Erikoinen blogi: Vanhemmat "reilaavat" pienten lasten kanssa-blogi

Mitenhän ne hoitaa lapsien koulun matkan aikana? Eikös Suomessa ole oppivelvollisuus?

No onhan se tosiaan kauheaa joutua olemaan erossa kaikesta materaalisesta mikä tässä elämässä on tärkeää,ja suoranaista lasten riistoa paljastaa heille että todellisuuksia on muitakin kuin tämä missä elämä tuntuu kaatuvan katkeilevaan nettiyhteyteen tai lemppari tv-sarjan loppumiseen. 

Kurja juttu että lapset ikävöi tavaroitaan yms. Ehkäpä kuitenkin pääsevät siitä yli, toivottavasti. 

Tuolla ekoissa jutuissa oli siitä, kun he möivät kaikkea omaisuuttaan ja kotinsa. Olisi outoa olla matkoilla ja palata takaisin tyhjän päälle tai sanoa lapsille, että ei ole kotia minne palata. Varmasti lapset saa hienoja kokemuksia, mutta käytännön järjestelyt koulun ym suhteen tuntuvat itsestä hankalilta.

Kiitti vinkistä! Ihanaa saada uutta blogiluettavaa, noin minäkin haluaisin elää.

Teille, jotka säälittelette lapsia materiasta luopumisesta: mulla oli lapsena kaiken maailman barbit ja asuin isossa omakotitalossa. Me emme reissanneet, ja olin ihan mielettömän kateellinen kavereilleni, jotka matkustivat. Muistan kun joskus valitin asiasta vanhemmilleni, he sanoivat että "no mutta me ollaan tehty se valinta, että meillä on tämä talo ja teillä pelit ja vehkeet. Ajattele jos joutuisit asumaan jossian kerrostalossa, että saisit matkustaa". Olisin riemumielin vaihtanut tavarani matkoihin:)

Nykyään asun ulkomailla kerrostalossa:)

Onpas hurja heittäytyminen! Itse en uskaltaisi :(

jaa se olikin vaan puoli vuotta..no mikäs aika tuo nyt on! jos tuollaista ei uskalla niin on pahasti kapeakatseinen/laiska/arka/mökkiytynyt.

Vähän mielikuvituksetonta tekstiä. Tuntuu, että wikipediasta on kopsattu. Kivoja kuvia.

Mä sain sen mielikuvan, että talon myynti oli päätetty jo ennen reissupäätöstä. Siis siitä ekasta postauksesta. 

Täällä yksi omakohtainen kokemus. Perheemme oli maailmaympäryspurjehduksella, kun minä olin 13v. ja veljeni 11.v. Tästä on jo aikaa, joten esim. facebookia ei ollut, toki kännyt ja tietokone. Tosin ne toimivat hyvin vaihtelevasti ja niitä sai käyttää TOSI harvoin.

Kokemus on yksi elämäni hienoimpia, samaa mieltä myös veljeni. Elimme ahtaissa tiloissa ilman suuria mukavuuksia, mutta...

Näimme ja koimme uusia paikkoja, kulttuureita, IHMISIÄ. Opimme kommunkoimaan kielillä ja käsillä:). Äitini (koulutukseltaan VTM) opetti meitä päivisin, olimme saaneet tosi hienon pläjäyksen oppimateriaalia ja ohjeistusta koulustamme. Kiitos vaan heille. Ihan normaalisti pääsimme taas mukaan, kun takaisin saavuttiin.

Opimme matkallamme, kuten myös vanhempamme, että ihminen ei niin hirveästi tarvitse materiaa ja mammonaa. Samoin, että vastoinkäymisiä ja surkeitakin asioita tapahtuu, mutta niistä voi selvitä. Suurin menetys vuodeksi oli tietysti tuon ikäisenä ystävät, mutta posti kulki (vaihtelevasti) ja soiteltiin/tekstailtiin.

