Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa...
13.03.2013 |
Olen 19-vuotias nuori nainen jota kiusattiin peruskoulussa viidennestä luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Sitten kiusaaminen loppui, kun menin äidin työpaikalle töihin ja vaikka olen liikkunut muuallakin niin olen onneksi saanut olla rauhassa, porukka ilmeisesti aikuistunut sen verran. Onneksi. Minua kiusattiin koska, isäni oli täysi rapajuoppo ja makasi välillä kännissä ojassa ja meidän luokkalaisia poikia oli kulkenu sillon siitä ohi ja nähny aina niitä tilanteita... Olin myöskin onnettoman perhe-elämäni takia hyvin masentunut ja 160 senttisenä annoin itseni lihoa 74 kiloiseksi, hain lohtua siis ruuasta koska se maistui hyvältä ja olin hyvin yksinäinen. 16-vuotiaana otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin ruveta laihduttamaan, sainkin sitten oikean unelma kropan. Vuosi sitten aloin saada myöskin uusia kavereita ja ne jotka hylkäsi minut sillon viidennellä luokalla ja ne jotka kiusasi minua koulussa, jäivät sitä kautta taakse. :)
Yksi asia mikä ei kuitenkaan ole vieläkään jättänyt minua rauhaan... mielenterveysongelmat. Välillä olen hyvin sekaisin ja se aiheuttaa myöskin närää uusien ystävieni keskuudessa. :( Se on rankkaa minulle itsellenikin, kun en voi mitään että se olotila tulee! Mun pää on ilmeisesti rääkätty siihen kuntoon sillä kiusaamisella, että mun on vaikeaa pärjätä enää normaalissa elämässä ja ihmissuhteissa. Mielenterveysongelmani rasittaa ystäviäni. Eilenkin kuvittelin puukottavani jonkun ja olevani muuten vaan ilkeä. Kiusaaminen on tappanut sisältäni sitä iloista ja mukavaa tyttöä. Aloin hyväksymään ihan toisenlaisen roolin, sellasen vittumaisen kovis paskan. Välillä tuntuu, että kiusaaminen on tehnyt minusta niin raa'an ihmisen, että pystyisin puukottamaan vielä joku päivä jotain tuntematta jälkeen päin pahaa oloa yhtään siitä. Minä EN halua olla tälläinen ! Negatiiviset tunteet tekee nimittäin vain hallaa itselleni ja olen kerran sen nähnyt mihinkä asiat johtaa jos täytän itseni pelkillä negatiivisillä tuntemuksilla. Siitä joutuu todella, todella, todella pahaan kierteeseen ja vajoaa syviin pohjamutiin. Olen kyllä saanut kiusaamisen jälkeen paljon takaisin sitä entistä itseänikin, eli sitä iloista ja positiivistä tyttöä, kai se on merkki jostain eheytymisestä jes! :)
Silti mielenterveys ongelmat: Ahdistus, Masennus, Sekavuus vielä välillä vaivaa...
Tuleeko nämä helvetinmoiset tuntemukset ja ajatukset katoamaan ikinä pois niin että minusta tulisi joskus vielä normaali enkä tulisi aika ajoin kokemaan "sekavuus tiloja"??
Kommentit (13)
Kiitos. Ei ookkaan noloa käydä puhua ammattiauttajalle ja varmasti sen jossain vaiheessa teen. :) Kyllä ne julkkiksetkin siellä varmasti käy, vaikken minä sen perusteella sitä valikoiskaan et meenkö sinne vaiko en, vaan meen jos mulla itselläni on tarvetta siihen. :)
En vaan tajua mistä tulee sitten nuo " haaveet " puukottaa jota kuta, olla sellainen kovis ja ruma pubiruusu ja pyöriä rikollisten ja vaarallisten äijien kanssa.
Sen sijaan että voisin olla ihana, herttainen ja kaunis nainen.
Kai mä yrittäisin tuolla ylempänä mainitulla rakentaa itelleni jotain kuorta. Mutta se kun ei välttämättä ole sitä, mitä minä oikeasti olen ja sitten jos en ole oma itseni ja voi hyvin, alan voimaan todella pahoin...
Välillä mulla on oloja etten tiedä edes mitä olen. Ehkä löydän vielä jonkin sortin tasapainon joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, pubiruusun ja puukottajan rooli on sulla helpommin edessäsi, halusit tai et, mikäli et tosiaan hakeudu hoitoon, ja siis pian. Sulla nimittäin on tarvetta sille.
Ja tulin puhumaan tänne just siks et saisin jotain selvyyttä ehkä mun ajatuksiini.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:55"]
No, pubiruusun ja puukottajan rooli on sulla helpommin edessäsi, halusit tai et, mikäli et tosiaan hakeudu hoitoon, ja siis pian. Sulla nimittäin on tarvetta sille.
