Kertokaa sh:t ja lh:t mikä siinä hoitotyössä niin mättää, kun teidän palkkakin on keskiarvoa parempi???

Sairaanhoitajan palkkakehitys on olematon.

Oma palkkani on noussut 20 vuoden takaisesta 60% kun vähemmän koulutetun puolison palkka on noussut 350%. Olen hankkinut lisäkoulutusta omalla ajallani ja kärsinyt tästä taloudellisesti, työnantaja hyödyntää kyllä osaamiseni muttei huomioi sitä palkassa. Samanaikaisesti mies on myös hankkinut lisäkoulutusta, aina työajalla, ja tämä on vaikuttanut paitsi työtehtäviin myös palkkaan.

Työuraa edessä vähintään 25 vuotta eikä palkkani tule hoitajan työssä enää nousemaan.

Itselleni tämä suurin syy. Toki myös muut jo aiemminkin mainitut.

Huonot edut, oikeasti jatkuva kiire, ei juurikaan joustoa työajoissa ja vaikka yrität hoitaa työsi hyvin, kiitosta harvemmin saa mistään, päinvastoin. Työvuorotoiveet eivät välttämättä toteudu ollenkaan, joten et pysty juurikaan suunnittelemaan elämää eteenpäin. Perheellisenä kolmivuorotyö on oikeasti aivan perseestä.

Ja itse työ on stressaavaa monella tapaa, joudut jatkuvasti tekemään vaikeita päätöksiä, etenkin jos työskentelet paikassa jossa ei ole lääkäreitä tai muita sairaanhoitajia. Jo edellisenä iltana saat jännittää joudutko seuraavana päivänä jäämään ylitöihin/ pitkään päivään, ja mitä kaikkea joudut taas miettimään ja pähkäilemään työpäivän aikana, ja ennen kaikkea mitrn ehdit tehdä kaiken! Ja sairaat ihmiset saattavat olla tosi raskaita, heillä ymmärrettävästi paha olla, ja purkavat usein tätä pahaa oloa hoitajaan. Sekin on pidemmän päälle tosi raskasta.

Mieheni tienaa ammattikoulun käyneenä sähkömiehenä jopa 1000e kuussa enemmän kuin minä sairaanhoitajana. Lisäksi hänellä on joustavammat ja järkevämmät työajat, ehtii työpäivän aikana välillä jopa hoidella omia asioita, ruokatunti on 30min palkatonta, mutta käytännössä aina vähintään tunnin. En voisi kuvitellakaan pitäväni tunnin taukoa kesken työpäivän! Usein tauot jäävät pitämättä, koska yritän hoitaa työni hyvin, eikä annettu aika siihen riitä. Lisäksi miehelläni paremmat edut, eikä esimies ole kokoajan napisematta jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ymmärtänyt sh:n keskimääräisen palkan oikein? Ennen lisiä mitä tahansa 2000-2500 väliltä, lisien jälkeen 2200-3000 euroa? Työ toki on fyysistä, mutta ihan samalla tavalla fyysisesti kuormittavaa ja kuluttavaa on oma työni rakennusapulaisena. Mun lähtöpalkka peruskoulutuksella on noin 1800, ammattikirjan tehneenä yllän 2100 kuukaudessa rimaa hipoen, ylitöillä voi päästä muutaman satasen korkeammalle.

Mikä siis tekee sairaanhoitajan työstä niin paljon raskaampaa/parempaa, että hän ansaitsee saada huomattavasti parempaa palkkaa kuin muut raskaissa ja fyysisissä+myös vastuullisissa töissä ahertavat duunarit?

Sairaanhoitaja on ammattikorkeakoulun käynyt ja työ on kyllä todella vastuullista ja fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa. Siinä on vastuussa mm. ihmishengestä. Pitäisikö sinun raksa-apulaisena tienata paremmin, kuin sairaanhoitaja?

Raksa-apulainen on osallisena kestävien rakennusten tekemiseen. Meidän ansiosta sairaalan katot ovat niin hyvin tehtyjä että ne eivät romahda ihmisten päälle.

Kosteusongelmaisiahan ne tuntuu olevan... Mistä hyvästä teillekki maksetaan kun ette ees kunnon taloja osaa rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että joka viikko jonkun on jäätävä tuplavuoroon työkaverin sairastuessa, usein vedetään vajaalla henkilökunnalla äkillisten sairastapausten takia. Sijaisia ei saa, varahenkilöstö ei riitä mihinkään. Kukaan ei riitä mihinkään. Työrauha on kadonnut.

jos henkilökuntaa palkattaisiin mitäs sitt?

