Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ärsyttää
11.03.2013 |
Muutamme lähiaikoina uuteen rakentamaamme omakotitaloon ja kauhulla odotan, miten anoppi alkaa sisustaa ja kantaa meille jos jonkinmoista rojua "nyt kun teillä on tilaa". Tähän asti olemme asuneet pienessä kaksiossa ja anoppi on ostanut kaapit täyteen kaikkia "hienoja" liinoja, kynttilänjalkoja, mattoja ym. sisustusKRÄÄSÄÄ. Krääsän suhteen mieheni on äidilleen sanonut, että krääsää ei meille enää tarvitse kantaa. Anoppi tyrkyttää minulle usein vaikka mitä, mutta olen onnistuneesti saanut jätettyä tavarat hänelle itselleen, koska olen tiukasti ilmoittanut, että meille ei kaappeihin mahdu enää mitään (joka oli ihan totta!). Pelkään, että anopin sisustusinnostus pääsee taas valloilleen, kun muutamme uuteen taloon ja meillä on niin hyvin tilaa.
Itse haluaisin kovasti jo lapsen, mutta mies ei. Meillä on tästä riidelty ja itketty, ja anoppi sai vereni kiehumaan, kun jakeli neuvojaan:
- lapsia ei saa sitten päästää takan lähelle kun on niin kuuma lasi (niinkö? ketä lapsia?)
- lasten kanssa pitää olla tosi varovainen portaissa (kestä lapsista puhut, meille ei vieläkään ole tulossa lapsia?)
- mikäs tapetti tuonne lastenhuoneeseen tulee? (mikä lastenhuone?)
- on se hyvä, kun on kaikenmoisia koneita autotallissa, niin on pojilla sitten tekemistä isänsä kanssa (meille ei ole tulossa lapsia, jos se pojastasi on kiinni)
Tähän asti olen kilttinä miniänä vain hymyillyt anopin kommenteille ja neuvoille, mutta tuo lapsiasia oli vikatikki. Anoppi näki varmasti naamastani, miten minua ärsyttää ja kommentoinkin hänelle aika tiukkaan sävyyn.
Miten ihmeessä saan oltua siten, ettei anopin kommentit aina ärsytä? Etukäteen ennen hänen tapaamistaan aina muistutan itseäni, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja ensimmäiset pari tuntia meneekin aina hyvin. Pikkuhiljaa vaan alkaa savu nousta korvista, hän sekaantuu joka asiaan mitä ympärillään tapahtuu, kaikesta hänen pitää saada selvää ja neuvoa muita. Poikansa ja miehensä eivät korvaansa lotkauta hänelle, mutta itse en osaa kohdella häntä samaan tapaan. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta hän toistaa asiansa niin kauan kuin vastaan, ja minulle jää tunne, etten kuuntele häntä.
Anoppi on kuulemma ostanut meille jo tupaantuliaislahjankin, mutta sanoi, ettei oikein tiedä sopiiko se meille, mutta on käytännöllinen. Kiitos vain, mutta kauhulla jo odotan, minkälainen matto tai liina tai sisustusesine tällä kertaa.
Kommentit (58)
Mulle tuli sellainen asia mieleen, kun kommunikointitaidot ja avoimuus. Mehän naisina tiedämme, että kerromme ehkä pääsääntöisesti avoimemmin asioista kuin miehet tekevät: omille äideilleimme, ystävillemme jne. Kun pojat tulevat aikuisiksi, he eivät enää kerro asioita äidilleen samalla tavalla kuin tyttäret. Sitten, kun tulee miniä kehiin, tulee nainen, joka linkittää anopin poikaansa, joka ei enää kerro asioitaan. Anopille tulee joskus epätoivoinenkin tarve puuttua asioihin, saada lisää tietoa, sekaantua jne., sillä on jäänyt jo kenties vuosia paitsi informaatiosta, joka koskee poikaa, hänen elämäänsä, hänen ajatuksiaan jne. Mun mielestä se on jotenkin aika inhimillistä, kun sitä tarkemmin ajattelee...riippuu tietenkin luonteenpiirteistä.
