Opiskellakko; sairaanhoitajaksi vai sosionomiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sh parempi valinta monella tapaa. Millaista työtä haluaisit noin konkreettisemmin tehdä, eli millaisessa paikassa?

Itsenäinen siisti sisätyö.

Terveydenhoitaja? Silloin saat sh:n pätevyyden kaupan päälle siinä samassa, mutta toisaalta saat myös terkkarin pätevyyden ja se avaa tosi paljon ovia. Terveydenhoitajan työ on todella itsenäistä työtä, ihan siistiä hoitotyöksi ajateltuna ja sisätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän niitä tyytyväisiä sairaanhoitajiakin ole paljon. Vai mitä sanoo alalla olevat?

Kyllä on. Kaikki mun tuntemat sairaanhoitajat on työhönsä tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän niitä tyytyväisiä sairaanhoitajiakin ole paljon. Vai mitä sanoo alalla olevat?

Kyllä on. Kaikki mun tuntemat sairaanhoitajat on työhönsä tyytyväisiä.

Sitä paitsi ei näitä positiivisia asioita uutisoida eikä näistä puhuta palstoilla. Ainoastaan negatiivisista asioista puhutaan. Onhan hoitoalalla todella paljon alaan tyytyväisiä ihmisiä, mutta eihän heistä lue missään eikä he pidä asiasta mitään numeroa. Ei koskaan uutisoida mitään "sairaanhoitaja Sanna rakastaa työtään" tai vastaavaa. Aina vain negatiivinen asia ylittää uutiskynnyksen. Eli kaikki huonot jutut on vaan uutisissa.

=)

Voin listata monta syytä, miksi SH on huono vaihtoehto.

Kolmivuorotyö. Kaikki muu elämä pyörii sen tahtiin. 

Monilla työpaikoilla HUONO työilmapiiri. Kiusaaminen on yleistä. Ei tarvitse olla edes epäsosiaalinen, erikoinen persoona tai epäpätevä. Riittää kun pärstäkerroin ei miellytä tai olet uusi/keikkalainen.

Jos olet kiltti ja empaattinen, sitä käytetään hyväksi ihan häpeilemättä. "Jäätkö taas ylitöihin kun oot tollainen JOOKO?"

Jos kehtaat valittaa mistään tai kieltäytyä ylitöistä saat ikävän nillittäjän tai valittajan leiman.

Yksityiset saattaa väkisin yrittää palkata sinut lähihoitajaksi tai laittavat maitojunalla kotiin. Varmasti kivaa, jos asuu  jossain katveessa, missä ei ole kauhean montaa työpaikkaa tarjolla.

Ylenemismahdollisuuksia ei ole, jos et ole osastonhoitajaksi tai hakea lääkikseen.

Fyysisesti raskaissa paikoissa menee selkä, vaikka olisi apuvälineet. On eri asia jossain varastotyössä liikuttaa raskaita laatikoita kun elävää ihmistä.

Fyysinen ja henkinen väkivalta. Riippuu paikasta, mutta kaikkeen kannattaa varautua. Pakotie pitää olla aina valmiina. Henkinen väkivalta vaatii hyvän itsetunnon ja korkeaa työmoraalia. Stressiä pitää sietää.

Jos olet nuori lapseton nainen niin vakituista paikkaa on melkein mahdoton saada. 

Työn vaatimukset ja työtehtävät kasvavat koko ajan. Koulujen taso vaihtelee paljon, joistakin saa huonommat eväät alkuun kuin toisista. Jos tyydyt huonoon harjoittelupaikkaan (esim. päiväkoti tai 3 harkkaa vanhusten hoidossa, näistä ei saa enää mitään oppimisen arvoista irti vikana opiskeluvuonna) niin se vähentää huomattavasti mahdollisuuksiasi hakea erikoisairaanhoitoon.

t. alan vaihtoa suunnitelevat sh

Sh, minun mielestäni olisi mielekkäämpiä hommia tarjolla, mutta oikeastaan noista aloista haaveilevalle sopisi kai kumpi vain. Jos kiinnostaa enempi terveys, niin sh, jos inhimillinen kärsimys, niin sosionomi.

Ohi: Onko sh /lh se ainoa ammatti ?