[/quote]
Okei... Mä pelkään myöskin mitä ihmeellisimpiä asioita. En tiedä olenko tyyliltäni herkkä blondi vai villi punapää. Haluaisin olla villi punapää, mutta en koe olevani tarpeeksi vahva ja itsevarma kantamaan sitä tyyliä. Sitten kiusaajani vainuaa minusta että nyt se ei ole taas oma itsensä ja koittaa esittää jotain muuta ja alkaa kiusaamaan. V*ttu! Mä haluaisin olla aikalailla samanlainen ihminen mitä mä tänä päivänä oon, koska se kiusaaminen on myös kasvattanut mua ihmisenä, vaikka onkin myös musertanu ja jos en ois kiusattu, nii pistäisin heti tukkani punaiseksi ja eläisin tasantarkkaan sellaista elämää mitä mä just haluan elää! Mut nyt joudun miettimään kaiken menneisyyteni kautta... Ajatuksin " Mitä jos mua taas aletaan kiusaamaan " Siis tosi rasittavaa, että ihminen voi näin pilalle mennä. :(
Hei ap, kyllä se niin on että kamalista ja vaikeistakin elämänkokemuksista voi selvitä ihan tasapainoiseksi psyykkeeltään, mutta kuten joku tuossa jo aiemmin sanoikin siihen tarvitaan usein terapiaa ym psyykkistä apua ja tukea.
tuollaiset väkivaltaiset ajatukset (toisten puukottamisesta jne) syntyvät todennäköisesti siitä, että sinulla ei ole mahdollisuutta ilmaista vihantunteita terveesti niissä tilanteissa joihin se olisi kuulunut. Ne siis syntyvät vihasta jota olet joutunut patoamaan itseesi. Mutta siihen prosessiin jossa pystyt käymään läpi kaikki kokemuksesi ja antamaan tilan myös surulle, vihalle jne niin tarvitset ammattihenkilöiden eli terapeutin/psykologin ym vastaavan apua.
Olet nuori ja sinulla on koko elämä vielä edessä, hakeudu mahdollisimman pian saamaan tukea ja apua itsellesi esim nuorten psyk.poliklinikan tai vastaavan kautta. Ammattihenkilöt osaavat myös arvioida tarkemmin psyykkistä tilaasi esim niin, että hyötyisitkö mahdollisesti jonkinlaisesta lääkityksestä, joka tasaisi omaa mielialaasi terapiaprosessin aikana.
kaikkea hyvää elämääsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, usko ylempiä, pääset aloittamaan ihanaa elämääsi, kun hoidat menneet kuntoon.
Itse olen ex-vittumainen kovis, nyt jälkeenpäin ajatellen se tuntuu aika huvittavalta. Sä kuullostat hämmästyttävän rehelliseltä ja selväjärkiseltä tyypiltä, ja muutoskykyiseltä. Ja seuraavasta pyydän jo etukäteen anteeksi, mutta, osa ihmisistä on uskomattomia ääliöitä jotka ei ajattele tekemisiään ja sanomisiaan, kun tulee ikää sen oppii hyväksymään. Terapeuttien kanssa keskustelussa ei oo mitään pahaa, valitettavasti niissäkin on monenlaista sorttia. Muista että Sinä saatat olla ainoita täysjärkisiä . . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 13:16"]
Itse olen ex-vittumainen kovis, nyt jälkeenpäin ajatellen se tuntuu aika huvittavalta. Sä kuullostat hämmästyttävän rehelliseltä ja selväjärkiseltä tyypiltä, ja muutoskykyiseltä. Ja seuraavasta pyydän jo etukäteen anteeksi, mutta, osa ihmisistä on uskomattomia ääliöitä jotka ei ajattele tekemisiään ja sanomisiaan, kun tulee ikää sen oppii hyväksymään. Terapeuttien kanssa keskustelussa ei oo mitään pahaa, valitettavasti niissäkin on monenlaista sorttia. Muista että Sinä saatat olla ainoita täysjärkisiä . . .
[/quote]
Kiitos. Muistan kun yritin itekkin ylä-asteella vetää semmoista koviksen roolia ja se tuntuu yhtä naurettavalta tänä päivänä. :D
Mä tarkotin tuolla pikemminkin sitä, että mä haluan miesten silmissä olla, itsevarma, vahva nainen ja miksei muillekin luoda sen kuvan, että mä osaan määrätä, enkä mä ole helposti hyväksikäytettävissä.
Mutta ehkä se voi ilman punaistakin tukkaa onnistua. :)
Miksi muuten sinä sitten esitit sellaista?
