Kumpi pahempi, kolmen- vai neljänkympin kriisi?

Kolmenkympin kriisiä ei edes ollut, ei ehtinyt siinä vauva- ja pikkulapsivaiheessa. Neljänkympin kriisi on ihan todellisuutta, ei kiva.

Ikäriisit kuuluvat niille, joilla elämässä liian vähän oikeaa sisältöä. 

Mulla ei edes ollut kolmenkympin kriisiä... luulen että jonkinasteinen neljänkympi kriisi tulee tossa parin vuoden päästä.. apua :)

3 Pah, ainakaan minun elämästäni ei ole äksönin puutetta ollut, mutta kriisit käyn lävitse ja se on ihan normaalia elämän puntarointia. ap

Täytän tänä vuonna 50v ja en silti ole kriisejä kärsinyt. Silti olen puntaroinut elämääni. Mutta että kriiseillyt...elämä on ihan liian mukavaa turhaan kriiseillä

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 08:12"]

3 Pah, ainakaan minun elämästäni ei ole äksönin puutetta ollut, mutta kriisit käyn lävitse ja se on ihan normaalia elämän puntarointia. ap

[/quote]

5 Niin, miten sen kriisin nyt sitten määrittelee? Eikös se ole jotain elämänkulun ja tapahtumien puntarointia? ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 07:59"]

Neljänkympin kriisi itselläni pukkaa päälle.

[/quote]

Itsellä 30. Tosin taas olen pohtinut mikä vaikutus kaikilla muilla asioilla on ollut. 30v kriisin isikiessä olin  26v. Olin juuri eronnut ja kaikki tuntui menevän pieleen. SItten kun olin oikeasti liki 30v elämä hymyili ja kaikki oli ok. 40v tuli ja meni. Ei ongelmaa,

Millaista kriisiä teillä sitten pukkaa?

Itse täytän tänä vuonna 40 eikä mitään kriisiä ilmassa. Olen ihan tyytyväinen ikääni ja itseeni. Tosin olen alkanut kuntoilla todella paljon, mutta lähinnä siksi että se on kivaa ja kun siihen vihdoinkin on mahdollisuus. Jotenkin tuntuu että tästä se vasta lähtee, kun lapset ovat jo hieman kasvaneet ja minulla enemmän aikaa myös itseeni.

Kriisi kai on jonkinlainen hätätila. en ole kokenut vanhenemisessani sellaisia. Elämä on ollut liian täyttä sellaiseen, että olisin jaksanut alkaa kriiseilemään-

Totta kai olen puntaroinut, mitä haluan elämältäni, koska elämä on aika lyhyt. Mutta kriiseilemään..no jaa, en ole viitsinyt vaivautua. Mitä tuota päivänselvää asiaa. Ihminen vanhenee ja kuolee.

yhdyn itsekin siihen mielipiteeseen, että kriiselyt on niille ihmisille, joilla on aikaa kiertää omaa napaa ja ei muuta sisältöä elämälleen

5

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 08:18"]

5 Niin, miten sen kriisin nyt sitten määrittelee? Eikös se ole jotain elämänkulun ja tapahtumien puntarointia? ap

[/quote]

9 Mutta jokaisella on vain se yksi ja ainoa elämä, joten parempi kai siitä yrittää muodostaa mieleisensä ettei tarvitse kuolinvuoteella katua, että kunpa olisin tehnyt niin ja miksen tehnyt sitä tai tätä. Jos kriisin ajattelee sellaisena taitekohtana elämässä, että miten tästä jatkossa; teenko elämään muutoksia vai jatkanko samalla tavalla jne.

Onko miesten ja naisten "kriiseissä" eroja? Melko usein olen havainnut, että mies tekee radikaaleja ratkaisuja ja esimerkiksi vaihtaa vaimon nuorempaan. Käsittelevätkö miehet elämäänsä eritavoin ja kenties rennommin ja rohkeammin.

Mulla oli tosi voimakas kolmenkympin kriisi. Nyt lähestyy 40 ja luulen, että pääsen nyt helpommalla.

No kriisistä nyt yleensä puhutaan, vaikka mistään hätätilasta ei kyse olisikaan. Minulla ainakin tuli neljänkympin kriisi, johon eniten vaikutti tyytymättömyys työhöni - tässäkö tämä nyt oli? Onneksi lähdin lisäkouluttautumaan ja pääsin uuteen haastavampaan työhön. Toisaalta omien vanhempieni sairastelu ja isäni kuolema pistävät myös miettimään oman elämän sisältöä. Niin paljon olisi vielä asioita, mitä haluaisi tehtiä ja voida tehdä. 

12 No nyt löytyi joku samaa kieltä kanssani puhuva, juuri noin minäkin "kriisin" ajattelen. Puntaroi ja mahdollisesti järjestelee elämäänsä. ap

13 Aivan! Ja minulla ei kyse ole siitä etteikö elämässä olisi sisältöä - kolmen teini-ikäisen äitinä ja yrittäjän vaimona sitä on välillä vähän liikaakin. Elämän ruuhkavuodet, tosiaan. Terv. 12

Ei tullut kumpaakaan kriisiä.

Jotenkin oli outo täyttää "jo" 30v. mutta ei siinä ehtinyt kriiseillä kun esikoinen oli vasta 2v. ja toista lasta mietittiin.

40v. taas oli ihana täyttää kun tuntui jo vähän kulahtaneelta ;) mutta nelikymppiseksi olin kuitenkin ok!

Olen nykyään paljon armollisempi itseäni kohtaan ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.

T:44v.

15 Minä olen pohtinut sitä kun alkaa varmaankin olla kohta viimeiset ajat mahdollisesti saada lapsi, että vieläkö tohtisi vai antaisiko jo olla. Kaksi täysi-ikäistä lasta ennestään ja pian on mulla mittarissa 40. Että sellainen "kriisin poikanen". ap

Tai ehkä sitten minun elämä on ollut niin hyvää, ettei ole tarvinnut kriiseillä. Voihan se olla, että sellaiset ihmiset kriiseilee, joilla on paha olo koko ajan ja ovat tyytymättömiä

Eipä ole ollut kumpaakaan.

Vaihdoin tosin kolmenkympin alla miestä ja ex väitti että se johtui kolmenkympin kriisistä, mutta en tunnusta. Neljänkympin alla oli ihan toinen kriisi, joka ei johtunut kun välillisesti iästä. Joten ikäkriisejä ootellessa...

t: toukokuussa 44v.

Ei ole ollut kriisejä kolmi- eikä nelikymppisenä, mutta yksilöllistähän tämä on. Minulla on toki kriisejä ollut, mutta ei ikäkriisejä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 09:06"]

Tai ehkä sitten minun elämä on ollut niin hyvää, ettei ole tarvinnut kriiseillä. Voihan se olla, että sellaiset ihmiset kriiseilee, joilla on paha olo koko ajan ja ovat tyytymättömiä

[/quote]

Höpö höpö.