Aloitin hiljattain säästämisen ja elämä on tylsää!!!

Nro 20 siis elelee perinnön toivossa. Entäpä jos vanhempasi laittavatkin kaiken menemään etkä olekaan saamassa mitään!  Niinhän sinäkin teet! Hah!

Etkö ap pysty tekemään mitään kompromissia säästämisen ja huvien kesken? Aina sanotaan että vaikkapa nuo kahvilakäynnit tekevät ison summan rahaa kuukaudessa, mutta toisaala jos budjetoi vaikka 20 euroa kahvilakäynteihin kuussa, niin sillä saa joko useamman normikupposen ja melko monta latteakin vedettyä.

Itse kannatan kyllä säästämistä, mutta en sitä, että elämästä heitetään kaikki lempiasiat pois. Mulle se viihtyisässä kahvilassa rauhassa yksin istuskelu olisi sellainen asia, jota haluaisin tehdä ainakin pari kertaa kuussa ja mieluummin luopuisin sen tilalla jostain muusta asiasta. Jollekin muulle tuo kuulostaa varmaan täysin turhalta, mutta minulle se on tärkeää ja auttaa jaksamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:52"]

AP:lle paras tapa säästää voisi olla ns. huomaamaton säästäminen. Esim. käytä näitä keinoja:

-Nosta vero% korkeammaksi, käytännössä on aivan sama onko vero% pari prosenttiyksikköä enemmän/vähemmän, saa vuodessa rahaa säästöön minkä saat sitten aikanaan takaisin veronpalautuksissa.

-Kerää kolikot talteen purkkiin, älä laske paljonko sinne kertyy, laita aina kolikot (myös isommat) purkkiin kun niitä lompakkoon/taskuun on kertynyt.

-Avaa (onnistuu ainakin nordeassa) pankkikortille säästöpossu-ominaisuus. Tarkoittaa sitä, että kun maksat kortilla summa pyöristyy ja joka kerta menee osa "säästöpossuun" verkkopankissa. Voit itse määritellä paljonko menee (jos vaikka ostos maksaa 20,10€ meneekö säästöpossuun esim 0,20€ vai 0,90€ vai paljonko) "ylimääräistä" possuun ym. juttuja.

-Jos sinulla on S-tili, älä katso käytä S-tilisi bonuksia, vaan kerää ne S-tilille. Älä edes katso paljonko sinne kertyy (älä lue kotiin tulevia tiedotteita) ennen kun tietyn ajan kuluttua.

Jos nuo em. toteutat esim. vaikka ensi vuoteen (siihen kun saat veronpalautukset, eli parisen vuotta) niin TAKAAN että sinulle on kertynyt mukava summa rahaa, ja käytännössä huomaamatta.

Jos säästää ns. "kymppi kuussa" toiselle tilille tm. summa ei kasva isoksi ja se turhauttaa. Jos taas ns. "huomaamatta" laittaa rahaa säästöön, ei sitä edes huomaa ja on hieno nähdä se iso summa mitä on säästynyt ns. "tekemättä mitään".

Tuosta säästöpossusta saa aika nopsaan isoja summia, varsinkin jos laittaa summat aika isoiksi. Jos vaikka maksaa kortilla jotakin 10kertaa viikossa, ja joka kerta menee 0,50€ säästöpossuun, tekee se vuodessa 10 X 0,50€ X 52 viikkoa =260€, ja ostohetkellä sillä ei eroa ole lähteekö tililtä esim. 25,00€ vai 25,50€

[/quote]

Tässä on kyllä ehdottomasti helpoimmat tavat säästää! Eihän siinä muutamassa kuukaudessa saa mitään näkyvää säästöön, mutta muutamassa vuodessa kasassa on jo hyvä potti.

