Nainen, parisuhde ja seksi

Vierailija kirjoitti:

Ei huomioida enää romanttisesti. En tiedä mihin ne romanttiseet eleet on mieheltä kadonneet. Internet ja kaverit vie miehen huomion suurimmaksi osaksi hänen vapaa-ajastaan ja se on mulle ok. Olen kuitenkin useasti kertonut, että kaipaan läheisyyttä ja flirttiä, että sytyn, mutta silti romanttisinta minä mieheni keksii, on tulla kova muna kädessä heilumaan eteeni merkiksi siitä että haluisi seksiä. Onko ihme ettei enää nappaa? 6 vuotta yhdessä.

Joo. Ihan samaa olin tulossa kirjoittamaan! Ja sitten ihmetellään että ”päätä särkee”. Ajatella, että munan kanssa heiluminen on ihan universaali aloite kun ollaan seurusteltu muutama vuosi!

Kiitos vastauksista ja erilaisista näkemyksistä. Tottahan se on, että on myös miehiä, joille käy tämä sama. Mä nimenomaan hain sitä, että vaikka suhteessa muuten kaikki on kunnossa, käy useimmiten tilanteessa näin. Sen ymmärrän täysin, että halut katoaa jos pitää vääntää ja kääntää joka asiasta, tai toinen kuormittuu liikaa esim. epätasaisesti jakautuneista kotitöistä. Se on päivänselvää.

En vain ymmärrä sitä, että ollaan tyytyväisiä muuten, mutta ei enää nähdä vaivaa sen eteen, että molempien tarpeet suhteessa tyydyttyy, niin seksuaalisesti kuin muillakin alueilla. Sitten kuitenkin ollaan valmiita panostamaan uudessa suhteessa siihen, mikä vanhassa suhteessa jäi huomioitta.

Varmasti on kyseessä biologia ja hormonaaliset seikat, mutta itse näen että seksihalut pysyy yllä kun niitä tietoisesti vahvistaa ja siihen panostaa. Panostusta se vaatii alkuaikakin. Ei ne hormonit toimi niin, että jos laitan vaimolle esim. seksuaalisesti viritetyn positiivisen kehujen täyteisen tekstiviestin 10 vuoden jälkeen töihin, saan vastaukseksi, en minä töissä tämmösiä jouda ajattelemaan, mutta jos teen sen 6kk jälkeen, alkaa kymmenien seksiviestien vaihto oli töissä tai ei. Kyse on siitä että lähtee leikkiin mukaan. Ja toisekseen, kuka alkuaikoina laittas saman viestin tylysti että töissä en jouda tämmösiä ajattelemaan?

Taitaa olla vain myytti tuo, että mies se jaksaisi ja haluaisi panna vuodesta toiseen innokkaasti. Myyttiä ylläpidetään, koska halutaan ylläpitää tuota sukupuoliroolia. Panohaluton mieshän ei olisi mies eikä mikään? Siksi parisuhteen seksiongelmat tuupataan muka haluttoman naisen konnolle. Naisen rooliinhan tuo passiivisuus niin hyvin sopii.

Ap osaa varmaan miehenä vastata koska tuo kuulostaa minun suhteeltani jossa seksiä harvoin ja sekin laimeaa.

Olen parisuhteessa miehen kanssa joten ap mikä se juttu on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten luulet, että tämä pätee vain naisiin?

Pääsääntöisesti päteekin.

Kuten aloittaja sanoi, niin poikkeuksia on, eli voi olla joissain harvoissa tapauksissa mies jolla hiipuu halut/naisella ei hiivu halut parin vuoden jälkeen. Mutta suht normaali tilanne on se, että naisella hiipuu halut parin vuoden jälkeen vaikka mies tekisi mitä.

Ensimmäisenä herää kysymys mikä ehkäisymuoto on käytössä näissä tapauksissa?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista ja erilaisista näkemyksistä. Tottahan se on, että on myös miehiä, joille käy tämä sama. Mä nimenomaan hain sitä, että vaikka suhteessa muuten kaikki on kunnossa, käy useimmiten tilanteessa näin. Sen ymmärrän täysin, että halut katoaa jos pitää vääntää ja kääntää joka asiasta, tai toinen kuormittuu liikaa esim. epätasaisesti jakautuneista kotitöistä. Se on päivänselvää.

En vain ymmärrä sitä, että ollaan tyytyväisiä muuten, mutta ei enää nähdä vaivaa sen eteen, että molempien tarpeet suhteessa tyydyttyy, niin seksuaalisesti kuin muillakin alueilla. Sitten kuitenkin ollaan valmiita panostamaan uudessa suhteessa siihen, mikä vanhassa suhteessa jäi huomioitta.