Mulla on tosi läheiset välit anopin kanssa: mieheni lopetti asioidensa kertomisen äidilleen heti, kun muutti pois kotoa. Minä olen linkki äidin ja pojan henkisen yhteyden välillä. Käyn monesti pitkiä puhelinkeskusteluja sen jälkeen, kun mieheni on puhunut pakollisen "mitä kuuluu" -puhelun äitinsä kanssa. Minä kerron, mitä meille OIKEASTI kuuluu, lapsillemme jne. Samanlaisen keskustelun anoppini käy tyttärensä kanssa. Tunnen olevani melkein kuin tytär suhteessamme. Ja luulenpa, että anoppini tuntee näin myös, Ja siksi myös esittää joskus kärkevät mielipiteensä minulle ja näin minun kautta pojallensa. Olen edelleen linkki heidän välillään, niin hyvässä kuin pahassa :)
Tällaisia ajatuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 14:50"]
Kuule ap ota tuo anoppisi enemmän huumorilla. Siis pidä vaikka pientä päiväkirjaa anopin hauskoista ja raivostuttavista tempauksista. Siis ihan hyvällä huumorimielellä. Jospa ne sanomiset olisi sitten helpompi kestää kun miettii kuinka hauskan pakinan tästäkin tilanteesta saa...
Mitä tulee krääsän kantamiseen teille niin rupea viemään aina anopilla käydessäsi kassillinen tavaraa takas. Voi kun siivosin kaappeja ja huomasin että minulla on niin monta liinaa niin tässä sinulle muutama kun sinä varmaan käytät näitä liinoja niin paljon. Voi tässä on tämä hieno kynttilänjalka/maljakko jonka toit meille mutta kun minusta alkoi tuntumaan että tämä on kuin tehty teidän kirjahyllyyn. Katsos sopisiko se tuohon ja kippaat tavaran anopin hyllyyn ja tarvittaessa järjestät sille tilaa... Ja kehut kuinka hyvin se passaa anopille. Oppiskohan tuo jos sais samalla mitalla takaisin mitä tekee teille nyt ?
[/quote]
Repesin ihan täysin tuolle, että kiikuttaisin hänelle takaisin ja järjestäisin hyllyyn... :D Mutta kun aina sanotaan, ettei lahjaa saa antaa eteenpäin... Ne mitä anoppi on pojalleen aikanaan poikamiesboksiin antanut eikä ole meillä ollut vuosiin käytössä, olen surutta pakannut pusseihin ja pistänyt miehen mukaan hänen lähtiessään kotonaan käymään.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 14:50"]
Kuule ap ota tuo anoppisi enemmän huumorilla. Siis pidä vaikka pientä päiväkirjaa anopin hauskoista ja raivostuttavista tempauksista. Siis ihan hyvällä huumorimielellä. Jospa ne sanomiset olisi sitten helpompi kestää kun miettii kuinka hauskan pakinan tästäkin tilanteesta saa...
Mitä tulee krääsän kantamiseen teille niin rupea viemään aina anopilla käydessäsi kassillinen tavaraa takas. Voi kun siivosin kaappeja ja huomasin että minulla on niin monta liinaa niin tässä sinulle muutama kun sinä varmaan käytät näitä liinoja niin paljon. Voi tässä on tämä hieno kynttilänjalka/maljakko jonka toit meille mutta kun minusta alkoi tuntumaan että tämä on kuin tehty teidän kirjahyllyyn. Katsos sopisiko se tuohon ja kippaat tavaran anopin hyllyyn ja tarvittaessa järjestät sille tilaa... Ja kehut kuinka hyvin se passaa anopille. Oppiskohan tuo jos sais samalla mitalla takaisin mitä tekee teille nyt ?
[/quote]
Repesin ihan täysin tuolle, että kiikuttaisin hänelle takaisin ja järjestäisin hyllyyn... :D Mutta kun aina sanotaan, ettei lahjaa saa antaa eteenpäin... Ne mitä anoppi on pojalleen aikanaan poikamiesboksiin antanut eikä ole meillä ollut vuosiin käytössä, olen surutta pakannut pusseihin ja pistänyt miehen mukaan hänen lähtiessään kotonaan käymään.
[/quote]
No mutta ajattele kuinka hauskoja hetkiä sinulla olisi kun miettisit mitä seuraavalla kerralla viet ja miten sen antamisen perustelet.