Ainakin minä huomasin säästöt tarpeellisiksi, kun olin puolisen vuotta sairauslomalla. Vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten, joten palkallista sairauslomaa oli vain neljä viikkoa ja sitten tipuin Kelan päivärahalle. Lisäksi monta sataa meni sairaalamaksuihin ja lääkkeisiin, joten pari tonnia siinä takkiin tuli. Kaiken huipuksi kroonisesti sairaana en taatusti tule enää saamaan uutta työpaikkaa, jos tämä nykyinen työni joskus loppuu.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:52"]

AP:lle paras tapa säästää voisi olla ns. huomaamaton säästäminen. Esim. käytä näitä keinoja:

-Nosta vero% korkeammaksi, käytännössä on aivan sama onko vero% pari prosenttiyksikköä enemmän/vähemmän, saa vuodessa rahaa säästöön minkä saat sitten aikanaan takaisin veronpalautuksissa.

-Kerää kolikot talteen purkkiin, älä laske paljonko sinne kertyy, laita aina kolikot (myös isommat) purkkiin kun niitä lompakkoon/taskuun on kertynyt.

-Avaa (onnistuu ainakin nordeassa) pankkikortille säästöpossu-ominaisuus. Tarkoittaa sitä, että kun maksat kortilla summa pyöristyy ja joka kerta menee osa "säästöpossuun" verkkopankissa. Voit itse määritellä paljonko menee (jos vaikka ostos maksaa 20,10€ meneekö säästöpossuun esim 0,20€ vai 0,90€ vai paljonko) "ylimääräistä" possuun ym. juttuja.

-Jos sinulla on S-tili, älä katso käytä S-tilisi bonuksia, vaan kerää ne S-tilille. Älä edes katso paljonko sinne kertyy (älä lue kotiin tulevia tiedotteita) ennen kun tietyn ajan kuluttua.

Jos nuo em. toteutat esim. vaikka ensi vuoteen (siihen kun saat veronpalautukset, eli parisen vuotta) niin TAKAAN että sinulle on kertynyt mukava summa rahaa, ja käytännössä huomaamatta.

Jos säästää ns. "kymppi kuussa" toiselle tilille tm. summa ei kasva isoksi ja se turhauttaa. Jos taas ns. "huomaamatta" laittaa rahaa säästöön, ei sitä edes huomaa ja on hieno nähdä se iso summa mitä on säästynyt ns. "tekemättä mitään".

Tuosta säästöpossusta saa aika nopsaan isoja summia, varsinkin jos laittaa summat aika isoiksi. Jos vaikka maksaa kortilla jotakin 10kertaa viikossa, ja joka kerta menee 0,50€ säästöpossuun, tekee se vuodessa 10 X 0,50€ X 52 viikkoa =260€, ja ostohetkellä sillä ei eroa ole lähteekö tililtä esim. 25,00€ vai 25,50€

[/quote]

Tämä säästöpossu on oikeasti tosi hyvä. Mä oon laittanut niin, että joka kerta kun maksan kortilla menee 1e toiselle tilille säästöön. Tulee kuitenkin käytyä useaan kertaan viikossa ruokakaupassa. Säästöpossurahat menee semmoiselle tilille, minne mulla ei ole korttia. Toki tämä ko. tili näkyy verkkopankissa, mutta ei sieltä kovin helpolla tule napattua rahaa. Sinne on kertynyt nyt (oiskohan mulla ollut se systeemi puolisen vuotta?) jo ihan kivasti rahaa :) Eikä sitä oikeasti huomaa missään, että jokaisesta korttimaksu kerrasta sinne euro kilahtaa.