Mitäpä veikkaat?

Sairaanhoitajan palkka ei oo edes mediaaniansio! Lähtöliksa ekat vuodet on 2400€ eli roskakuski ja moni muu "korkeakoulutettu" tienaa saman tai enemmän. Sh:n palkkana ilmoitettu ansio on 10-vuotta allalla olleen ja vuorotyötä tekevän liksa. Ja vuorotyölisäthän ei ole tavallaan palkkaa vaan korvausta niistä valvotuista öistä jotka sinä nukuit sängyssäsi ja juhlapyhistä joita ei vietetty perheen ja läheisten kanssa vaan minimimiehityksellä töissä. Kannattaa olla kade. Hakuaika opintoihin on menossa ja kun psykologin testejäkään ei enää ole niin kateelliset ja luonnevikaiset pääsee opiskelemaan myös. Joo oma valinta jne olla alalla, mutta sapettaa hyvästä liksasta jauhajat. Itsellä kaikki kokemuslisät yms jo plakkarissa ja käteen jää 1600/kk joten kannattaa olla kade.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ toki on fyysistä, mutta ihan samalla tavalla fyysisesti kuormittavaa ja kuluttavaa on oma työni rakennusapulaisena.

Yritetäänkö sinua käpälöidä työpaikalla, tai lyödä ja purra? Tervetuloa dementiakotiin töihin! Ja joo, haku on päällä ihan toisen alan koulutukseen täälläkin.

Meillä on muut riskit työmaalla. Kemikaali-, pöly-, asbesti- ja homealtistus, putoamisvaara, nivelkulumat+muut ammattitaudit. Meiltä ei usein lähdetä eläkkeelle. Yleisempi on sairaseläke.

Tämä on ihan totta. Silti sairaanhoitaja on käynyt enemmän kouluja, ja sen pitäisi näkyä palkassa. Mutta naisvaltaiset alat..

Ja kun olisit lukenut tarkemmin mun viestit, huomaisit, että olen samaa mieltä. SH nauttikoon korkeampaa palkkaa kuin minä. En vain ymmärrä mikä hätä tässä on, kun SH:n palkka yleensä on jo valmiiksi korkeampi kuin muilla duunareilla.

Verrattuna mihin? Jos nyt verrataan AMK-koulutuksia.

kaikki mättää.

Vierailija kirjoitti:

Huonot edut, oikeasti jatkuva kiire, ei juurikaan joustoa työajoissa ja vaikka yrität hoitaa työsi hyvin, kiitosta harvemmin saa mistään, päinvastoin. Työvuorotoiveet eivät välttämättä toteudu ollenkaan, joten et pysty juurikaan suunnittelemaan elämää eteenpäin. Perheellisenä kolmivuorotyö on oikeasti aivan perseestä.

Ja itse työ on stressaavaa monella tapaa, joudut jatkuvasti tekemään vaikeita päätöksiä, etenkin jos työskentelet paikassa jossa ei ole lääkäreitä tai muita sairaanhoitajia. Jo edellisenä iltana saat jännittää joudutko seuraavana päivänä jäämään ylitöihin/ pitkään päivään, ja mitä kaikkea joudut taas miettimään ja pähkäilemään työpäivän aikana, ja ennen kaikkea mitrn ehdit tehdä kaiken! Ja sairaat ihmiset saattavat olla tosi raskaita, heillä ymmärrettävästi paha olla, ja purkavat usein tätä pahaa oloa hoitajaan. Sekin on pidemmän päälle tosi raskasta.

Mieheni tienaa ammattikoulun käyneenä sähkömiehenä jopa 1000e kuussa enemmän kuin minä sairaanhoitajana. Lisäksi hänellä on joustavammat ja järkevämmät työajat, ehtii työpäivän aikana välillä jopa hoidella omia asioita, ruokatunti on 30min palkatonta, mutta käytännössä aina vähintään tunnin. En voisi kuvitellakaan pitäväni tunnin taukoa kesken työpäivän! Usein tauot jäävät pitämättä, koska yritän hoitaa työni hyvin, eikä annettu aika siihen riitä. Lisäksi miehelläni paremmat edut, eikä esimies ole kokoajan napisematta jostain.