Maailmahan täyttyy tavarasta jos kaikkien pitää säästää kaikki lahjat on niille käyttöä tai ei... Ja ethän oikeastaan antaisi lahjaa eteenpäin vaan palauttaisit sen ja vain siksi kun se SINUN MIELESTÄSI SOPII niin hyvin anopin kirjahyllyyn... Ei sillä etkö arvostaisi mutta kun ajattelit että anoppi tarvii tätä uunivuokaa varmasti enemmän kuin te kun osaa tehdä niin hyviä uuniruokia.
t. tuota lahjojen "palauttamista" ehdottanut
PS. Minun anoppini on oikeasti tosi kiva mutta antoi minulle kerran joululahjaksi piirakkavuoan. Onneksi siinä oli sentään anopin herkullinen omenapiirakka joten minä palautin vuoan joulun jälkeen tyhjänä ja tiskattuna (koska en viitsi kuitenkaan leipoa tuollaiseen vuokaan enkä saa niin hyvää kuin anoppi) . Kysyin vain että käsitinhän oikein että tämä piirakkavuoka on sellainen että sen saa aina palautettuaan takaisin omenapiirakan kanssa. On muuten tuo piirakkavuoka kulkenut monta kertaa talojen väliä aina tyhjänä anopille ja piirakan kanssa minulle. Ja ei en pakota leipomaan mutta kun anoppi väittää rakastavansa leipomista niin kyllähän se minulle sopii...
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 14:39"]
Tämä kuulostaa myös minun anopiltani! Että anopit osaavat sitten olla ärsyttäviä. Mä olen jo joutunut siihen pisteeseen, että kaikki mitä se sanoo otan loukkauksena. En enää pysty suhtautumaan edes neutraalisti hänen vierailuihinsa. Joka kerta kun kylään tullaan tuodaan jotain krääsää. Ongelma on myös, että häntähän ei kutsuta kylään vaan tulee ihan itse kutsuttuna. Hän asuu myös kaukana, että joka kerta tullaan yökylään. Ei saamari eihän minunkaan vanhemmat ole meillä yötä. Ei meidän koti ole mikään hotelli. Ja tietysti odottaa että kaikki ruoat tarjotaan hänelle valmiina pöytään. No ei tässä vielä mitään, pelottaa tehdä lapsia. Tekisi ihan mieli tahalleen olla tekemättä lapsia jotta hän ei saisi sitä mielihyvää. Oon jo valmistautunut kaikilla nasevilla kommenteilla. Kuvitelkaapa tilanne jossa tulet kotiin synnäriltä ja siellä se kauhu anoppi odottaa ja on valmiina kertomaan kuinka väärin imetän tai muuten vaan pidän ENSIMMÄISTÄ lastani. Voi sitä kauhua ja jos vielä on yötä. Olen miettinyt valmiiksi, että meille ei tulla pitkäääään aikaan yötä kun lapsi on pieni sillä haluan hoitaa rauhassa ilman niitä kommentteja. Hän myös ostaa vauvakrääsää ja kamalia vaatteita. Se on nöhty muiden kohdalla. He ovat sanoneet, että nyt riitti ei enää vaatteita ollenkaa. ja mitä hän tuo seuraavalla kerralla, lisää vaatteita. Kun ei mene jakeluun. Jopa puhunut jo meille että tämän saatte sitten kun lapsi tulee ja on jo tyrkytettykin lasten vaatteita. Mä olen hyvin harkitusti ollut kylmä ja jopa hakkunut lapsia jotta anopille jää varmasti kuva etten pidä lapsista!!! Vaikka todellisuudessa kohta niitä aletaan yrittää. Voiko siis anopille jättää kertomatta kun vasta synnytyksen tapahduttua että hei meille tulee vauva : D
tiedän suurimman osan näistä olevan päässäni ja rakennan kamalampaa anoppia kuin mitä hän oikeasti on. En vaan saa enää palautettua neutraalia asennetta vaan kiehuu joka kerta kun näen hänet. Tiedän, että jos tulen raskaaksin hän alkaa soittelemaan minulle. Onneksi hänellä ei vielä ole numeroani.
Ap, on niin inhottavaa kun ei haluaisi pahoittaa anopin mieltä. Tiedän, etten haluaisi itse ainakaan välejä poikki mieheni ja tulevien lasten takia. Mutta pitää vaan kerätä sitä rohkeutta sanoa suoraan. Ei tollasta varpaille hyppimistä voi kestää ikuisuuden. Itse pitää saada koti sisustaa ja muutenkin. Minä aioin pistää kyllä kampoihin jos lapsi tulee, sillä en todellakaan ala kuuntelemaan arvostelua äidin taidoistani sieltä taholta. Tseppiä sulle :) !