No ehkei sitä säästämistä kannata tehdä ihan noin mustavalkoisesti? Siis jos ei halua että elämä on tylsää. Meillä on toinen opiskelija, toinen kotona lasten kanssa. Koko ajan laitetaan kumpikin rahaa säästöön.Harvoin tehdään mitään erityistä, eikä ollenkaan mitään kallista. Mutta jos silloin tällöin pienen summan laittaa esim. museokäyntiin, ulkona syömiseen tai kauempana ystävien kanssa vierailuun, on aina jotain mukavaa vaihtelua odotettavissa, ja kuitenkaan rahaa ei mene älyttömästi. Onneksi meillä on aika samanlainen käsitys siitä, mihin ja minkä verran rahaa käytetään.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 11:58"]

No ehkei sitä säästämistä kannata tehdä ihan noin mustavalkoisesti? Siis jos ei halua että elämä on tylsää. Meillä on toinen opiskelija, toinen kotona lasten kanssa. Koko ajan laitetaan kumpikin rahaa säästöön.Harvoin tehdään mitään erityistä, eikä ollenkaan mitään kallista. Mutta jos silloin tällöin pienen summan laittaa esim. museokäyntiin, ulkona syömiseen tai kauempana ystävien kanssa vierailuun, on aina jotain mukavaa vaihtelua odotettavissa, ja kuitenkaan rahaa ei mene älyttömästi. Onneksi meillä on aika samanlainen käsitys siitä, mihin ja minkä verran rahaa käytetään.

[/quote]

Niin tähän vielä lisään että paljon on sellaista mitä voi tehdä ilmiseksi tai parilla eurolla, esim.monet museot on keskiviikkoisin ilmaisia. Omlalla kohdalla "pelastus" on kuitenkin siinä, että olen opetellut nauttimaan ihan perusarjesta ja elämään enemmän tässä hetkessä - lasten kanssa sitä arvokasta, ainutlaatuista aikaa todella riittää ihmeteltäväksi  :). 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 19:23"]

kahden kuukauden palkkaa vastaava summa neuvotaan olemaan jemmarahaa säästötilillä pahaa päivää varten. Säästä nyt sitten se summa ja mieti sit uudestaaan jatkatko osakesäästäjänä. 

Miksi säästää? Entä jos joku pv sairastut vakavasti, jäät työttömäksi, puolisolle tai lapsille käy jotain, asunto palaa/tuhoutuu....

[/quote]

Mulla on nyt ikää 42 vuotta. Koskan en ole säästänyt pitkäjänteisesti, tai niin että olisi aina se parin kuukauden palkka tilissä. Silti on ostettu talot, autot ja härpäkkeet. On lapsia. On saatu ostettu uusi pesukone hajonneen tilalle ja sairaalamaksut maksettua. Olemme keskituloisia. 

Ihan vieras ajatus että säästää kituuttaisin tuntematonta tulevaisuutta varten, kun voin nyt elää hyvin ja nauttia, ja antaa perheen nauttia. Jos sairastuu, niin sitten sairastuu, yhteiskunta kyllä auttaa.

Nyt säästetään muutama satanen kuukaudessa reissua varten, mutta heti kun summa on säästetty, eletään kuten ennenkin. Tätä hetkeä ja aikaa eläen.

Mulle säästäminen on elämäntapa. Siperia on opettanut, että yllätysmenoja tulee AINA. Pesukone hajoaa, lapsi kadottaa harrastusvälineensä tai tulee isompi lasku, jota en ollutkaan osannut huomioida. On mukavaa, että silloin on säästötilillä, mistä ottaa eikä koko elämä mene sekaisin ylimääräisten menojen vuoksi. Itse laitan jokaisesta tilistä heti palkkapäivänä tietyn summan syrjään. Sen enempää ei säästämistä siinä kuussa tarvitse miettiä. Myös S-tilin bonukset menevät säästöön automaattisesti, koska S-pankki ei ole meille mikään pääasiallinen pankki. Kaksi kertaa on vuosien kuluessa sieltä nostettu rahaa: remonttiin ja uuden auton ostoon. Lapsilla on kolikkopankit, joihin kertyy sellainen 150 euroa, kun pankit ovat täynnä (tyhjennetään kerran tai pari vuodessa). Ihan kiva raha siitäkin vuosien kuluessa kertyy.