Varmasti on kyseessä biologia ja hormonaaliset seikat, mutta itse näen että seksihalut pysyy yllä kun niitä tietoisesti vahvistaa ja siihen panostaa. Panostusta se vaatii alkuaikakin. Ei ne hormonit toimi niin, että jos laitan vaimolle esim. seksuaalisesti viritetyn positiivisen kehujen täyteisen tekstiviestin 10 vuoden jälkeen töihin, saan vastaukseksi, en minä töissä tämmösiä jouda ajattelemaan, mutta jos teen sen 6kk jälkeen, alkaa kymmenien seksiviestien vaihto oli töissä tai ei. Kyse on siitä että lähtee leikkiin mukaan. Ja toisekseen, kuka alkuaikoina laittas saman viestin tylysti että töissä en jouda tämmösiä ajattelemaan?

Ymmärrän sun pointin ja se on täyttä totta. Tuossa on syy miksi niin moni suhde kaatuu. Ne hyvätkin. Seksi on vain yksi osa-alue, panostaminen unohtuu lähes kaikessa. Siksi ihmettelenkin miksi ihmiset hakeutuu suhteeseen jos heillä ei ole annettavaa. Jos he eivät halua panostaa. Suhde ei toimi niin että itse halutaan asioita, mutta ei mietitä mitä toinen haluaa. Hyvässä suhteessa ihmiset keskittyvät panostamaan toiseen ja kun kaks tämmöstä osuu yhteen homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

No eikö se alla olla jo ihan yleistä tietoa, että neitsyillä on paras seksielämä parisuhteessa ja kokeneisuuden mukaa tyytymättömyys lisääntyy.

Kauanko he siis pysyvät neitsyinä parisuhteessa? Ja lähde, kiitos.

Naisella tunteet ovat väylä seksiin, miehellä päinvastoin. Näin ollen molempien tarpeet pitää huomioida.

Tykkäävätkö naiset valkosipulista? Haittaisiko heitä, jos söisin niitä päivittäin? Pidän kovasti valkosipulista, ja mietinkin, haittaisiko se asumista naisen kanssa, sillä en mielelläni luopuisi valkosipulista.

Meillä puoliso sanoo, että on mukavampaa katsella yhdessä tv sarjoja illat. Oispa sanonut sen heti alussa niin tässä ei oltaisi vaikka muuten kaikki on hyvin. Huom. hänestä on mukavampaa, minun mukavuudella ei ole väliä. Eli minä minä minä vaikka suhteessa eletään.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista ja erilaisista näkemyksistä. Tottahan se on, että on myös miehiä, joille käy tämä sama. Mä nimenomaan hain sitä, että vaikka suhteessa muuten kaikki on kunnossa, käy useimmiten tilanteessa näin. Sen ymmärrän täysin, että halut katoaa jos pitää vääntää ja kääntää joka asiasta, tai toinen kuormittuu liikaa esim. epätasaisesti jakautuneista kotitöistä. Se on päivänselvää.

En vain ymmärrä sitä, että ollaan tyytyväisiä muuten, mutta ei enää nähdä vaivaa sen eteen, että molempien tarpeet suhteessa tyydyttyy, niin seksuaalisesti kuin muillakin alueilla. Sitten kuitenkin ollaan valmiita panostamaan uudessa suhteessa siihen, mikä vanhassa suhteessa jäi huomioitta.

Varmasti on kyseessä biologia ja hormonaaliset seikat, mutta itse näen että seksihalut pysyy yllä kun niitä tietoisesti vahvistaa ja siihen panostaa. Panostusta se vaatii alkuaikakin. Ei ne hormonit toimi niin, että jos laitan vaimolle esim. seksuaalisesti viritetyn positiivisen kehujen täyteisen tekstiviestin 10 vuoden jälkeen töihin, saan vastaukseksi, en minä töissä tämmösiä jouda ajattelemaan, mutta jos teen sen 6kk jälkeen, alkaa kymmenien seksiviestien vaihto oli töissä tai ei. Kyse on siitä että lähtee leikkiin mukaan. Ja toisekseen, kuka alkuaikoina laittas saman viestin tylysti että töissä en jouda tämmösiä ajattelemaan?

Minun puolisoni ei ole tuollaisia viestejä laittanut missään vaiheessa, kyllä se olen ollut minä, joka on yrittänyt ylläpitää myös seksuaalista virettä. Mutta se, mikä joka tapauksessa on muuttunut, on se että hän ei anna minulle yhteisessä arjessa enää minkäänlaisia seksuaalisia signaaleja. Voin tulla vaikka suihkusta alasti ja mennä pussaamaan häntä, ja häntä kiinnostaa enemmän vastailla sähköposteihin tai pelata pasianssia.

Mutta palstamiesten maailmassahan tämä johtuu vain siitä, että minä olen viidessä vuodessa muuttunut vastenmieliseksi. Itse kutsuisin sitä pikemmin itsestäänselvyydeksi.