Ihan ok jos todella haluaa sairaanhoitajaksi ja hyvä, että joku vielä haluaa, mutta ihmettelen tätä kapeaa rajausta kun tuntuu ettei tällä palstalla ole muita mahdollisia ammatteja naiselle ( en tosin tiedä onko ap nainen joten teen karkean yleistyksen) kuin hoivaan liittyvät.

Vierailija kirjoitti:

Voin listata monta syytä, miksi SH on huono vaihtoehto.

Kolmivuorotyö. Kaikki muu elämä pyörii sen tahtiin. 

Monilla työpaikoilla HUONO työilmapiiri. Kiusaaminen on yleistä. Ei tarvitse olla edes epäsosiaalinen, erikoinen persoona tai epäpätevä. Riittää kun pärstäkerroin ei miellytä tai olet uusi/keikkalainen.

Jos olet kiltti ja empaattinen, sitä käytetään hyväksi ihan häpeilemättä. "Jäätkö taas ylitöihin kun oot tollainen JOOKO?"

Jos kehtaat valittaa mistään tai kieltäytyä ylitöistä saat ikävän nillittäjän tai valittajan leiman.

Yksityiset saattaa väkisin yrittää palkata sinut lähihoitajaksi tai laittavat maitojunalla kotiin. Varmasti kivaa, jos asuu  jossain katveessa, missä ei ole kauhean montaa työpaikkaa tarjolla.

Ylenemismahdollisuuksia ei ole, jos et ole osastonhoitajaksi tai hakea lääkikseen.

Fyysisesti raskaissa paikoissa menee selkä, vaikka olisi apuvälineet. On eri asia jossain varastotyössä liikuttaa raskaita laatikoita kun elävää ihmistä.

Fyysinen ja henkinen väkivalta. Riippuu paikasta, mutta kaikkeen kannattaa varautua. Pakotie pitää olla aina valmiina. Henkinen väkivalta vaatii hyvän itsetunnon ja korkeaa työmoraalia. Stressiä pitää sietää.

Jos olet nuori lapseton nainen niin vakituista paikkaa on melkein mahdoton saada. 

Työn vaatimukset ja työtehtävät kasvavat koko ajan. Koulujen taso vaihtelee paljon, joistakin saa huonommat eväät alkuun kuin toisista. Jos tyydyt huonoon harjoittelupaikkaan (esim. päiväkoti tai 3 harkkaa vanhusten hoidossa, näistä ei saa enää mitään oppimisen arvoista irti vikana opiskeluvuonna) niin se vähentää huomattavasti mahdollisuuksiasi hakea erikoisairaanhoitoon.

t. alan vaihtoa suunnitelevat sh

Kerrotteko lisää??

Ainut ja oikee;koodaaja

Ei kumpikaan, wt ammatteja.

Sosionomi saa vähemmän paskaa niskaan kirjaimellisesti.

Opiskele mielummin vaikka insinööriksi, niin ei tarvi itkeä p*skoja palkkoja ja surkeita työaikoja. Jokainen tuntemani hoitsu tai sosionomi valittaa jossain vaiheessa työn kurjuutta ja surkeita palkkoja ja vertaa insinööriin.

Jos ihmisten koskettelu ja somaattiset sairaudet kiinnostaa, niin sitten sairaanhoitajaksi.

Jos taas kiinnostaa enemmän psykologia ja yhteiskunnalliset asiat, niin sitten sosionomiksi. Sosionomikin on sekatutkinto, josta kunnianhimoinen ihminen jatkaa eteenpäin ja ehkä erikoistuu johonkin, mutta jos ihmisten kohtaaminen kiinnostaa enemmän kuin haavanhoito, olisi mielestäni järjetöntä opiskella sairaanhoitajaksi, vaikka "sairaanhoitaja voi tehdä samat hommat". 

Toki SH voi työskennellä vaikka psykiatrisena sairaanhoitajana (ja onkin vääryys, että moni muu ei voi näin parilla lisäkurssilla tehdä), mutta itse tutkinnosta kärpäsenpapana on psykiatrisia asioita. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Jos ihmisten koskettelu ja somaattiset sairaudet kiinnostaa, niin sitten sairaanhoitajaksi.

