Vaimo mustasukkainen naispuolisesta ystävästä
Kyseessä on siis lapsuudenystävä, joka on aina ollut kuin perheenjäsen. Ei siis koskaan romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä vaan siis ystävä oikeastaan paras ystäväni, jonka kanssa on aina voinut jakaa ilot ja surut, ryypätä, viettää aikaa ja muuta ystävyyteen kuuluvaa. Vaimo tiesi jo ennen seurusteluamme tästä ystävästä ja tapailuaikana kerroin tämän ystävän olevan kuin sisko minulle. Koskaan emme siis ole käyttäytyneet liian sopimattomasti tämän ystävän kanssa! Enkä ole siis liikaa kehunut ystävää, että olisin saanut ainakaan puheillani vaimoa mustasukkaiseksi. Ovat tavanneet monta kertaa ja pitäneet toisistaan.
Kommentit (28)
Siihen on varmaan syy miksi näin.
Mun miehellä ystävä nainen vuosien takaa. Hänen kanssa ollut seksiäkin, mutta kaveruutta sen jälkeen useampi vuosi... En koe tätä tyyppiä uhkana. Olen kehoittanut näkemään ja auttamaan häntä, kun naisella ollut hieman haasteita.
Miehellä myös toinen naispuoleinen ystävä, joka ei seurustellessaan ole mieheen yhteydessä. Sinkkuunnuttuaan lähestyy, vaikka on hänellä lähempiä ystäviä. Tämän kanssa nähty vain pa non merkeissä. Tuollaiset pitäisi osata jättää taakse, jos on vakava suhde.
Sun pitäis keskustella asiasta vaimosi kanssa eikä täällä...
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus on ikävä piirre, johon itsekin aika ajoin lankean. Mutta täytyy sanoa, että tavallaan ymmärrän vaimoasi - vaikkei teillä olisi ollutkaan koskaan mitään vipinää, niin a) vaimosi ei voi olla siitä sataprosenttisen varma, ja b) se ei tarkoita etteikö sitä voisi olla tulevaisuudessa kun sopiva hetki koittaa ja tulee tilanne.
Ymmärrän minäkin vaimoa, koska kyseessä on sentään inhimillisiä tunteita kokeva ihminen :D. En todellakaan tästä pienestä epäilystä mitään sotaa aloita, mutta olisi kiva, jos saisin vaimolta turhan ahdistuksen pois.
Hmm.. ”paras ystäväni, jonka kanssa on aina voinut jakaa ilot ja surut, ryypätä, viettää aikaa”..ehkä vaimosi haluaisi olla sinulle se ihminen, jonka kanssa teet noita asioita? Avaudutko vaimollesi niinkuin ystävällesi? Mieti tarkkaan, ole rehellinen. Kyllä puolison on oltava se nro ykkönen sinun elämässäsi, ei sisarusten tai ystävien. Miksi muuten menitte naimisiin? Toki ystäviä saa molemmilla olla, mutta jo se tapa millä tekstissä kuvailet ystävääsi saa minut uskomaan, että kiintymyksesi häneen näkyy teidän ollessa yhdessä ja varmasti vaimosikin huomaa sen. Vaikka vaimosi ei ajattelisi, että petät häntä fyysisesti, hän voi kuvitella, että petät häntä henkisesti, puhut ystävällesi tärkeistä asioista, joista et voisi hänelle koskaan kertoa. Vaimosi voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja riittämättömäksi. Et kai halua hänen olevan onneton? En saanut kirjoituksestasi sitä käsitystä, että vaimosi olisi kauhea, neuroottinen, pilalle lellitty prinsessa, joka sanelee sinun elämällesi ehdot. Hän on ainakin yrittänyt tulla toimeen asian kanssa, koska on suostunut tapaamaan naispuoleisen ystäväsi. Neuvoisin ottamaan vähän etäisyyttä tähän ystävään ja miettimään, mikä on puolisosi rooli elämässäsi. Keskustelkaa asiasta, itkekää, naurakaa, mutta älkää huutako.
Vaimosi on selkeästi pettänyt sinua.
LOPETA NYT JO VIHDOIN. En lukenut sanaakaan tästäkään trollista. Ei vttu jaksa tätä samaa pskaa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. ”paras ystäväni, jonka kanssa on aina voinut jakaa ilot ja surut, ryypätä, viettää aikaa”..ehkä vaimosi haluaisi olla sinulle se ihminen, jonka kanssa teet noita asioita? Avaudutko vaimollesi niinkuin ystävällesi? Mieti tarkkaan, ole rehellinen. Kyllä puolison on oltava se nro ykkönen sinun elämässäsi, ei sisarusten tai ystävien. Miksi muuten menitte naimisiin? Toki ystäviä saa molemmilla olla, mutta jo se tapa millä tekstissä kuvailet ystävääsi saa minut uskomaan, että kiintymyksesi häneen näkyy teidän ollessa yhdessä ja varmasti vaimosikin huomaa sen. Vaikka vaimosi ei ajattelisi, että petät häntä fyysisesti, hän voi kuvitella, että petät häntä henkisesti, puhut ystävällesi tärkeistä asioista, joista et voisi hänelle koskaan kertoa. Vaimosi voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja riittämättömäksi. Et kai halua hänen olevan onneton? En saanut kirjoituksestasi sitä käsitystä, että vaimosi olisi kauhea, neuroottinen, pilalle lellitty prinsessa, joka sanelee sinun elämällesi ehdot. Hän on ainakin yrittänyt tulla toimeen asian kanssa, koska on suostunut tapaamaan naispuoleisen ystäväsi. Neuvoisin ottamaan vähän etäisyyttä tähän ystävään ja miettimään, mikä on puolisosi rooli elämässäsi. Keskustelkaa asiasta, itkekää, naurakaa, mutta älkää huutako.
Vaimon kanssa teen kyllä enemmän noita asioita, mutta tietenkin otan asian tarkemmin huomioo jatkossa. Luulisi kyllä naimisiinmenon ja vuosia jatkuneen yhteisen elämän jo kertovan sen, että kuka minulle on numero uno.
En kyllä koe, että pitäisi epäillä. Enkä myöskään pidä vaimon mustasukkaisuutta pahana asiana koska onhan se tietyissä määrin tervettä. Eri asia, jos varsinaisesti syyttäisi niin sitten voisi epäilyttää!