Vein lapsen päiväkotiin ja tuli kaksi raskaana olevaa äitiä vastaan ovella

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:30"]

Älä sure ap. Elämä muuttuu todella paljon raskaammaksi ja hankalammaksi kun on 2 lasta. Yhden kanssa on helppoa ja mukavaa. Ihan totta.

[/quote]

Jaaha, pitää vissiin tehdä itsari, kun minulla noita hankalia ja raskaita lapsia on 4.

Onpa typerä kommentti!

Jaaha, pitää vissiin tehdä itsari, kun minulla noita hankalia ja raskaita lapsia on 4.

[/quote]

sama täällä. Tarhassa jokaisella lapsella on sisarus, jos ei ns täyssisko, ainakin puoli. Itse kävin vuosikausia lapsettomuushoidoissa. Olen tietenkin onnellinen yhdestä lapsesta mutta kyllä se kateus iskee monta kertaa päivässä.

Parhaimmat ystäväni ovatkin joko lapsettomia tai niitä joilla on 1 lapsi. Lapsuuden ystävät, jotka ovat saaneet useamman lapsen, en tietenkään hylkää, mutta enää ei niin läheisiä ole.

Tämä on minun selviytymiskeinoni.

Nro 5 vastaan vaikka ei tainnut olla minulle tarkoitettu että emme voi adoptoida.Se on vaikea prosessi,pitää olla hyvät tulot,ei saa olla sairuksia joita minulla on yms siinä on todella tiukat kriteerit.ap

Älä sure ap. Elämä muuttuu todella paljon raskaammaksi ja hankalammaksi kun on 2 lasta. Yhden kanssa on helppoa ja mukavaa. Ihan totta.

Niin taitaa tuo meidän lapsemme olla ainoa kenellä ei ole sisarusta muilla päiväkotilaisilla on.Mun parhaalla kaverilla on 4 lasta ja en oikeastaan tunne yhtään vain yhden lapsen äitiä koska täälläpäin tuntuu kaikilla olevan 2-4 lasta.Eihän tälle tietenkään mitään voi että on vain yksi lapsi ja ylihän tästä on jotenkin päästävä.ap

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:24"]

sama täällä. Tarhassa jokaisella lapsella on sisarus, jos ei ns täyssisko, ainakin puoli. Itse kävin vuosikausia lapsettomuushoidoissa. Olen tietenkin onnellinen yhdestä lapsesta mutta kyllä se kateus iskee monta kertaa päivässä.

Parhaimmat ystäväni ovatkin joko lapsettomia tai niitä joilla on 1 lapsi. Lapsuuden ystävät, jotka ovat saaneet useamman lapsen, en tietenkään hylkää, mutta enää ei niin läheisiä ole.

Tämä on minun selviytymiskeinoni.

[/quote]

Ettekö voisi adoptoida?

Meilläkin on vain yksi lapsi ja syy yksilapsisuuteen on mieheni. Mies ei siis halunut toista lasta. Tämä ainokainen täyttää kohta 10v.

Olen tässä vuosi halunut jo toista, väillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt taitaa kyllä olla liian myöhäistä koska ikää kohta 40v. En ole keksinyt selviytymiskeinoa ja jotenkin olen ikuisesti katkera miehelleni. Tyydyn siis kohtalooni ja yritän vaan elellä tässä maailmassa jotenkin katkeroitumatta ihan kokonaan.

Mies haluaa naimisiin, mutta kaartelen ja jotenkin tahallani olen hänen kanssaan eri mieltä suunnitelmista, vaan sen takia koska luulen eroavani hänesta jossain vaiheessa.

Sekavaa, mutta päähän ottaa ja rankasti.... aina välillä siis.