Tämä ei ole sukupuolisidonnaista.

Vieraat ja etäiset asiat kiihottavat, eivät sellaiset joiden pahanhajuista hengitystä haistelet aamuisin, tai jonka naaman valumista seuraat viidettä vuotta.

Suhde säilyy jos kiihottava etäisyys säilyy mutta ei karkaa liian isoksi.

Toinen vaihtoehto toki on kärvistellä huonossa suhteessa. Se vaikuttaakin yleisemmältä ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista ja erilaisista näkemyksistä. Tottahan se on, että on myös miehiä, joille käy tämä sama. Mä nimenomaan hain sitä, että vaikka suhteessa muuten kaikki on kunnossa, käy useimmiten tilanteessa näin. Sen ymmärrän täysin, että halut katoaa jos pitää vääntää ja kääntää joka asiasta, tai toinen kuormittuu liikaa esim. epätasaisesti jakautuneista kotitöistä. Se on päivänselvää.

En vain ymmärrä sitä, että ollaan tyytyväisiä muuten, mutta ei enää nähdä vaivaa sen eteen, että molempien tarpeet suhteessa tyydyttyy, niin seksuaalisesti kuin muillakin alueilla. Sitten kuitenkin ollaan valmiita panostamaan uudessa suhteessa siihen, mikä vanhassa suhteessa jäi huomioitta.

Varmasti on kyseessä biologia ja hormonaaliset seikat, mutta itse näen että seksihalut pysyy yllä kun niitä tietoisesti vahvistaa ja siihen panostaa. Panostusta se vaatii alkuaikakin. Ei ne hormonit toimi niin, että jos laitan vaimolle esim. seksuaalisesti viritetyn positiivisen kehujen täyteisen tekstiviestin 10 vuoden jälkeen töihin, saan vastaukseksi, en minä töissä tämmösiä jouda ajattelemaan, mutta jos teen sen 6kk jälkeen, alkaa kymmenien seksiviestien vaihto oli töissä tai ei. Kyse on siitä että lähtee leikkiin mukaan. Ja toisekseen, kuka alkuaikoina laittas saman viestin tylysti että töissä en jouda tämmösiä ajattelemaan?

Minun puolisoni ei ole tuollaisia viestejä laittanut missään vaiheessa, kyllä se olen ollut minä, joka on yrittänyt ylläpitää myös seksuaalista virettä. Mutta se, mikä joka tapauksessa on muuttunut, on se että hän ei anna minulle yhteisessä arjessa enää minkäänlaisia seksuaalisia signaaleja. Voin tulla vaikka suihkusta alasti ja mennä pussaamaan häntä, ja häntä kiinnostaa enemmän vastailla sähköposteihin tai pelata pasianssia.

Mutta palstamiesten maailmassahan tämä johtuu vain siitä, että minä olen viidessä vuodessa muuttunut vastenmieliseksi. Itse kutsuisin sitä pikemmin itsestäänselvyydeksi.

Olen aloittaja ja ei ole kiva kuulla tuota. Olipa mies tai nainen, ja kun parisuhteessa eletään, on molemilla oikeus tuntea itsensä halutuksi ja rakastetuksi. Itsestäänselvyys on myrkkyä, kukaan ei sitä ole. Se että joku puhuu vastenmielisyydestä täällä, ei tiedä yhtään mitään. Kuinka moni suostuisi elämään elämää vastenmielisen ihmisen kanssa? Toivottavasti ei kukaan. En vain ymmärrä kuka vaihtaa seksin ja läheisyyden vapaaehtoisesti kännykän tuijottamiseen tms. Mitä siitä jää käteen? Seksistä ja läheisyydestä jää, paljon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä puoliso sanoo, että on mukavampaa katsella yhdessä tv sarjoja illat. Oispa sanonut sen heti alussa niin tässä ei oltaisi vaikka muuten kaikki on hyvin. Huom. hänestä on mukavampaa, minun mukavuudella ei ole väliä. Eli minä minä minä vaikka suhteessa eletään.

Join the club. Meillä mies irtisanoi yksipuolisesti avioelämän, kun eihän kukaan jaksa sitä tehdä ja hän ei varsinkaan. Totesi vaan olevansa tyytyväinen näinkin, unohti kysyä minun mielipidettä tai sitten ei vaan kiinnostanut. No, muualta saa useammin kuin kotona ikinä!

Tinderiin vois erotella, etsin parisuhdetta ja rakastan seksiä ja etsin parisuhdetta ja seksi ei ole minulle tärkeää. Mitenkähän kävis jälkimmäiselle markkinoilla olipa naama minkä näkönen tahansa.

Jos tekee lapsia niin alkuhuuma tulee uudestaan, kunnes tulee taas lapsia jne.

Lapsien teolla voi lisätä tavallaan sitä parisuhteen ikääkin.