Hauskaa, miten erilaisia olemme. Opiskeluaikojen jälkeen päätin, että koskaan enää en öitäni valvo raha-asioiden takia enkä ole riippuvainen kenenkään muun taloudellisesta tuesta.

Olen siis elänyt koko aikuiselämäni samaan aikaan säästäen että järkevästi kuluttaen. Mulle on siis elämäntapa kerätä pesämunaa. Tällä asenteella (yhdistettynä mieheni vastaavaan)  pystyin olemaan kotiäitinä haluamani ajan. Kun sitten myöhemmin tuli avioero, en jäänyt tyhjän päälle ja tiesin, että selviydyn taloudellisesti.

Mulle on siis nautinto jättää s-tili koskematta, ohjata kaikki pieni ylimääräinen (kaverin maksama vippi, tädiltä saatu 20 euron synttärilahja, kirppistuotto, no kaikki muu tilille tuleva paitsi lapsilisät, elarit ja palkka) säästötilille. Samoin minulta lähtee muutama kymppi tilipäivänä säästötilille, enkä edes huomaa sitä Tuo säästöpossukin kuulostaa just mun jutulta!

Parasta on, että silti mun ei tarvitse juurikaan tinkiä elämän nautinnoista. Inhoan shoppailua, harrastan kierrätystä. Lapset saavat kaikki tarvitsemansa harrastusväineet laadukkaina, jos mahdollista, niin käytettyinä tosin. Ajattelumallini on vähän nuuka, kun kyseessä olen minä itse: tarjouskosmetiikkaa, kotona tehdyt eväät töissä, kahvilakäynneillä otan vain kahvin ja jääveden. Jokainen euro lasketaan, en osta hetken mielijohteesta oikeastaan mitään, ainakaan itselleni. Harrastan halvalla, rakastan käydä kirjastossa, tehdä metsälenkkejä, istua iltaa minun tai ystävän kotona ja syödä hyvin ja juoda kohtuullisen hyvää viiniä.

Tiedän, mikä tässä on riskinä, nuukuus joka asiassa. Siksi pidän huolta, että saan toteuttaa myös anteliasta puolta itsessäni. Lahjat siis hyviä, lapsilla kaikki tarvittava, meillä käy usein ihmisiä syömässä. (Ruuassa muuten säästän, sen minkä laadusta liikoja tinkimättä voin. Ostan siis kotimaista, vaiken ehkä luomua jne. Teen mahdollisimman paljon itse, joskus jopa leivon leipää. Käymme harvakseltaan ravintolassa syömässä, syynä sekä raha, että se, että kotona on parempaa ja kivempaa.)


Tilanne olisi aivan toinen, jos en olisi töissä. Silloin joutuisin tinkimään kaikesta, ihan vaan elääkseni. Nyt voin kuitenkin 'harrastella' säästämistä, lainanlyhennys tai auton tankkaus ei oo ikinä kiinni siitä, onko tilillä rahaa. Arvostan työtäni ja siitä saamaani rahaa. En halua heitellä sitä taivaan tuuliin missään muodossa. Haluan elää kohtuullisen hyvin. Koska kohtuullisesti eläen en "saa" tiliäni menemään, mulla jää säästöön. Nautin elämästäni, ja erityisesti nautin, että kun on aika maksaa vaikkapa autokoulu lapselle, minulla on mistä ottaa.

Kuulostanpa tylsältä... :-) Kyllä mä osaan irrotellakin ja jos tuhlaan, niin tuhlaan elämyksiin mieluummin kuin tavaraan.

Mitä sieltä kahviloilta ja ostoskeskuksilta saa?

Tuli vain mieleen että mikä niistä tekee elämälle mielekkäämpiä?

Olet totuttanut itsesi turhuuksille. Ihminen kykenee nauttimaan pelkästä valkoisen seinän tuijottelusta, kun oikein keskittyy asialleen. Tylsyys on sellainen negatiivinen asenne.