Millä hitolla lopetan tän "huomenna aloitan" -elämisen???

No jos luonteeltaan on luovuttaja niin ei siitä mitään tule, sinuna vaan tyytyisin kohtaloosi.

yksi keino on ottaa esim. personal trainer ja antaa puolisolle kirjallinen valtuutus hallita esim ruokailuasi jne.

No jotenkin kuulostaa siltä, että et tykkää itsestäsi ja siihen liittyy muutakin kuin vain tuo painoasia.

Ehkä ajatuksiisi voi liittyä myös mustavalkoisuutta, ajattelet että nyt on kurjuus ja sitten jossain kulman takana on jotain aivan satumaista. Mieti, minkä vuoksi syöt. Ehkä se jo avaa asioita.

Patrik Borg on käsitellyt ainakin painonhallinnan psykologista puolta, ehkä tuolta voisi löytyä hyödyllisiä ajatuksia: http://patrikborg.blogspot.fi/

Hae apua ahmimishäiriöön, jos et itse saa sitä hallintaan.

Tee Päätös, oikea päätös joka alkaa nyt. Et osta kotiin mitään ahmittavaa. Ostat vain ja ainoastaan terveellistä ruokaa. Teet itsellesi aikataulun, jonka mukaan syöt. Teet ruokalistan määrineen, ja noudatat sitä. Et lipsu missään tilanteessa. Piste.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:08"]

No jos luonteeltaan on luovuttaja niin ei siitä mitään tule, sinuna vaan tyytyisin kohtaloosi.

[/quote]

No tätä älä nyt ainakaan usko! MInä olin tuollainen myös, mutta minä olen päässyt siitä eroon. 

Kannattaa ottaa yksi asia kerrallaan. Jos yrität kaikissa asioissa yhtä aikaa muutosta, luultavasti mielesi nousee kapinaan ja uuvut yrityksessä, ja luovutat. Ja sitten oletkin taas vähän vakuuttuneempi, että sulla nyt vaan ei ole kykyä ja tahdonvoimaa muuttaa tapojasi.

Esim. mun ongelmat oli holtittomuudesta johtuvat talousvaikeudet, ylipaino, alkoholin liikakäyttö. Otin alkuun vaan nuo raha-asiat kohteeksi ja jätin muut huomiotta. Tiesin, että jos onnistun muuttamaan tapojani niissä, luotan taas vähän enemmän että pystyn tekemään muutoksia muissakin. Tein ensin käytännön organisointeja kuten hankin itselleni selkeät lokerikot maksetuille ja maksamattomille laskuille, ja laitoin kalenteriin että maksamattomien osasto on käytävä läpi joka perjantai. Kirjasin kuukauden menojani exceliin ja huomasin mihin rahaa meni minulla turhaan (erityisesti kosmetiikan ja vaatteiden heräteostot). Kyllä minä toki jokusen kerran "repsahdin" eli esim. olinkin perjantaina mielestäni niin väsynyt etten jaksanut mennä laskuja läpikäymään, mutta en lannistunut vaan hoidin homman sitten heti ja päätin että seuraavana perjantaina hoidan taas ajallaan. 

Seuraavaksi otin käsittelyyn alkoholin, jonka käyttöä vähensin asteittain, hyvin hitaasti. Sitten kun olin päässyt siinä aitoon kohtuukäyttöön, otin vaikeimman, eli ylipainon. Olin sekä tunnesyöjä, jonkinlainen ahmimishäiriöinen (ei diagnooosia mutta selviä ahmimiskausia joissa söin tolkuttomia määriä) että muuten vaan perso herkuille. Olin myös yrittänyt laihduttaa erilaisila kuureilla (Painonvartijat, karppaus, Nutrilett, mammadieetti) varmaan kymmeniä kertoja, ja aina yritykset oli sortuneet repsahdukseen ja sitten olin mässännyt kilot takaisin.

Luin Patrik Borgin kirjan "Rentoa painonhallintaa", ja päätin että nyt otan tosiaan rennosti, enkä yritä laihtua kiloa viikossa tai tehdä mitään radikaalia. Aloin tehdä ihan pieniä säätöjä ruokavaliooni, sellaisia jotka itselleni ei ole vaikeita. Esim. vaihdoin työlounaalla juodun mehun veteen, aloin syödä enemmän salaattia muun ruoan ohessa, vähensin leivän syömistä. En lisännyt lainkaan liikuntaa. Tiesin että pienetkin kalorivähennykset kyllä vaikuttaa painoon. Ja niin kävi. Sitä mukaa kun laihduin tein enemmän säätöjä, taas hyvin vähittäin. Esim. aloin syödä päivällisellä keitto- tai salaattiaterian, kun ennen olin syönyt paljon leipiä, jogurtin tms. Vähensin pikaruokalakertoja viikossa. Missään vaiheessa en kokenut nälkää, en olevani kitukuurilla tms. Muutaman kerran toki ahmein, erityisesti jos oli vaikeuksia esim. töissä, mutta heti seuraavana päivänä päätin, että tänään on uusi päivä, ja TÄNÄÄN syön hyvin, enkä murehdi eilistä jonka ahmein. Hyvin hiljalleen painoni on laskenut normaalipainorajan sisälle. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:16"]

Tee Päätös, oikea päätös joka alkaa nyt. Et osta kotiin mitään ahmittavaa. Ostat vain ja ainoastaan terveellistä ruokaa. Teet itsellesi aikataulun, jonka mukaan syöt. Teet ruokalistan määrineen, ja noudatat sitä. Et lipsu missään tilanteessa. Piste.