[/quote]
Meillä anoppi soittelee pojalleen suunnilleen joka toinen päivä, minullekin silloin tällöin. Ja olen miettinyt myös sitä samaa, että jos minä tulen raskaaksi, niin hänen puhelunsa minulle kolminkertaistuvat. Huoh. Meille ei sentään vielä ole lastenvaatteita tyrkytetty. Jos anoppi sen tekisi, niin sitten kyllä sanoisin aika rumasti...
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:03"]
minä en tajua, miksi ap ei voi anopille sanoa, että ei niitä lapsia tule, kun poikas ei halua. Miksi pitää kihistä kiukusta ja katsella, kun mies ei mitään kommentoi. Miksi kommentoisi, asia ei taida häntä vaivata lainkaan. Ja väittäisin myös, että anoppi yhdistää omakotitalon ja lapset aika vahvasti pariksi.
[/quote]
Jos sanoisin anopille noin lapsiasiasta, mieheni saattaisi ottaa siitä itseensä. Tuo asiahan ei anopille kuuluu pätkääkään, mitä jos oikeasti olisimme yrittäneet lasta, mutta ei vaan ole onnistunut..?! Anoppi ei ajattele yhtään! Ymmärtäisiköhän sitten olla hiljaa, jos vastaisin, että eipä ole vielä siunaantunut (vaikkemme ole vielä yrittäneetkään).
Sisustusneuvojakin olen saanut:
- valitsemamme eteisen laatta oli ihan väärä: "kyllä on liukas laatta ja vähän tummempi olisi saanut olla" (poikasi on sen ihan itse saanut valita)
- "kyllä on hankalat seinälaatat puhdistaa", kun vessassa oli seinässä valkoiset mattapintaiset laatat, joissa on lasitettu pinta, että puhdistus helpompaa. En vastannut anopille mitään, ja ymmärsi sentään jatkaa: "no, ei teillä varmaan paljon sotketakaan".
- olin tuonut kodinhoitohuoneeseen ja pesuhuoneeseen vaihtoehdot lattialaatoista miehelleni näytille, olin itse tumman laatan kannalla ja samoin mies, anoppi kiljuu vieressä: "älkää nyt noin tummaa laattaa laittako, on liian tummaa, älkää nyt sitä ottako!!" (ihan varmasti muuten otan!) Kun soitin ja varmistin liikkeeseen tilauksemme, anoppi jatkoi: "no, valkoisen maton siihen kuitenkin sitten haluat"
Vaikka anoppi ei asioista tietäisikään eikä osaisikaan neuvoa, neuvoo silti. Esim. kattolistojen asennuksessa, kulmien sahaamisessa.. Häslää siinä vieressä minkä ehtii, neuvoo ja pyörii, eikä anna periksi, vaikka hänen neuvonsa olisivatkin vääriä. Mieheni ei ota kuuleviin korviinsa, mutta minulla kiehuu sitäkin enemmän ja kiljun mielessäni: "ole nyt ***tana jo hiljaa!", näissä tilanteissa lähden muualle, etten totaalisesti räjähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. vielä jatkaa. Vielä piti jatkaa pesutilojen lattialaatoista. :D Anoppi oli sitä mieltä, että suurempi laatta (vähintään 30*30cm) olisi ehdottomasti parempi, ettei ole niin paljon sitten saumoissa pestävää. Minä vastasin, että kaatojen takia pitää laittaa pienet laatat, ja että sauma toimii niissä myös "jarruna", jos liukastuu. Anoppi ei tietenkään uskonut. Viikkojen kuluttua kun nähtiin taas, hän sanoi, että olin ihan oikeassa niiden pesutilojen laattojen koon suhteen, että pitää kaatojen takia olla pienempi. (Ai, ihanko totta?) "Minä en silloin vain vielä tiennyt." No et tietenkään, etkä minua edes uskonut, tietenkään! Itse piti sekin netistä selvittää, ennen kuin uskoo. Voi aaargh.
Omat vanhempani vain naureskelevat tälle häsläävälle hössöttäjälle. Alussa se vielä naurattikin, mutta kun vuosikausia sitä on yrittänyt kestää ja mitä henkilökohtaisemmaksi neuvot tulevat, sen raivostuttavampaa se on. Isäni kommentti oli hyvä: "En kestäisi päivääkään asua hänen kanssaan". Kiitos, en minäkään.