Minä en ymmärrä miten hiusten väri vaikuttaa mihinkään minkälainen ihminen on. Ei kai ihmisen luonne määräydy sen mukaan minkälaisilla hiuksilla sattuu tähän maailmaan syntymään? Minä olen värjännyt hiuksiani teinistä asti punaiseksi, välillä laitan vaihteeksi violettia, mutta värjään hiuksiani sen takia että ne sopii mun naamaan paremmin värillisenä, en sen takia että se kertoisi jotain mun luonteesta, olen tänä aikana 13 vuotiaasta 38 vuotiaaksi muuttunut todella paljon, ja on ollut kaikenlaisia elämäntilanteita, masennus on kulkenut mukana kaikka nämä vuodet, mutta hiustenväriin se ei liity millään lailla. Silloin yläasteella kun värjäsin hiukseni punaisiksi, koulun kovikset huuteli että punapäät ei pääse taivaaseen, aika heikko esitys, mutta mitä muuta voi odottaa blondilta joka ei pärjää edes koulussa :) No hänestä varmaan tuli juuri sellainen pubiruusu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 13:53"]
Minä en ymmärrä miten hiusten väri vaikuttaa mihinkään minkälainen ihminen on. Ei kai ihmisen luonne määräydy sen mukaan minkälaisilla hiuksilla sattuu tähän maailmaan syntymään? Minä olen värjännyt hiuksiani teinistä asti punaiseksi, välillä laitan vaihteeksi violettia, mutta värjään hiuksiani sen takia että ne sopii mun naamaan paremmin värillisenä, en sen takia että se kertoisi jotain mun luonteesta, olen tänä aikana 13 vuotiaasta 38 vuotiaaksi muuttunut todella paljon, ja on ollut kaikenlaisia elämäntilanteita, masennus on kulkenut mukana kaikka nämä vuodet, mutta hiustenväriin se ei liity millään lailla. Silloin yläasteella kun värjäsin hiukseni punaisiksi, koulun kovikset huuteli että punapäät ei pääse taivaaseen, aika heikko esitys, mutta mitä muuta voi odottaa blondilta joka ei pärjää edes koulussa :) No hänestä varmaan tuli juuri sellainen pubiruusu :)
[/quote]
No kyllähän ulkonäkö antaa tietynlaisen stereotypian ihmisen luonteesta. En tiedä miksi koen sen vain vaikuttavaksi.
On sulla ollut kovin rankkaa, on hirveätä kuinka olet joutunut kärsimään kotona ja koulussa, ei ole mitään outoa että sulla on paha olla kaiken ton jälkeen, vähemmästäkin. sä olet selvästi kuitenkin oikein kiva tyttö. mullakin on ollut nuoruudessa vaikeuksia, ei niin pahoja kun sulla, mutta se on vaikuttanut muhun negatiivisesti, pärjään ihan hyvin ja nautin elämästä. olen ollut paljon terapiassa, se on ihan mukavaa, kukaan ei ole sua vastaan ja voit luottaa terapeuttiin, hän haluaa auttaa sinua ja on sun puolella. mä tiedän paljon ihmisiä jotka kay terapiassa, siitä on ollut mulle valtavasti hyötyä, me säkin vaan, ne on sulle hyviä siellä. toivotan sulle kaikkea hyvää ja toipumista ja hyvää kevättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 14:21"]
On sulla ollut kovin rankkaa, on hirveätä kuinka olet joutunut kärsimään kotona ja koulussa, ei ole mitään outoa että sulla on paha olla kaiken ton jälkeen, vähemmästäkin. sä olet selvästi kuitenkin oikein kiva tyttö. mullakin on ollut nuoruudessa vaikeuksia, ei niin pahoja kun sulla, mutta se on vaikuttanut muhun negatiivisesti, pärjään ihan hyvin ja nautin elämästä. olen ollut paljon terapiassa, se on ihan mukavaa, kukaan ei ole sua vastaan ja voit luottaa terapeuttiin, hän haluaa auttaa sinua ja on sun puolella. mä tiedän paljon ihmisiä jotka kay terapiassa, siitä on ollut mulle valtavasti hyötyä, me säkin vaan, ne on sulle hyviä siellä. toivotan sulle kaikkea hyvää ja toipumista ja hyvää kevättä
[/quote]
Kiitos sinullekin! :)
Tulee katoamaan, muta sä tarvitset ammattiauttajan apua. Ei ole mitenkään noloa käydä juttelemassa psykiatsille/terapeutille jne. asioistaan. Eikö kaikki julkkiksestin käy päähoidossa nykyään?
Sä olet tuollainen, koska olet todennäköisesti padonnut kaiken sisääsi. Mä toivon todella, että haet itsellesi apua ja muutut taas valoisaksi ja iloiseksi ihmiseksi!!!