Kuinka paljon ihmisen temperamentti vaikuttaa kiintymyssuhdetyylin muodostumiseen?
Perheessä vanhemmilla on molemmilla ollut turvaton kiintymyssuhdetyyli, toisella välttelevä ja toisella ristiriitainen. Mikä on selityksenä sille, että joidenkin perheen lapsista kiintymyssuhdetyyli on aikuisena välttelevä ja toisten kiintymyssuhdetyyli on ristiriitainen?
Kommentit (31)
En tiedä kun en tunnista.
Itse tunnen kiintymystä vain lemmikkeihini sekä muutamaan ystävään. Minulla se on luonnekysymys ja elämän aikana muotoutunut asia. Tiedän mikä ihminen on, huomasin lopulta etten pidä ihmisistä. Luonteeltani olen erakko.
Se ei ole edes lapsuusperheeni eikä sukuni ominaispiirre.
Ehkä joku pitää sitä outona, minä en.
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Tässä esimerkkitapauksessa ovat periytyneet. Aika vaikeaa on kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli, jos kasvuympäristö on turvaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Tässä esimerkkitapauksessa ovat periytyneet. Aika vaikeaa on kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli, jos kasvuympäristö on turvaton.
Niin ovatkin? Siksi toinkin esille, että se ei ole mustavalkoista. Jotenkin tuntuu, että ap pitää asiaa mustavalkoisena kun kerran kyselee syytä, miksi kiintymyssuhdetyylit ovat tuolla lailla vaihdelleet sisarusten kesken.
Ja kun sanoit että vaikeaa kehittää turvallinen kiintymyssuhde jos on itse kasvanut turvattomassa - totta. Mutta silti täysin mahdollista, eikä kovin harvinaistakaan.
Näihin asioihin vaikuttanee myös aikuisuuden kiintymyssuhdetyyli omaan puolisoon sekä ylipäätään muu kasvuympäristö kehityksen aikana. Pelkkä lapsuus ei määritä näissäkään koko elämää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en tunnista.
Itse tunnen kiintymystä vain lemmikkeihini sekä muutamaan ystävään. Minulla se on luonnekysymys ja elämän aikana muotoutunut asia. Tiedän mikä ihminen on, huomasin lopulta etten pidä ihmisistä. Luonteeltani olen erakko.
Se ei ole edes lapsuusperheeni eikä sukuni ominaispiirre.
Ehkä joku pitää sitä outona, minä en.
Isot pettymykset saavat monesti ihmiset vetäytymään omiin oloihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Tässä esimerkkitapauksessa ovat periytyneet. Aika vaikeaa on kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli, jos kasvuympäristö on turvaton.
Niin ovatkin? Siksi toinkin esille, että se ei ole mustavalkoista. Jotenkin tuntuu, että ap pitää asiaa mustavalkoisena kun kerran kyselee syytä, miksi kiintymyssuhdetyylit ovat tuolla lailla vaihdelleet sisarusten kesken.
Ja kun sanoit että vaikeaa kehittää turvallinen kiintymyssuhde jos on itse kasvanut turvattomassa - totta. Mutta silti täysin mahdollista, eikä kovin harvinaistakaan.
Näihin asioihin vaikuttanee myös aikuisuuden kiintymyssuhdetyyli omaan puolisoon sekä ylipäätään muu kasvuympäristö kehityksen aikana. Pelkkä lapsuus ei määritä näissäkään koko elämää.
Perustelisitko väitteesi siitä, että ei ole kovin harvinaista kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli aikuisena, jos on kasvanut turvattomissa oloissa? Miten olet päätynyt tällaiseen johtopäätökseen?
Haluan vielä lisätä, että kun ap kysyy temperamentin vaikutusta ja joku kommentoi kiintymyssuhteen "periytyneen" sukupolvittain: kiintymyssuhdehan ei ole geneettistä, vaan ympäristön muovaamaa. Ei siis periydy. Ja käytöstä (/ympäristöä) voi ohjailla ja muokata omilla valinnoillaan, joten turvattomassakin kasvanut saattaa myönteisten elämäntapahtumien, turvallisen parisuhteen kiintymyksen ja oman satsaamisensa pohjalta kasvattaa turvallisesti kiintyneen.
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä lisätä, että kun ap kysyy temperamentin vaikutusta ja joku kommentoi kiintymyssuhteen "periytyneen" sukupolvittain: kiintymyssuhdehan ei ole geneettistä, vaan ympäristön muovaamaa. Ei siis periydy. Ja käytöstä (/ympäristöä) voi ohjailla ja muokata omilla valinnoillaan, joten turvattomassakin kasvanut saattaa myönteisten elämäntapahtumien, turvallisen parisuhteen kiintymyksen ja oman satsaamisensa pohjalta kasvattaa turvallisesti kiintyneen.
Paino sanalla saattaa. Ei yleensä kasvata, jollei ole tietoinen omista ongelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Tässä esimerkkitapauksessa ovat periytyneet. Aika vaikeaa on kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli, jos kasvuympäristö on turvaton.