[/quote]

Useimmille paljon ylipainoisilel toimimattomia ohjeita nämä. Moni pystyy tuohon, jos pudotettavaa on vaikka 5-10 kg. Sen aikaa jaksaa olla tiukka että ne kilot lähtee. Mutta kun sitä onkin 35 kg, niin se vaatisi aika pitkää Päätöksen pitämistä ja tiukkuutta, ja siihen aikaan johtuu myös jokaisen elämään kuuluvia huonoja aikoja, jolloin on vaara ettei jaksakaan olla tiukkana. 

Patrik Borgin mainion kirjan sanoma juuri on, että laihdutuksessa ei tarvita tiukkuutta, nälän kanssa taistelua tai muuta vaikeaa, vaan sen voi tehdä rennosti. Niin että saa syödä myös herkkuja, saa syödä kun on nälkä, ei tarvitse olla oman itsensä vihollinen joka yrittää pakolla hallita hillitöntä toista osaa itseään. joten ainakin jos on jo yrittänyt näitä keinoja ja nopeita dieettejä, kannattaa tutustua siihen Patrikin kirjaan "Rentoa painonhalilntaa" :)

Miten oppisi siistiksi ja saisi siivottua ennen kaaosta? en ole ap, mutta viikon olen aikonut siivota ja laittaa jotain kevätkivaa HUOMeNNA.

Ohhoh!!! Kutonen, sulla on ainakin tahdonvoimaa ja -lujuutta. Ihailtavaa!

Yksi asia kerrallaan ja sen tajuaminen, että ei se uusi elämä ala napin painalluksella ja on itselleen armollinen kun, ei siis jos, repsahduksia ta paikallaan junnaamista tapahtuu.

Siis aloitat vaikka sillä, että analysoit mikä on se pahin ahmimisjuttu. Veikkaan iltasyöpöttelyä. Hankit illaksi terveellistä syöpäteltävää. Näin tulee myös selville,  esimerkiksi kuinka monta viinirypälerasiaa pystyy illan aikana syömään ahmimisvaiheessa. Fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet vievät 2-4 viikkoa ja olet saanut yhden vaiheen hallintaan.

Eli minun guruohjeeni on, että turha tehdä akuutissa aloitusvaiheessa päätöstä, että en ahmi vaan miettiä ja suunnitella se kevyt vaihtoehto siihen ahmimiseen.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:38"]

Yksi asia kerrallaan ja sen tajuaminen, että ei se uusi elämä ala napin painalluksella ja on itselleen armollinen kun, ei siis jos, repsahduksia ta paikallaan junnaamista tapahtuu.

Siis aloitat vaikka sillä, että analysoit mikä on se pahin ahmimisjuttu. Veikkaan iltasyöpöttelyä. Hankit illaksi terveellistä syöpäteltävää. Näin tulee myös selville,  esimerkiksi kuinka monta viinirypälerasiaa pystyy illan aikana syömään ahmimisvaiheessa. Fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet vievät 2-4 viikkoa ja olet saanut yhden vaiheen hallintaan.

Eli minun guruohjeeni on, että turha tehdä akuutissa aloitusvaiheessa päätöstä, että en ahmi vaan miettiä ja suunnitella se kevyt vaihtoehto siihen ahmimiseen.

[/quote]

Tämän kirjoittaja vielä jatkaa. 

Eli vähän sama oppi kuinka töissä kesytetään kaaos normaaliksi kiireeksi.  Jos pää kestää tehdä hommat yksi kerrallaan niin hommat tulee tehtyä, mutta jos panikoi kaikkia tekemättömiä töitä kerralla niin mikään niistä ei tule tehtyä.  Nyt ollaan kaaosvaiheessa :D.

Uskon että monesti ylensyönti tai herkuttelu johtuu siitä että yritää alitajuisesti hankkia itselleen fyysisesti ja psyykkisesti paremman olon. Siihen voi johtaa monet asiat esim. unenpuute ja väsymys tai muut ongelmat. Tottahan se on että berliininmunkki toimii kuin huume mutta vaikutus on tosi lyhytaikainen.

Voi kuulostaa tylsältä mutta monen ihmisen kannattaisi yrittää saada elämyksia ja nauttia joistan pienistä, tavallisista asioista. Esim. taloudellisissa ongelmissa shoppailun sijaan kannattaa hakea kicksejä siitä että hallitsee oman taloutensa, pystyy maksamaan laskunsa ajallaan ja jopa joskus ehkä säästämäänkin eli tavallaan käänteisestä asiasta mitä törsäily on.

