista. Enkä kyllä ymmärrä, miten asuntohintojen kova nousu olisi ollut kiva juttu ainakaan ensimmäistä asuntoaan hankkiville tai isompaan vaihtaville.
[/quote]
Myönnän, että kirjoitin epäselvästi. En tietenkään tarkoita, että koko ajan olisi menty ylöspäin, mutta jos katsotaan aikaväliä 70-89, niin nousu on sinä aikana ollut lopulta hurjaa. Totta on myös tuo, että inflaatio söi korot säästäjältä, mutta yhtä olennaista on muistaa, että inflaatio söi yhtälailla myös velat esim. asunnon ostajilta. Säästäminen käteisenä siis oli jälkikäteen ajateltuna todella surkea idea, mutta sijoittamalla kiinteään omaisuuteen onnistui loistavasti. Toki asuntojen hinnat nousivat ylipäänsä, mutta pienten asuntojen hinnannousu kaupungeissa oli nopeampaa kuin suurten, koska tarjonta ei vastannut kysyntää (silloinkaan) siinäkään määrin kuin isommissa asunnoissa. Asunnon vaihto suurempaan ei siis ollut niin kallis sijoitus kuin nykyisin, etenkin kun inflaatio söi vielä sen lainankin.
Korjaa jos olen väärässä, itse olen maailmaa katsellut vasta 80-luvulla, tällaisen käsityksen olen saanut jälkikäteen asioita tutkittuani. :)
Ennen mentiin pankkiin nöyränä lakki kourassa pyytämään lainaa. Sitä ei ollu helppo saada ja jos sai, niin ehdot oli karmeita nykyaikaan verrattuna.
80 luvun alussa tuttava meni kysymään pankista lainaa, niin pankin johtaja oli vain todennut että eiköhän anneta niiden rahojen olla pankissa kasvamassa korkoa :)
Kyllä nyt on asiat paremmpin, mutta löysä raha edellyttää kuluttajalta järjenkäyttöä. Itsensä saa velkoineen kuseen jos ei käytä järkeä.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin on totta että mentalitettti varsinkin 1970-luvulla oli ihan erilainen, koska sodista ja sodanjälkeisestä köyhyydestä ei ollut vielä kauan aikaa. Ei ihmiset osanneet edes kaivata sellaisia ylellisyyksiä kuin tänä päivänä, eivät edes tienneet sellaisista. Monet olivat vasta muuttaneet maalta köyhistä pirteistä kaupunkeihin, eivätkä olleet tottuneet ylelliseen elämään.
Mutta toinen juttu on, että ei silloin, ja siis varsinkin 1970-luvulla, edes saanut lainoja sillä tavalla kuin nykyisin. Eli vaikka joku olisi halunnutkin elää yli varojensa, se olisi ollut haastavampaa kuin nykyisin. Lapsuudenkodissani isäni oli insinööri ja äiti perhepäivähoitaja, ja muistan kuinka tiukat neuvottelut ne oli pankissa, että he saivat asuntolainan rakentaakseen tavallisen aikansa hengen mukaisen elementtitalonsa. Sinne mentiin pankkiin lakki kourassa ja nöyränä, eikä kuten nykyihminen joka tietää että lainanottajana hän on tärkeä, tuottava asiakas pankille eikä almujen anoja. Ja kun sitten sen talolainan sai, eipä taviksille juuri enää sen lisäksi myönnelty isoja autolainoja. Meilläkin ajettiin itäautoilla, jotka ostettiin käytettynä, koska raha oli tiukoilla. Lada oli varsin yleinen ajokki joka meilläkin oli jossain vaiheessa.
1980-luvulla sitten alkoi jo jonkin verran velaksi kuluttaminen yleistyä. Moni sitä vielä paheksui kyllä. Esim. vanhempieni sisaruksissa oli niitä, jotka ottivat luottokortteja, ja matkustelivat luotolla tai ostivat viihde-elektroniikkaa luotolla. Vanhempani ihmettelivät moista velaksi elämistä, eivätkä itse halunneet sellaista tehdä, mutta kovin harvinaista se ei enää ollut. Tosin niin isoja "kartanoita" ei tavallisten keskiluokkaisten ollut tapana rakentaa kuin nykyajan omakotiasujat usein tekevät, talot ja asunnot olivat vaatimattomampia.