Ainiin ja lisäksi sähkäri-mieheni saattaa välillä päästä tunnin jopa pari aikaisemmin työstä, jos onkin saanut jonkun keikan suunniteltua nopeammin hoidettua, ja saa tästä ajasta tietenkin palkan! Tällaista ei voisi kuvitellakaan omalle kohdalle. Päinvastoin, ylityötä tulee jatkuvasti ja sitten niistä korvauksista saa tapella esimiehen kanssa. Itse en jaksa aina edes merkitä niitä, koska en jaksa sitä tenttaamista, että miksi on mennyt yli... Ei kuulemma saisi niin hyvin hoitaa töitä, vaikka rimaa hipoen mennään jatkuvasti! Joskus jossain paikassa esimies jopa poistellut ylityötunteja sanomatta mitään..

Ennemmin ottaisin lisää käsipareja kuin palkkaa, mutta onhan se toki vähän erikoista, että tuttuni saa varastohommissa saman peruspalkan kuin minä hoitajana. Ongelma on vaatimusten määrä suhteutettuna omiin resursseihin. Mikään ei riitä. Ihminen kyynistyy, kun joutuu päivittäin miettimään, tarkkaileeko vaikka hengittämisvaikeuksista kärsivää potilasta, siivoaako toiselta ulosteet vai lääkitseekö kolmannen kipua samalla kun pitäisi valmistaa ja viedä suonensisäiset antibiootit, ottaa vastaan uusi potilas ja keskustella kuolevan potilaan omaisen kanssa. Ja kun yhden asian näistä hoidat, onkin ilmestynyt jo uusi asia: kello soi, kollega tarvitsee apua tai lääkäri haluaakin juuri nyt tehdä toimenpiteen, jossa tarvitaan steriili pöytä (ja hoitaja avustamaan toimenpiteessä). Et ole syönyt koko päivänä, vessassa olet käynyt viimeksi kotona ja tiedät, että kaksi potilasta odottaa kotiutusta ohjauksineen. Yrität selvittää asian kerrallaan ja lopulta otat vastaan odottavien potilaiden ymmärrettävät närkästykset, kun potilas on joutunut odottamaan kuka mitäkin ja samalla mietit, vieläkö se hengitysvaikeuksista kärsivä potilas toisessa huoneessa ylipäänsä hengittää. Ja tunnet syyllisyyttä kun ulosteensiivous on viivästynyt ja potilaan iho kärsinyt. Apua ei saa, koska kaikki kollegasi ovat yhtälailla kiinni omissa töissään.

Ja kyllä, alaa olen vaihtamassa.

Raskas työ.. Opittu kaava aina valitetaan.

Jos nyt ajatellaan niin keskisuomessa lh tienaa sen 1800-2100 käteen.

Sinkkuna asuu kaksiossa. Vuokran jälkeen käteen jää vielä 1300-1500€.

Ostetaan 10k€ auto käyttörahaa autonkulujen jälkeen 1000€.

Sh voi lisätä noihin sen 500-1000€.

Väittäisin että pärjäävät aika hyvin.

Itse olen röntgenhoitaja. Sairaanhoitajaksi mua ei olis saanut hakemaan eikä saa, ja samaa on sanonut moni opiskelukaveri ja työkaverikin. Nähkääs kun koulutuksen ja palkan taso sama (joskin meidän sairaalassa röntgenissä ei ole yövuoroa, eli lisät pienemmät), mutta vaikeita potilaita ei tarvitse kestää kuin murto-osa siitä ajasta minkä sairaanhoitaja joutuu niitä katselemaan. Myös todennäköisyys elvytystilanteisiin paljon pienempi kun potilaat ovat vain käymässä, ja esim. Teho-osaston potilailla on hoitajat matkassa. Eli vastuu ihmishengistä ei ole yhtä konkreettinen koko ajan.

On jokunen dementiapotilas minuakin yrittänyt lyödä tai potkia, ja haukkuja on saanut kuunnella, sekä huutoa siitä miten kehdataan vanhaa ihmistä niin kiusata kun yritetään saada kuvaa kipeästä kädestä tms. Mutta ne samat potilaat lähtevät sitten sairaanhoitajien hoitoon lyömään ja huutamaan loppupäiväksi, eli vähemmällä pääsen henkisesti.