Itse olin ehkä jonkinlainen shopholisti. Jossain vaiheessa tuli sellainen vaihe että tajusin että jos olin tehnyt päätöksen ostaa joku asia esim. netistä mutta en ostanut sitä vielä se tunne siitä että on pakko ostaa meni ohi pian sen jälkeen kun oli päättänyt ostaa sen mutta en sitten loppujen lopuksi siis ostanutkaan. Ihmettelin itsekin miten pelkkä ajatus ostamisesta voi tuoda jonkinlaiset kicksit. 

Palkkaa life couch.

Sulje tietokone, lopeta määränpäätön surffaileminen ja tälläkin sivuilla haahuilu ja mene vaikka puoleksi tunniksi ulos reippaalle kävelylenkille.

Jos surffailet duunissa, niin tee tämäkin aika töitä, lähde hieman aiemmin himaan ja tee se lenkki sitten. 

Vähitellen saat tarmoa järkevän ruokavalion suunnittelemiseen, raivaamiseen jne.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:28"]

Ohhoh!!! Kutonen, sulla on ainakin tahdonvoimaa ja -lujuutta. Ihailtavaa!

[/quote]

Niinhän moni sanoo nykyisin, mutta vielä 5 vuotta sitten olin itsekni tilanteessa, jossa olisin voinut kirjoittaa tämän aloituksen. Uskoin olevani selkärangaton nahjus, ja tein jopa itselleni diagnooseja selittääkseni sitä miksi en pysty mihinkään: mielestäni minulla oli ainakin ADHD (esti raha-asioiden hoidon ja selitti kodin sotkuisuuden) ja ahmimishäiriö (BED, koska en oksentanut).

Tärkeitä asioita tiellä tuosta tilasta nykyiseen on olleet ainakin nämä:

- Oman sisäisen puheen tarkkailu ja muuttaminen. Mikään ei muuttunut niin kauan kun pyörittelin päässäni mielikuvia, joissa olin ikuinen epäonnistuja, kyvytön "diagnoosieni" takia edes onnistumaan. Aloin muuttaa mielikuvaa itsestäni, vaikka todistusaineisto (esijm. kymmenet loppuneet laihdutusyritykset) tukikin vanhoja näkemyksiä. Aloin ajatella, että en vielä osaa kaikkea, ja siksi minun pitää harjoitella enkä saa lannistua takapakeistakaan, ja että olen ihan yhtä kyvykäs muutokseen kuin muutkin - jos niin uskon.

- Repsahdusten ja takapakkien käsittely. Aiemmin olin sellainen, että pyrin täydellisyyteen. Jos olin laihiksella, kuntoilin kuin hullu, söin erittäin tiukan terveellisesti. Usein tästä seurasi jonkin ajan kuluttua repsahdus, jossa söin käsittämättömiä määriä ruokaa. Usein suhtauduin tähän niin, että aloin taas sättiä ja sääliä itseäni: sinä LUUSERI et taaskaan onnistunut, läski olet lopun ikääsi, sama se vaikka vedät lisää mässyä senkin porsas... Usein päätin myös korvata repsahdukseni vielä tiukemmalla pikakuurilla jolla kuittaisin sen kalorit, mistä seurasi uusi repsahdus tms. Uuden suhtautumisen aikana jos repsahdin, otin rauhallisesti. Totesin, että tämä on vain pieni hidaste, ei katastrofi eikä este. Seuraavana päivänä aloitin puhtaalta pöydältä, kuin mitään repsahdusta ei olisi ollutkaan. En katunut sitä, en yrittänyt syödä entistä kevyemmin, ei mitään. Uusi päivä, mitä vanhoja miettimään.

- Sen hyväksyminen, että pysyvä muutos on hidasta. Ei minulta onnistuneet koskaan ne täydelliset elämän ryhdistämispäätökset, ja harvalta ne taitaa onnistua. Piti hyväksyä se että pitää antaa mielelle aikaa sopeutua ja tehdä muutoksia vaan ihan vähitellen, vaikka se sitten tarkoittaakin vähän hitaampaa polkua kohti tavoitetilaa. Toisaalta - olin esim. laihduttamista yritellyt kymmenisen vuotta onnistumatta nopeilla menetelmillä, mutta hitaasti pienillä muutoksilla laihduin tavoitteeseen muutamassa vuodessa - eli lopulta hidas tie oli nopeinkin koska vain se johti pysyvään tulokseen.

Minulla on sama ongelma mutta olen nyt pohdiskeluissani tullut siihen tulokseen, että tämä saamattomuus johtuu siitä etten uskalla elää sellaista elämää kuin oikeasti haluaisin. Jos olisin sellaisen kuin haluaisin, niin heti ensteks sanoisin muutamalle sukulaiselle ja kaverille suorat sanat, potkisin elämästäni ulos huonot ihmiset ja yrittäisin tutustua niihin joita oikeasti kunnioitan. Tämä ei vaan onnistu koska nämä ihmiset ovat sen verran kusipäitä etteivät lähde suosiolla vaan alkavat kostaa (esim. puhumalla pahaa selän takana). En uskalla tehdä mitään koska pelottaa. Mikä on ihan tyhmää.