Tuossa lapsiasiassa sanoisin anopille suoraan, että kyllä sinun puolesta lapsi olisi tervetullut, mutta miehesi ei halua lasta, joten asiast on turha keskustella.
Lahjat on kohteliasta ottaa vastaan sellaisena kuin ne annetaan, vaikka eivät omaan makuun olisikaan. Lahjan saajan asiaksi sitten jää, miten lahjaa hyödyntää.
Kun anoppi muuten tuputtaa tavaraa, on sinun aikuisena uskallettava sanoa asiallisesti ja jämäkästi, että kiitos, mutta meillä ei nyt ole käyttöä tuolle matolle/kupille/liinalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mistä voit tietää vaikka olisimme yrittäneet sitä lasta jo kauan?" tai "Miksi kysyt tuollaista, oletko ajatellut että minulla olisi voinut tulla keskenmeno viime viikolla?" Näitä kahta lausetta (välillä vähän muunneltuna) olen käyttänyt niin anopin kun muidenkin sukulaisten vauva uteluihin..
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:24"]
Ap. vielä jatkaa. Vielä piti jatkaa pesutilojen lattialaatoista. :D Anoppi oli sitä mieltä, että suurempi laatta (vähintään 30*30cm) olisi ehdottomasti parempi, ettei ole niin paljon sitten saumoissa pestävää. Minä vastasin, että kaatojen takia pitää laittaa pienet laatat, ja että sauma toimii niissä myös "jarruna", jos liukastuu. Anoppi ei tietenkään uskonut. Viikkojen kuluttua kun nähtiin taas, hän sanoi, että olin ihan oikeassa niiden pesutilojen laattojen koon suhteen, että pitää kaatojen takia olla pienempi. (Ai, ihanko totta?) "Minä en silloin vain vielä tiennyt." No et tietenkään, etkä minua edes uskonut, tietenkään! Itse piti sekin netistä selvittää, ennen kuin uskoo. Voi aaargh.
Omat vanhempani vain naureskelevat tälle häsläävälle hössöttäjälle. Alussa se vielä naurattikin, mutta kun vuosikausia sitä on yrittänyt kestää ja mitä henkilökohtaisemmaksi neuvot tulevat, sen raivostuttavampaa se on. Isäni kommentti oli hyvä: "En kestäisi päivääkään asua hänen kanssaan". Kiitos, en minäkään.
[/quote]
No myöntää sentän että oli väärässä ja sinä oikeassa. Sehän on jo paljon. Miksi muuten kerrotte hänelle kaikki laattavalintanne yms etukäteen, niin että hän pääsee niihin puuttumaan?
[/quote]
Hän oli raksallamme juuri silloin, kun pesutilojen laattavalinta oli tehtävä ja tilaus jätettävä, että saimme ne pikaisesti laatoittajalle. Ja eteisen + vessan laatat olivat jo laatoitettuna, kun hän niitä arvosteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hieman etäisyyttä anoppiin. Mitä se siellä työmaallakin ramppaa? En kestäisi tuollaista hetkeäkään.
Eikö pariskunnat voi sopia, että itse sisustavat kotinsa eikä kummankaan vanhemmat raahaa sinne oman maun mukaista tavaraa?
Uskomatonta.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:39"]
"Mistä voit tietää vaikka olisimme yrittäneet sitä lasta jo kauan?" tai "Miksi kysyt tuollaista, oletko ajatellut että minulla olisi voinut tulla keskenmeno viime viikolla?" Näitä kahta lausetta (välillä vähän muunneltuna) olen käyttänyt niin anopin kun muidenkin sukulaisten vauva uteluihin..
[/quote]
Onko tämä saanut sukulaiset hiljaiseksi etteivät enää kysele? Luulisi siinä tyhmemmänkin jo tajuavan, ettei asia kuulu hänelle. Tunnen aina myötätuntoa morsiamia kohtaan häissä, kun kysellään koskas teille tulee vauva, ja morsian vain hymyilee kohteliaasti, että katsotaan nyt. Voi kun olisikin tuossa tilanteessa pokkaa vastata juuri tuo, että "mistä voit tietää, vaikka olisimme sitä yrittäneet jo kauan".
terv. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:47"]
Nyt hieman etäisyyttä anoppiin. Mitä se siellä työmaallakin ramppaa? En kestäisi tuollaista hetkeäkään.
