Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli ja mies aikoo viedä lapset!
14.03.2013 |
Meillä on ex-mieheni kanssa 2 ja 7 vuotiaat lapset. Erosimme jokin aika sitten mieheni kanssa hyvissä väleissä, tai näin ainakin uskoin. Nyt kuitenkin selvisi että todellisuudessa mies on koko ajan valmistautunut hakemaan molempien lasten yksinhuoltajuutta. Oikeudenkäynti jossa käsitellään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta on ensi viikolla ja minulla ahdistaa jo tässä vaiheessa aivan tajuttomasti.
Mies on asianajaja, koulutukseltaan varatuomari ja hän on palkannut avustajakseen myös huippu asianajajan joka on perehtynyt juuri perheasioihin. Minä puolestaan olen masennuksesta johtuen työtön eikä minulla ole varaa kunnon avustajaan. Oikeusaputoimistosta sain jonkun nuoren ilmeisesti vastavalmistuneen juipin joka ei ole edes asianajaja, eikä muutenkaan tunnu olevan perillä asioista.
Tuntuu ettei minulla ole mitään mahdollisuutta saada lasten huoltajuutta itselleni tai edes yhteishuoltajuutta. Asiaa joudutaan käsittelemään ulkopaikkakunnan käräjäoikeudessa, sillä kotipaikallamme kaikki tuomarit olivat esteellisiä käsittelemään asiaa koska ovat miehen tuttavia. Mitä jos tuolla toisaallakin tuomarit ovat puolueellisia? Voikohan minun masentuneisuuteni ja maksuhäiriömerkinnät vaikuttaa huoltajuuteen? Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa enkä voisi elää päivääkään ilman heitä. Apua!
Kommentit (31)
no vaikka teillä olis mitkä "arvostetut ammatit" niin tyhmiä olette kuin aasit. Ette osaa selvittää asioitanne, vaan tungette rahaa (sinä velkarahaa) siihen, että tuomarit päättävät puolestanne teidän elämänne asioita. Miehesi on lisäksi julma, koska haluaa yksinhuoltajuuden, eli haluaa rajoittaa sinun ja lapsien välejä, miksei hänelle sovi yhteishuoltajuus? Ammatistaan johtuen on varmaan kiireinen työelämässä, eli kenen hän ajatteli ne lapset oikeasti hoitavan? Ihme puuhaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on aina sanonut meille, että onneksi hänen lapsensa eivät ole akatemisesti koulutettuja ja jälleen kerran ymmärrän mitä hän sillä tarkoittaa.
Tässä ei ole kysymys vanhempien nokittelusta, vaan lasten parhaasta.
Mieti toisinpäin, ap, eli jos lastenne isä olisi sinun kuvaamassasi tilanteessa ja sinä hänen. Miten ajattelisit ja mihin pyrkisit silloin? Kutsut exääsi sanalla mies, mutta hän on isä ihan niinkuin sinä olet äiti.
Sinulla ei ole työtä. Nojaudut ystävän takaukseen. Miten aiot maksaa lainan takaisin; vai ajattelitko että takaaja maksaa? Vetoat myös "useamman tohtorin lausuntoihin". He tukevat sinua, mutta kuka tukee lapsia?
Miksi et voi muuttaa 600 km:n päähän, hakea työtä ja olla lähellä lapsiasi ja heidän isäänsä? Lapsien helpompi elämä helpottaa myös vanhempien elämää.
4
Isompi lapsi lienee jo koulussa tai ainakin eskarissa? kyllä sekin painaa että lapsi saa jatkaa samassa koulussa, pitää vanhat kaverinsa.
Ei tässä ole nyt kysymys mistään akateemisista koulutuksista tai rahasta. Aikuisilla ihmisilläkin menee toisinaan sukset ristiin, eikä saada sopimalla molempia tyydyttävää lopputulosta. Tässä vaiheessa kun molemmat omasta mielestään haluavat vain lasten parasta, ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa peliin mukaan se erotuomari. Mutta jotta peli olisi reilua, täytyy molemmilla olla tasavahvat joukkueet. Raha ei tästä maailmasta lopu, sitä saa aina töistä ja pankista, mutta lapsien menettäminen voi olla pahimmillaan ikuista.
Tässä vaiheessa alkaa olemaan jo aika hyvä tunne tämän asian suhteen, sillä mieheni ei olekaan tosiasiassa niin vahvoilla kun aiempi avustajani antoi ymmärtää. Ensi viikolla kun pääsemme neuvottelemaan luottamuksellisen ilmapiirin vallitessa, uskon sovinnonkin olevan mahdollinen.