Näin siis yleensä. Noin muuten suhteen ikä on keskimäärin se 4-vuotta.

Niin, no meillä se meni niinpäin että minä olisin halunnut seksiä silloinkin kun perheessä oli uhmaikäinen ja valvottava vauva, mutta miehellä halut oli hiipuneet jo aika monta vuotta melko minimiin. Kuopuksen ollessa reilut 2v oli pakko laittaa mies ulos, haluttomuuden lisäksi miehellä ei ollut kiinnostusta itsestäänkään huolehtimiseen. Enkä minä halunnut kämppistä/kolmatta huollettavaa.

Parisuhteessa ei ole mitään järkeä ilman seksiä/toisen huomioimista, kavereita minulla on tarpeeksi.

Omilla vanhemmillani on melko aktiivista seksielämää vielä 60-70v iässäkin ja aion pyrkiä samaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista ja erilaisista näkemyksistä. Tottahan se on, että on myös miehiä, joille käy tämä sama. Mä nimenomaan hain sitä, että vaikka suhteessa muuten kaikki on kunnossa, käy useimmiten tilanteessa näin. Sen ymmärrän täysin, että halut katoaa jos pitää vääntää ja kääntää joka asiasta, tai toinen kuormittuu liikaa esim. epätasaisesti jakautuneista kotitöistä. Se on päivänselvää.

En vain ymmärrä sitä, että ollaan tyytyväisiä muuten, mutta ei enää nähdä vaivaa sen eteen, että molempien tarpeet suhteessa tyydyttyy, niin seksuaalisesti kuin muillakin alueilla. Sitten kuitenkin ollaan valmiita panostamaan uudessa suhteessa siihen, mikä vanhassa suhteessa jäi huomioitta.

Varmasti on kyseessä biologia ja hormonaaliset seikat, mutta itse näen että seksihalut pysyy yllä kun niitä tietoisesti vahvistaa ja siihen panostaa. Panostusta se vaatii alkuaikakin. Ei ne hormonit toimi niin, että jos laitan vaimolle esim. seksuaalisesti viritetyn positiivisen kehujen täyteisen tekstiviestin 10 vuoden jälkeen töihin, saan vastaukseksi, en minä töissä tämmösiä jouda ajattelemaan, mutta jos teen sen 6kk jälkeen, alkaa kymmenien seksiviestien vaihto oli töissä tai ei. Kyse on siitä että lähtee leikkiin mukaan. Ja toisekseen, kuka alkuaikoina laittas saman viestin tylysti että töissä en jouda tämmösiä ajattelemaan?

Mä puhuin kerran miehen kanssa, joka totesi että kun nyt on kihloissa jo niin ei tarvii enää panostaa suhteeseen. Että nyt voi keskittyä sitten omiin juttuihin, kun on nainen saatu ja kihlat saavutettu. Olin niin pöyristynyt etten osannut vastata mitään! Suhdettahan tulee nimenomaan hoitaa ja se lähtee toisen kunnioittamisesta. Omia juttuja pitää olla, ei koko elämä voi pyöriä parisuhteessa(kaan) toisen ihmisen ympärillä (koska toinen ei voi olla vastuussa siitä millaista sun elämä on, miltä susta tuntuu  jne. ilman, että et itse evääsi liikauta asian eteen. Ei se myöskään toimi niin, että sä teet kaiken, mutta puoliso ei liikauta eväänsäkään suhteen eteen).  Mutta että lakataan kokonaan panostamasta, kun on nyt saavutettu toi puoliso tuohon...! Jestas, ei ihme, ettei suhteet kestä.

Vastaus AP:n kysymykseen:

Ensimmäiset pari vuotta nainen jaksaa panostaa: pukeutua seksikkäästi, ottaa suihin, tehdä aloitteita.  Mies iloitsee ja nauttii.

Mitä sitten tapahtuu?

Nainen odottaa seksuaalisten palvelusten palautuvan. Mutta mies on jo tottunut olemaan "palveltavana", eikä hänen mieleensä edes pälkähdä, että nainen voisi toivoa täsmälleen samoja asioita itselleen. Kerta toisensa jälkeen nainen nousee aviovuoteesta pettyneenä, mies tyytyväisenä. 

Nainen turhautuu, ei jaksa enää palvella ja lopulta haluaa tyydytyksensä muualta.

Seuraavan miehen kanssa sama kuvio toistuu.

Ikävä kyllä miehet eivät usein vielä tänä päivänäkään ymmärrä, että nainen ei olekaan neitsyt Maria, jonka suurin ilo on palvella miestään...

Nykymiehiä taitaa kiinnostaa p*rno niin paljon ettei oikea nainen jaksa kiinnostaa. Varsinkaan jos ei ole se videoiden täydellinen 20v. Eipä siinä nainenkaan sitten oikein voi miestään haluta.