Eikö pariskunnat voi sopia, että itse sisustavat kotinsa eikä kummankaan vanhemmat raahaa sinne oman maun mukaista tavaraa?
Uskomatonta.
[/quote]
Eivät onneksi usein tule välimatkan takia. Olivat juuri kyseisenä päivänä auttamassa raksalla kun minä työpäiväni jälkeen kiikutin sinne laattoja miehelleni. Appiukon kanssa pärjää kyllä, oikein hyvin, mutta anoppi... huoh. Appiukko neuvoo silloin kuin pyydetään ja tekee vain sitä, mitä poikansa pyytää.
Uuh. Ap:n anoppi kuulostaa minun äidiltäni. Todella raivostuttava ihmistyyppi.
Täällä on tullut todella hienoja neuvoja siitä kuinka tämmöiselle hössöttäjälle pitää sanoa napakasti ja asettaa rajat. Se on hyvä sanoa kun ei itse joudu semmoisen kanssa olemaan tekemisissä.
Jos toinen ei kuuntele, niin se on ihan sama miten sanoo ja millä äänenpainolla. Uskokaa pois, olen kyllä aivan kaiken kokeillut äitini kanssa. Ainoa mikä oikeasti toimii on se, että pitää yhteydenpidon aivan minimissä eikä kerro mitään omia asioita hänelle. Turvallisinta on keskustella hänen kanssaan säästä ja arvostella julkisuuden henkilöitä. Kaikki mahdolliset muut keskustelunaiheet johtavat helposti luentoihin ja neuvoihin, määräilyyn ja manipulointiin.
Äitini vierailuihin meillä valmistaudun huolella. Piilotan kaikki henkilökohtaiset paperit ja postit ja seinäkalenterinkin. Se on paljon helpompaa kuin kieltää koko ajan tutkimasta ja kyselemästä. Niitä kysymyksiä nimittäin tulee jos hänen silmiinsä sattuu jotakin, ihan mitä tahansa. Esim. kerran äitini sai käsiinsä minulle osoitetun postikortin, jossa lähetettiin lomaterveisiä jotenkin näin 'moi hunajapupu, täällä on kauniit ilmat ja hyvät maisemat'. Tästä seurasi minulle paljon tiukkoja kysymyksiä 'miksi tuossa noin lukee?' 'mitä kaverisi tuolla tarkoittaa?' ja sitten tuli pitkä luento siitä miten postikortti kirjoitetaan ja mitä siihen on sopivaa kirjoittaa.
Ja niitä lahjoja tulee vaikka mitä sanoisi ja mitä tekisi.
Siskoni on myynyt kaikki saamansa lahjat kirpparilla, ja saa siitä haukkuja joka tapaamisella. Myös minulle siskon toimintatapaa muistetaan jokaisella tapaamisella moittia. Ja tavaraa vaan tulee ihan yhtälailla minulle kuin siskollenikin.
Ihan uutena ilmiönä on nyt tullut semmoinen, että äiti pyytää toisinaan jotakin antamiaan lahjoja lainaan itselleen. Ilmeisesti ihan vaan tarkistaakseen onko niitä pidetty tallessa. Jonkinlaista kontrollointia sekin on.
Tiukat keskustelut johtavat vain siihen, että äiti naureskelee tyytyväisenä 'minä nyt vaan oon tämmönen, ei sille mitään mahda'
Nykyään en paljon viitsi hänen puheitaan edes kuunnella. Sanon vaan aina että 'joo' silloin kun puheeseensa tulee tauko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on taas päinvastoin, miniälle kelpaa kaikki vanha mikä on retroa. Oli käyny valitsemassa yhden räsymatonkin, joka oli minusta ihan hirveä. Harjoittelin itse kangaspuilla kutomista tuli hirveän harva, josta en pitänyt on kuulemma persoonallinen. Makunsa kullakin.