Niin ovatkin? Siksi toinkin esille, että se ei ole mustavalkoista. Jotenkin tuntuu, että ap pitää asiaa mustavalkoisena kun kerran kyselee syytä, miksi kiintymyssuhdetyylit ovat tuolla lailla vaihdelleet sisarusten kesken.
Ja kun sanoit että vaikeaa kehittää turvallinen kiintymyssuhde jos on itse kasvanut turvattomassa - totta. Mutta silti täysin mahdollista, eikä kovin harvinaistakaan.
Näihin asioihin vaikuttanee myös aikuisuuden kiintymyssuhdetyyli omaan puolisoon sekä ylipäätään muu kasvuympäristö kehityksen aikana. Pelkkä lapsuus ei määritä näissäkään koko elämää.
Perustelisitko väitteesi siitä, että ei ole kovin harvinaista kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli aikuisena, jos on kasvanut turvattomissa oloissa? Miten olet päätynyt tällaiseen johtopäätökseen?
En oo "päätynyt" mihinkään johtopäätökseen, vaan opiskelen psykologiaa ja asia on tullut ilmi kehityspsykologian kurssilla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä lisätä, että kun ap kysyy temperamentin vaikutusta ja joku kommentoi kiintymyssuhteen "periytyneen" sukupolvittain: kiintymyssuhdehan ei ole geneettistä, vaan ympäristön muovaamaa. Ei siis periydy. Ja käytöstä (/ympäristöä) voi ohjailla ja muokata omilla valinnoillaan, joten turvattomassakin kasvanut saattaa myönteisten elämäntapahtumien, turvallisen parisuhteen kiintymyksen ja oman satsaamisensa pohjalta kasvattaa turvallisesti kiintyneen.
Paino sanalla saattaa. Ei yleensä kasvata, jollei ole tietoinen omista ongelmistaan.
Kysynpähän nyt vaan, mutta miksi takerrut tuohon todennäköisyyteen? Kyllä, sanoin että saattaa. Eli mikä mättää?
On olemassa yllättävän paljon ihmisiä jotka vanhempien virheistään tuohtuvat ja muuttavat käytöstään etteivät samat käytösmallit jatkuisi omien lasten kohdalla. Tosin tällöin saattaa tulla ylilyöntejä kun yritetään liikaa olla jotakin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Tässä esimerkkitapauksessa ovat periytyneet. Aika vaikeaa on kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli, jos kasvuympäristö on turvaton.
Niin ovatkin? Siksi toinkin esille, että se ei ole mustavalkoista. Jotenkin tuntuu, että ap pitää asiaa mustavalkoisena kun kerran kyselee syytä, miksi kiintymyssuhdetyylit ovat tuolla lailla vaihdelleet sisarusten kesken.
Ja kun sanoit että vaikeaa kehittää turvallinen kiintymyssuhde jos on itse kasvanut turvattomassa - totta. Mutta silti täysin mahdollista, eikä kovin harvinaistakaan.
Näihin asioihin vaikuttanee myös aikuisuuden kiintymyssuhdetyyli omaan puolisoon sekä ylipäätään muu kasvuympäristö kehityksen aikana. Pelkkä lapsuus ei määritä näissäkään koko elämää.
Perustelisitko väitteesi siitä, että ei ole kovin harvinaista kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli aikuisena, jos on kasvanut turvattomissa oloissa? Miten olet päätynyt tällaiseen johtopäätökseen?
En oo "päätynyt" mihinkään johtopäätökseen, vaan opiskelen psykologiaa ja asia on tullut ilmi kehityspsykologian kurssilla :D
Jaha. Esimerkiksi Jari Sinkkonen on tästä kanssasi joissain määrin eri linjoilla. Yleensä turvattoman kiintymyssuhdetyylin korjaamiseen tarvitaan pitkä terapia ja silti ihmiselle voi jäädä turvattomuuden tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä lisätä, että kun ap kysyy temperamentin vaikutusta ja joku kommentoi kiintymyssuhteen "periytyneen" sukupolvittain: kiintymyssuhdehan ei ole geneettistä, vaan ympäristön muovaamaa. Ei siis periydy. Ja käytöstä (/ympäristöä) voi ohjailla ja muokata omilla valinnoillaan, joten turvattomassakin kasvanut saattaa myönteisten elämäntapahtumien, turvallisen parisuhteen kiintymyksen ja oman satsaamisensa pohjalta kasvattaa turvallisesti kiintyneen.
Paino sanalla saattaa. Ei yleensä kasvata, jollei ole tietoinen omista ongelmistaan.
Kysynpähän nyt vaan, mutta miksi takerrut tuohon todennäköisyyteen? Kyllä, sanoin että saattaa. Eli mikä mättää?
On olemassa yllättävän paljon ihmisiä jotka vanhempien virheistään tuohtuvat ja muuttavat käytöstään etteivät samat käytösmallit jatkuisi omien lasten kohdalla. Tosin tällöin saattaa tulla ylilyöntejä kun yritetään liikaa olla jotakin muuta.