Nyt suunnittelemme oman perheen kohdalla irtiottoa jossain vaiheessa. Luultavasti vain puoleksi vuodeksi ja ei veneellä. Jokin erilainen ja eksoottinen paikka on mielessämme. Lapsetkin ovat ajatuksesta innoissaan. Eivät kyllä ole mitään teknologiariippuvaisia, mutta saa nähdä miten maailma ja ajatustapa ovat muuttuneet. Emme ehkä tee yhtä "askeettista" matkaa.

Tarviipa kaivaa taas kuvia ja muistella reissua, ihan kylmät väreet tuli. Siis siitä ihanasta kokemuksesta:).

En oikein jaksanut tekstiä lukea. Se ei ollut koukuttavaa, ja ulkoasultaan aika tylsänoloinen blogi. Mutta ideana aivan mahtava ja varmasti ainutlaatuinen, rohkea ja hyällä tavalla rento perhe kyseessä! Samanlaisesta elämästä voin itse vielä vain haaveilla, ehkä saan joskus jotain samanalaista kokea!

En tasan lähtisi minnekkään kehitysmaahan noin pienen lapsen kanssa. Koululaisen vielä ymmärrän, mutta 4v. Kyllähän niitä kokemuksia saa lähempänäkin ilman pelkoa mistään suolistosairaudesta.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:36"]

En tasan lähtisi minnekkään kehitysmaahan noin pienen lapsen kanssa. Koululaisen vielä ymmärrän, mutta 4v. Kyllähän niitä kokemuksia saa lähempänäkin ilman pelkoa mistään suolistosairaudesta.

[/quote]

Ruotsinristeily on varmaan kaltaisillesi sopiva matkustustapa.

Mielenkiintoista lukea kommenttejanne kyseisen blogin kirjoittajana. Ja varmasti niitä tulee lisää, kun itse tätä keskustelua kommentoin. Lähden liikkeelle siitä, mitä yksi teistä kirjoitti eli päätös kodin myynnistä ja reissusta. Kyllä, koti oli ollut myynnissä jo yli vuoden ennen kuin päätös lähdöstä tehtiin. Ja omaisuutta olisi myyty muutenkin, koska meillä oli siihen isoon omakotitaloon hankitut huonekalut, jotka ei tasan sopisi siihen pieneen kerrostalokämppään, mihin me halutaan asumaan reissun jälkeen. :D Mehän siis haluttiin maalta kaupunkiin asumaan helpottaaksemme arkea, kun lasten hoitopaikka, koulu ja harrastukset on kaikki siellä kaupungissa. Päätös lähtemisestä tehtiin vasta, kun tiedettiin jo talon myynnistä ja todellakin nopeasti. Onneksi kaikki meille rakkaimmat ihmiset olivat tukenamme. Koska emme löytäneet uutta kotia ja mieli kaipasi TAAS maailmalle, niin päätimme tehdä tämän päätöksen. Ja päivääkään emme ole katuneet, vaikka tämä välillä rankkaa onkin. Mutta niin on arki Suomessakin...Ja lapset olisi varmasti kaivanneet vanhaa kotia joka tapauksessa, koska siitä aiheesta keskusteltiin pitkin vuoden kestänyttä myyntiprosessia.

Lapset eivät kaipaa yhtäkään tavaraansa, mitä heillä Suomessa on. Pienempi välillä kyselee, saako ne sitten takaisin, kun palataan ja on tyytyväinen vastaukseen: "Kyllä, kaikki tavarat odottaa sinua mummon ja ukin luona." Molemmat on itse valinneet mukaan ottamansa lelut. Valitettavasti joutuvat niitä omissa rinkoissaan kantamaan. Jonkun kerran on tarjouduttu auttamaan rinkkojen kantamisessa, mutta apu ei ole kelvannut. Lapsille on hieno kantaa itse omat rinkat kuten äiti ja isikin kantaa. Auts

Suomeen palaaminen on kynnys meille kaikille. Meidän perheessä kun jokainen nyt sattuu olemaan vaeltajaluonne. Jokainen kaipaa kyllä ystäviään, mutta yhteys Skypellä on enemmän kuin puhelinsoitto. Kun ikävä iskee ja siitä keskustellaan, lasten mielestä reissu on kuitenkin parempi juttu nyt, koska tosi ystäväthän odottavat Suomessa. Niinpä niin, lasten suusta kuulee totuuden.