20 vastaa. Kyllä ne kysymykset loppuvat kun reippaasti sanoo noin. Kyllä siitä raskaudesta kerrotaan sitten kun sen aika on =)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:24"]
Ap. vielä jatkaa. Vielä piti jatkaa pesutilojen lattialaatoista. :D Anoppi oli sitä mieltä, että suurempi laatta (vähintään 30*30cm) olisi ehdottomasti parempi, ettei ole niin paljon sitten saumoissa pestävää. Minä vastasin, että kaatojen takia pitää laittaa pienet laatat, ja että sauma toimii niissä myös "jarruna", jos liukastuu. Anoppi ei tietenkään uskonut. Viikkojen kuluttua kun nähtiin taas, hän sanoi, että olin ihan oikeassa niiden pesutilojen laattojen koon suhteen, että pitää kaatojen takia olla pienempi. (Ai, ihanko totta?) "Minä en silloin vain vielä tiennyt." No et tietenkään, etkä minua edes uskonut, tietenkään! Itse piti sekin netistä selvittää, ennen kuin uskoo. Voi aaargh.
Omat vanhempani vain naureskelevat tälle häsläävälle hössöttäjälle. Alussa se vielä naurattikin, mutta kun vuosikausia sitä on yrittänyt kestää ja mitä henkilökohtaisemmaksi neuvot tulevat, sen raivostuttavampaa se on. Isäni kommentti oli hyvä: "En kestäisi päivääkään asua hänen kanssaan". Kiitos, en minäkään.
[/quote]
No myöntää sentän että oli väärässä ja sinä oikeassa. Sehän on jo paljon. Miksi muuten kerrotte hänelle kaikki laattavalintanne yms etukäteen, niin että hän pääsee niihin puuttumaan?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 17:33"]
Minustakin nämä krääsän kiikuttamiset ja jatkuvat neuvot kannattaa ottaa huumorilla. Oikeasti ne anopit eivät ole sellaisia ilkeyttään. Sen sijaan tulevat lapsenne saattavat menettää ihan loistomummon, jos ette osaa suhtautua heihin oikealla tavalla.
[/quote]
Sitten kannattaa opettaa ne lapsetkin suhtautumaan mummoon oikealla tavalla.
Meillä se ei ole valitettavasti onnistunut.
Lasten takia olen sietänyt ja siedän kaikenlaista hössötystä, sekaantumista ja manipulointia äidiltäni. Olen ajatellut, että mummo on lapsille joka tapauksessa tärkeä.
Tilanne on kuitenkin mennyt semmoiseksi, että 5 vuotiaasta lähtien lapset (yksikään heistä) ei ole vapaaehtoisesti suostunut tapaamaan mummoaan. Valittavat, että 'mummo hössöttää koko ajan / mummo puhuu koko ajan (joo, oikeasti puhuu ihan tauotta) / mummo kyselee liikaa / mummolla on outoja säänt
Hoitoon pitäisi vielä koko anoppi.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 14:44"]
BTW, hieman asian vierestä...mulle tuli tämän ketjun luettuani ahaa-elämys. Nyt ymmärrän, miksi anoppi-miniä -suhteet ovat ongelmaisempia kuin anoppi-vävy -suhteet. Haluatteko, että kerron? Ja ei, syy ei ole tällä kertaa miniässä...eikä oikeastaan tarkemmin ajateltuna anopissakaan ;-)
[/quote]
No minun oletukseni on että naiset keskittyy yleensä enemmän sisutukseen, kotiin jne ja koska siis anoppi ja miniä touhuavat "samalla alueella" tulee siinä herkemmin törmäyksiä. Vävyä tuskin haittaa millaisia kuppeja anoppi tuo.
Toisaalta usein anopit on enemmän tekemisissä miniöidensä mitä vävyjensä kanssa. Jos he käyvät vävyllä on anoppi enemmän oman tyttärensä kanssa mitä vävyn.
Lisäksi vielä tyttärien siisteyskäsitys, käytönnön tavat keittiössä jne periytyvät usein äidiltä joten siinä ei tule niin helposti ristiriitoja mitä anopin kanssa kun hänen tavat on aivan erit (itsekkin joskus joudun niellä etten sanoisin oikeasti ihanalle anopilleni kun hän ei ole niin tarkka hygieniasta kuin minä tai äitini esim. ruokaa laitettaessa).
Sitten vielä miehet on usein välinpitämättömämpiä moniin kotiin liittyviin asioihin kuin naiset (vertaa miniä-vävy).
Oliko vielä muita ideoita miksi anoppi-miniä suhteessa räjähtelee herkemmin kuin anoppi-vävy.