Ihminen voi muuttaa tietoisesti käytöstään, mutta ei se oma kiintymyssuhdetyyli siitä silti välttämättä muutu. Haluaisin keskustella aloituksen esimerkistä.
Onko ihmisen luontaisella temperamentilla osaltaan jonkinlaista vaikutusta kiintymyssuhdetyylin kehittymiseen? Se ainakin voi selittää erilaisia tapoja kokea sama asiaa eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en tunnista.
Itse tunnen kiintymystä vain lemmikkeihini sekä muutamaan ystävään. Minulla se on luonnekysymys ja elämän aikana muotoutunut asia. Tiedän mikä ihminen on, huomasin lopulta etten pidä ihmisistä. Luonteeltani olen erakko.
Se ei ole edes lapsuusperheeni eikä sukuni ominaispiirre.
Ehkä joku pitää sitä outona, minä en.Isot pettymykset saavat monesti ihmiset vetäytymään omiin oloihinsa.
Eipä niinkään. Olin lapsena jo henkisesti aika itsenäinen.
Minussa oli enemmän introvertteja piirteitä kuin ikäisissäni.
En ollut kokenut pettymyksiä. Osasin olla jo silloin omissa oloissani. Nämä yleistykset ihmisistä ovat aika outoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en tunnista.
Itse tunnen kiintymystä vain lemmikkeihini sekä muutamaan ystävään. Minulla se on luonnekysymys ja elämän aikana muotoutunut asia. Tiedän mikä ihminen on, huomasin lopulta etten pidä ihmisistä. Luonteeltani olen erakko.
Se ei ole edes lapsuusperheeni eikä sukuni ominaispiirre.
Ehkä joku pitää sitä outona, minä en.Isot pettymykset saavat monesti ihmiset vetäytymään omiin oloihinsa.
Eipä niinkään. Olin lapsena jo henkisesti aika itsenäinen.
Minussa oli enemmän introvertteja piirteitä kuin ikäisissäni.
En ollut kokenut pettymyksiä. Osasin olla jo silloin omissa oloissani. Nämä yleistykset ihmisistä ovat aika outoja.
Olen asunut paljon yksin. Minulla on ollut aina sisäinen turvallisuudentunne. Mitä ap tarkoittaa?
Kuka määrää että ihmisiin pitäisi kiintyä?
Jos pitää, miksi?
Jotkut eivät kykene olemaan yksin.
Sellaisten on ehkä parasta mennä naimisiin jo nuorena.
Mustasukkainen takertuva puoliso hoitaa loput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki vaikuttaa? Ympäristölläkin on paljon merkitystä ja ihan kuule tiedoksesi, että näiden lapsille voi tulla aikuisena turvallinenkin kiintymystyyli, eikä vain noita kahta. Ei tällaiset periydy suoraan.
Tässä esimerkkitapauksessa ovat periytyneet. Aika vaikeaa on kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli, jos kasvuympäristö on turvaton.
Niin ovatkin? Siksi toinkin esille, että se ei ole mustavalkoista. Jotenkin tuntuu, että ap pitää asiaa mustavalkoisena kun kerran kyselee syytä, miksi kiintymyssuhdetyylit ovat tuolla lailla vaihdelleet sisarusten kesken.
Ja kun sanoit että vaikeaa kehittää turvallinen kiintymyssuhde jos on itse kasvanut turvattomassa - totta. Mutta silti täysin mahdollista, eikä kovin harvinaistakaan.
Näihin asioihin vaikuttanee myös aikuisuuden kiintymyssuhdetyyli omaan puolisoon sekä ylipäätään muu kasvuympäristö kehityksen aikana. Pelkkä lapsuus ei määritä näissäkään koko elämää.
Perustelisitko väitteesi siitä, että ei ole kovin harvinaista kehittää turvallinen kiintymyssuhdetyyli aikuisena, jos on kasvanut turvattomissa oloissa? Miten olet päätynyt tällaiseen johtopäätökseen?
En oo "päätynyt" mihinkään johtopäätökseen, vaan opiskelen psykologiaa ja asia on tullut ilmi kehityspsykologian kurssilla :D
Onko sinulla tällainen ongelma ja siksi lähdit lukemaan psykologiaa? Ihmiset tuskin edes vaivaavat päätänsä tuollaisella asialla.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät kykene olemaan yksin.
Sellaisten on ehkä parasta mennä naimisiin jo nuorena.
Mustasukkainen takertuva puoliso hoitaa loput.
Miten linkität tämän aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät kykene olemaan yksin.
Sellaisten on ehkä parasta mennä naimisiin jo nuorena.
Mustasukkainen takertuva puoliso hoitaa loput.Miten linkität tämän aloitukseen?
Siten että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty eivätkä halua olla yksin. Johtuuko se luonteesta vai onko heillä jotenkin turvaton olo? Minua ottavat hermoon ihmiset jotka läähättävät niskaan koko ajan.
Onko jollain näkemystä tähän asiaan?