Tietty meillä on vastapainoksi sitten vastuuta säteilyn käytöstä, mutta säteily ei lyö eikä huo rittele.

No mikähän... Minulla on lukion jälkeen lh-koulutus 2v ja sairaanhoitaja-kätilökoulutus AMK:ssa 4,5v. Kun teen öitä ja viikonlopputöitä, palkka alkaa juuri ja juuri kolmosella lisineen, siis ennen veroja. Työsuhde-etuja ei juuri ole eikä työnantaja suuremmin kiittele mistään. Edes joululahjoja ei saa enää, niitä suklaarasioitakaan siis mitä ennen.

Miehelläni on lukiokoulutus ja vuoden kestänyt ammattitutkinto. Hänen palkkansa on liukuvalla päivätyöajalla lähes kaksinkertainen omaani nähden. Työpaikka järjestää jatkuvasti saunailtoja, reissuja, ja kestitsee suurilla summilla työntekijöitään. Työterveyshuolto Terveystalolla kattaa kaiken mahdollisen. Työpaikalla on aina tarjolla teet, kahvit, herkkuja kaapit täynnä, salaatit lounaalla, ja jos jotain toivot niin voit vain pyytää koska siellä on henkilö ihan sitä varten että juoksee kauppaan. Jos joku häiritsee miestäni työasioilla soittamalla hänelle viikonloppuna tai illalla, korvaus pelkästä puheluun vastaamisesta on vuorokauden ja viikonlopun ajasta riippuen mitä vain 200-500€ välillä.

Ai niin ja mieheni saa myös itse päättää esimerkiksi sen ottaako influenssarokotteen vai ei.

Joten juu, kyllähän se on joskus alanvaihto käynyt mielessä... Tänä keväänä aion hakea yliopistoon eri alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitus alkaa jo opiskeluaikana. Silti sille alalle oli vaan pakko pyrkiä.

Miksi hakeutuvat alalle?

Itse hakeuduin sairaanhoitajaksi koska haluan tehdä ihmisläheistä työtä joka on mielestäni merkityksellistä, ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja elimistön toiminta kiinnostaa. Koen että ala on oma juttuni enkä voisi kuvitella muuta. Silti jo opiskeluaikana on tiedossa alan ongelmat ja hyvän työpaikan löytyminen haasteellista. Hyvällä en tarkoita palkkaa. Jos ei löydy, jatkan opintoja tai perustan yrityksen.

Suomessa sairaanhoitaja ei todellakaan nauti samaa arvostusta, palkkaa tai työoloja kuin esim.Norjassa tai Amerikassa.

No, kyllähän näitä esimerkkejä on vaikka kuinka, kun miesvaltaisella duunarialalla on paremmat palkat, paremmat vuorolisät, paremmat työsuhde-edut jne. Sairaanhoitaja (AMK) tienaa lisineen sen minkä moni ammattikoulun käynyt mies saa päiväduunista ja jos samalle viivalle laitetaan insinööri (AMK), niin hän saa päivävuorosta paremmin. Ammattikoulun käynyt lähihoitaja saa lisineen käteen nippanappa pari tonnia, vrt. ammattikoulun käynyt sähkömies ei tee millään alle kahden tonnin palkalla yhtään mitään, ei ainakaan 3-vuorotyötä.

Ei hoitsuille firma kustanna pikkujouluja, joululahjoja, vuosibonuksia, palkankorotuksia tms. Oli sitten yksityisellä tai julkisella. Eikä yhdestä viikonlopusta saa viikon palkkaa.

Se työ mitä sairaanhoitaja tekee esimerkiksi vaativalla kirurgisella vuodeosastolla ei todellakaan ole mitään helppoa rahaa nähnytkään. Jos joku näkee suurena ja helppona palkkana 3-vuorotyöstä saadun 3000€, niin ihmettelen suuresti. Avautuisi silmät oikeasti aika paljon, jos nämä kummastelijat pääsisivät vaikka kuukaudeksi seuraamaan sitä hoitajan työtä mitä se oikeasti on. Se, että palkkakuitti näyttää joskus kivalta on ihan vain sen ansiota, että siellä ollaan tehty paljon iltavuoroja, pyhiä, viikonloppuja ja öitä. Ei ne lisät kuitenkaan kovin kummoisia ole todellisuudessa.