Terv. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärinä tulkitsen ap:n teksteistä, että hän on lääkäri, todennäköisesti erikoislääkäri, joka on sortunut lääkkeiden väärinkäyttöön (ehkä itse kirjoittanut itselleen lääkkeitä) ja sen vuoksi menettänyt ammatinharjoittamisoikeutensa. Jos vasta on saamassa ammatinharjoittamisoikeutensa takaisin, niin ei vielä kovin vahvoilla lääkevieroituksen jälkeen olla. Siinä menee vuosia, ja uusi riippuvuus, esim. alkoriippuvuus voi tulla tilalle.
Hienoa ap, vaikutat nyt jo paljon positiivisemmalta kuin aikaisemmin. Hyvä että sinulla on kunnon avustajat.
Sinun kannaltasi positiivista on se, että lapset asuvat nyt luonasi. Sitä ei lähdetä helpolla muuttamaan. Lisäksi, oikeudenkäynti kestää ainakin vuoden, jolloin lapset ovat asuneet ainakin vuoden lisää sinun kanssasi.
Tärkeintä on nyt se, että saat väliaikaispäätöksen siitä, että lapset asuvat varsinaiseen päätökseen saakka luonasi, mies maksaa elatusmaksuja (kai olette tehneet vastakanteen) ja että miten mies tapaa lapsia (viikonloppuisin, ei mitään vuoroviikkosysteemejä.)
No sitten oikeus määrännee sosiaalitoimen selvitykset, sosiaalitantat tekevät haastattelut, käyvät luonanne ja toteavat että lapset kasvavat hyvin myös sinun kanssasi ja saavat kaiken tarpeellisen.
Sitten vielä kerrot oikeudelle, että sinua pelottaa että mies muuttaa lapsineen 600 km päähän - ja että sinulla ei ole mahdollisuutta muuttaa perässä, joten joutuisit väkisin erotetuksi lapsistasi. Yksikään oikeus ei tee tuollaista ratkaisua. Etenkään mikäli miehellä on vaativa työ eikä hän pysty täysipainoisesti huolehtimaan lapsista. Kyllä ne tuomarit osaa aidosti katsoa lapsen parasta, eikä vain tuijottaa ansioita.
Tsemppiä matkaan, toivottavasti sinulle ja lapsille käy hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29 jatkaa vielä.
Itse olen myös käynyt verisen huoltajuusoikeudenkäynnin, missä exän avustaja toimitti oikeudelle todella törkeän kirjelmän, missä minut haukuittiin ihan pohjamutiin. Ei nyt ollut lääkkeiden väärinkäyttöä tms. mutta en kuulemma osannut laittaa ruokaa, siivota tai tehdä mitään muutakaan kuin ojennella sääriäni työpaikalla sinällään vastuullisissa työtehtävissä. Ihan järkky kirjelmä, johon kirjoitin 10-sivuisen vastineen omalle asianajajalleni.
Oma asianajajani, fiksu nainen, sanoi ettei tuollaisiin kannata lähteä mukaan - ja ettei oikeus lotkauta korvaansakaan tuollaisille jutuille. Joten otimme asian käsittelyyn ihan eri suunnan emmekä lähteneet ollenkaan tuohon juupas-eipäs keskusteluun.
Lopputuloksena oli se, että MINÄ sain yksinhuoltajuuden. Yksinhuoltajuuden saamisen yksi suuri edellytys on se, että oikeus toteaa sen ettei yhteishuoltajuus vanhempien kesken tule toimimaan. Meillä tuo exän haukkumakirjelmä oli siitä hyvä osoitus oikeudelle - samoin muutama muu juttu.
Lapsillehan olisi paljon parempi olla isän kanssa, siltä kuulostaa. Miksi masentunut, velkaantunut, ammatinharjoittamisoikeutensa menettänyt, lääkkeiden väärinkäyttäjä äiti olisi parempi kuin tervepäinen vakituisessa hyvässä työssä oleva isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 17:10"]
Lääkärinä tulkitsen ap:n teksteistä, että hän on lääkäri, todennäköisesti erikoislääkäri, joka on sortunut lääkkeiden väärinkäyttöön (ehkä itse kirjoittanut itselleen lääkkeitä) ja sen vuoksi menettänyt ammatinharjoittamisoikeutensa. Jos vasta on saamassa ammatinharjoittamisoikeutensa takaisin, niin ei vielä kovin vahvoilla lääkevieroituksen jälkeen olla. Siinä menee vuosia, ja uusi riippuvuus, esim. alkoriippuvuus voi tulla tilalle.
[/quote]
Mulle tuli sama mieleen. Toivottavasti tilanne ei ole näin paha.
Hyvin nukutun yön ja muutaman puhelun jälkeen tilanne näyttää jo heti paljon valoisammalta. Sain ystävättäreni takaamaan minulle sievoisen pankkilainan ja sain palkattua asianajajakseni erään suuren toimiston aa:n, joka hoitaa päivittäin tällaisia asioita. Eli nyt mennään kuta kuinkin tasavahvoilla korteilla ja sen lisäksi minulla on edelleen vähintäänkin yksi hyvä ystävä, johon voi luottaa.
terv. AP