Mitä tulee oppivelvollisuuteen ja koulunkäyntiin. Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulunkäyntipakkoa eli KOTIKOULU (kyllä, luit ihan oikein, vaikka olisitkin kauhistunut) on mahdollista. Kun itse lähtöä mietimme, lapsemme opettaja ja koulun rehtori kannustivat meitä lähtemään ja hoitamaan opetuksen tien päällä. Molempien mielestä lapset oppivat sillä tavalla maailmasta parhaiten. Yllättäen luokkis ei olekaan suomalainen... Opiskelu ei ole kärsinyt, vaan tyttö on vetänyt kokeista ysiä ja kymppiä koko tämän ajan. Itseltä se tietysti vaatii sopeutumista ja kirjojakin on läjä kannettavana, mutta so what, elämä on.

Mitäs siellä oli muuta... Kehitysmaahan ei joku lähtisi 4-vuotiaan kanssa. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun meidän lapset on "kehitysmaassa". Molempien kanssa on kuljettu pienestä pitäen ja 3 vuotta sitten talvella tehtiin ensimmäinen tällainen isompi reissu lasten kanssa. Oltiin kokonaista 17 viikkoa pois Suomesta, kodista, leluista ja ystävistä. 17 viikon aikana koettiin 28 paikkaa täynnä uusia asioita ja elämyksiä. Maina olivat tuolloin Thaimaa, Kambodza, Laos, Vietnam ja Malesia. Hengissä selvittiin ja vieläpä melkein täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Joskus voi tulla suolisto-oireita, mutta tällä kertaa taitaa Suomessakin noro jyllätä sen verta kovana, että voittaa meidän kokemat turistiripulit mennen tullen. Ainakin mitä ystäviltä ja perheeltä on kuultu.

Mitä tulee blogin tekstiin ja ulkoasuun. Kukin tykkää mistä tykkää. Blogi on julkinen ja sitä saa toki lukea ketä huvittaa, mutta pakkohan ei ole jos tylsälle tuntuu. Se on kuitenkin alunperin tarkoitettu päivitykseksi meidän ystäville ja perheille, ettei tarvitse jokaiselle erikseen kertoa, missä mennään ja mitä tehdään. Tekstejä ei ole kopioitu Wikipediasta tai muualtakaan. Emme vain satu olemaan ammattikirjailijoita. Sori! Emme loukkaannu kenenkään kommenteista. :)

Yhdelle sopii Ruotsin laiva, toiselle Kanaria ja kolmas haluaa lähteä kauas pois. Meille sopii tämä, mitäpä tuota kukaan meitä tuntemattomia alkaa arvostelemaan. Ei mekään arvostella teitä, ketkä pidätte meitä huonoina vanhempina tämän takia, vaikka ollaankin sitä mieltä, että lapsia on ihan turha suojella kokemuksilta ja elämältä. Eikös niin. :) Niin, ja ihan yhtä hyvin me voidaan joskus heittää vaikka parin pävän reissu Ahvenanmaalle tai hotellimatka naapurikaupunkiin.

Tämä ei ole puolustuspuheenvuoro vaan ihan vain selkeyttämistä, ettei tarvitse mitään vääristettyjä puheita levitellä. Nyt voitte jatkaa keskustelua oikeiden faktojen pohjalta. Mukavaa kevään odotusta kaikille!

Mukavaa matkaa teille!

Hienoa reissua täältäkin! Itsekin haaveilen vastaavasta, mutta ainakin toistaiseksi elämäntilanne on sellainen, ettei tästä ihan heti pääse minnekään. Ehkäpä jonain päivänä...

Ihanaa reissua teille:) Olen tosi tosi kateellinen ja lisäsin bloginne omiin suosikkeihini, että voin seurailla reissunne kulkua.

t. Se joka olisi lapsena mielummin reissannut kuin asunut omakotitalossa