Hoitajan työ olisi mukavaa ja antoisaa, jos se nimenomaa olisi vain sitä hoitotyötä, mutta se on niin paljon kaikkea muuta. Olet laitoshuoltaja, osastonsihteeri, potilaskuljettaja ja joskus jopa lääkäri (oikeasti lääkärin töitä pukataan hoitajille). Ylemmältä taholta tulee jatkuvasti painostusta, kun nyt tarvitsisi alkaa tekemään sitä ja tätä ja tuota... Tietenkään palkka ei nouse, vaikka työt lisääntyy. Ei tule mitään kiitosta tai hei, saatiin heijastimet työnantajalta!

Veikkaan, että nykyään ei voi tehdä työtä hyvin kiireen takia. Jokainen haluaa tehdä työn hyvin. Ennen työn pystyi tekemään hyvin ja sitten oli päiviä jolloin ei saatu sijaisia, silloin työ tehtiin niin kuin nyt joka päivä. Eli juosten kustuna.

Ja toinen asia joka turhauttaa on jatkuvat muutokset. Eli perehdytetään jonkun tyypin koneen käyttöön. Juuri kun se on opittu ja asiat sujuu, tulee kilpailutus ja kone vaihtuu toiseen. Jatkuvat kiliailutukset muuttavat toimintoja halvempaan, ei parempaan.

En ole alalla enää.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi käteen 1950,-

T. Keisari LH 3-vuorotyö

Paljon sitten pitäisi saada? Sossulla jää muutama satanen enemmän, vaikka koulutus on viisi vuotta enemmän ja vastuu ihmisestä ihan yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi käteen 1950,-

T. Keisari LH 3-vuorotyö

Paljon sitten pitäisi saada? Sossulla jää muutama satanen enemmän, vaikka koulutus on viisi vuotta enemmän ja vastuu ihmisestä ihan yhtä lailla.

Tekeekö sossu 3-vuorotyötä? Mutta samassa kuopassa kaikki sosiaali- ja terveysalan työntekijät. Ei palkat todellakaan ole mitään keisarin palkkoja kenelläkään. Lääkäritkin tienaa kunnolla vain yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin ottaisin lisää käsipareja kuin palkkaa, mutta onhan se toki vähän erikoista, että tuttuni saa varastohommissa saman peruspalkan kuin minä hoitajana. Ongelma on vaatimusten määrä suhteutettuna omiin resursseihin. Mikään ei riitä. Ihminen kyynistyy, kun joutuu päivittäin miettimään, tarkkaileeko vaikka hengittämisvaikeuksista kärsivää potilasta, siivoaako toiselta ulosteet vai lääkitseekö kolmannen kipua samalla kun pitäisi valmistaa ja viedä suonensisäiset antibiootit, ottaa vastaan uusi potilas ja keskustella kuolevan potilaan omaisen kanssa. Ja kun yhden asian näistä hoidat, onkin ilmestynyt jo uusi asia: kello soi, kollega tarvitsee apua tai lääkäri haluaakin juuri nyt tehdä toimenpiteen, jossa tarvitaan steriili pöytä (ja hoitaja avustamaan toimenpiteessä). Et ole syönyt koko päivänä, vessassa olet käynyt viimeksi kotona ja tiedät, että kaksi potilasta odottaa kotiutusta ohjauksineen. Yrität selvittää asian kerrallaan ja lopulta otat vastaan odottavien potilaiden ymmärrettävät närkästykset, kun potilas on joutunut odottamaan kuka mitäkin ja samalla mietit, vieläkö se hengitysvaikeuksista kärsivä potilas toisessa huoneessa ylipäänsä hengittää. Ja tunnet syyllisyyttä kun ulosteensiivous on viivästynyt ja potilaan iho kärsinyt. Apua ei saa, koska kaikki kollegasi ovat yhtälailla kiinni omissa töissään.

Ja kyllä, alaa olen vaihtamassa.

TÄMÄ. Niin tämä. T. Vuodeosastolla töissä oleva sh.

Lisätään vielä se, että sain esim. Viime kuussa palkkaa käteen 2300 euroa. Kuulostaa varmaan kivalta, mutta se sisältää kolme valvottua yötä joiden jälkeen olet aivan zombie, pääosin iltavuoroja ja 2/3 listan viikonlopusta töissä (olen perheellinen). Menisin HETI lakkoon jos Tehy heräisi!!