Jos taas kiinnostaa enemmän psykologia ja yhteiskunnalliset asiat, niin sitten sosionomiksi. Sosionomikin on sekatutkinto, josta kunnianhimoinen ihminen jatkaa eteenpäin ja ehkä erikoistuu johonkin, mutta jos ihmisten kohtaaminen kiinnostaa enemmän kuin haavanhoito, olisi mielestäni järjetöntä opiskella sairaanhoitajaksi, vaikka "sairaanhoitaja voi tehdä samat hommat". 

Toki SH voi työskennellä vaikka psykiatrisena sairaanhoitajana (ja onkin vääryys, että moni muu ei voi näin parilla lisäkurssilla tehdä), mutta itse tutkinnosta kärpäsenpapana on psykiatrisia asioita. 

Sairaanhoitajana ei saa pelätä eritteitä.

Ei kumpikaan

Kumpi

Enpä tiennytkään sairaanhoitajien olevan näin kranttuja, ettei lähihoitajan työt kelpaa. Saisivat olla kiitollisia, että töitä ylipäänsä on. Monikin tekee töitään nykyään pienemmällä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Voin listata monta syytä, miksi SH on huono vaihtoehto.

Kolmivuorotyö. Kaikki muu elämä pyörii sen tahtiin. 

Monilla työpaikoilla HUONO työilmapiiri. Kiusaaminen on yleistä. Ei tarvitse olla edes epäsosiaalinen, erikoinen persoona tai epäpätevä. Riittää kun pärstäkerroin ei miellytä tai olet uusi/keikkalainen.

Jos olet kiltti ja empaattinen, sitä käytetään hyväksi ihan häpeilemättä. "Jäätkö taas ylitöihin kun oot tollainen JOOKO?"

Jos kehtaat valittaa mistään tai kieltäytyä ylitöistä saat ikävän nillittäjän tai valittajan leiman.

Yksityiset saattaa väkisin yrittää palkata sinut lähihoitajaksi tai laittavat maitojunalla kotiin. Varmasti kivaa, jos asuu  jossain katveessa, missä ei ole kauhean montaa työpaikkaa tarjolla.

Ylenemismahdollisuuksia ei ole, jos et ole osastonhoitajaksi tai hakea lääkikseen.

Fyysisesti raskaissa paikoissa menee selkä, vaikka olisi apuvälineet. On eri asia jossain varastotyössä liikuttaa raskaita laatikoita kun elävää ihmistä.

Fyysinen ja henkinen väkivalta. Riippuu paikasta, mutta kaikkeen kannattaa varautua. Pakotie pitää olla aina valmiina. Henkinen väkivalta vaatii hyvän itsetunnon ja korkeaa työmoraalia. Stressiä pitää sietää.

Jos olet nuori lapseton nainen niin vakituista paikkaa on melkein mahdoton saada. 

Työn vaatimukset ja työtehtävät kasvavat koko ajan. Koulujen taso vaihtelee paljon, joistakin saa huonommat eväät alkuun kuin toisista. Jos tyydyt huonoon harjoittelupaikkaan (esim. päiväkoti tai 3 harkkaa vanhusten hoidossa, näistä ei saa enää mitään oppimisen arvoista irti vikana opiskeluvuonna) niin se vähentää huomattavasti mahdollisuuksiasi hakea erikoisairaanhoitoon.

t. alan vaihtoa suunnitelevat sh

Komppaan täysin. Todellisuus iski päin naamaa jo harjotteluissa opiskeluaikana. Noita ilmapiiriongelmia on vaikea edes kuvitella ennen kuin niitä pääsee oikeasti näkemään. Kaikenlainen kyykyttäminen ja kiusaaminen on alalla arkipäivää.

Valmistuin pari vuotta sitten ja olen nyt hakemassa taas kouluun, aivan eri alalle. En tule jaksamaan tässä ammatissa enää kauan ja kaduttaa, että aikoinaan valitsin sh-koulutuksen.

Hohhoijaa nykypäivän hoitajat... Toista se oli ennen aikaan.

Opiskele ennemmin toimintaterapeutiksi. Parempi palkka, arvostus työssä, aika varma työllistyminen ja ennenkaikkea saat keskittyä yhteen asiakkaaseen kerralla kaikessa rauhassa.