Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ärsyttää
11.03.2013 |
Muutamme lähiaikoina uuteen rakentamaamme omakotitaloon ja kauhulla odotan, miten anoppi alkaa sisustaa ja kantaa meille jos jonkinmoista rojua "nyt kun teillä on tilaa". Tähän asti olemme asuneet pienessä kaksiossa ja anoppi on ostanut kaapit täyteen kaikkia "hienoja" liinoja, kynttilänjalkoja, mattoja ym. sisustusKRÄÄSÄÄ. Krääsän suhteen mieheni on äidilleen sanonut, että krääsää ei meille enää tarvitse kantaa. Anoppi tyrkyttää minulle usein vaikka mitä, mutta olen onnistuneesti saanut jätettyä tavarat hänelle itselleen, koska olen tiukasti ilmoittanut, että meille ei kaappeihin mahdu enää mitään (joka oli ihan totta!). Pelkään, että anopin sisustusinnostus pääsee taas valloilleen, kun muutamme uuteen taloon ja meillä on niin hyvin tilaa.
Itse haluaisin kovasti jo lapsen, mutta mies ei. Meillä on tästä riidelty ja itketty, ja anoppi sai vereni kiehumaan, kun jakeli neuvojaan:
- lapsia ei saa sitten päästää takan lähelle kun on niin kuuma lasi (niinkö? ketä lapsia?)
- lasten kanssa pitää olla tosi varovainen portaissa (kestä lapsista puhut, meille ei vieläkään ole tulossa lapsia?)
- mikäs tapetti tuonne lastenhuoneeseen tulee? (mikä lastenhuone?)
- on se hyvä, kun on kaikenmoisia koneita autotallissa, niin on pojilla sitten tekemistä isänsä kanssa (meille ei ole tulossa lapsia, jos se pojastasi on kiinni)
Tähän asti olen kilttinä miniänä vain hymyillyt anopin kommenteille ja neuvoille, mutta tuo lapsiasia oli vikatikki. Anoppi näki varmasti naamastani, miten minua ärsyttää ja kommentoinkin hänelle aika tiukkaan sävyyn.
Miten ihmeessä saan oltua siten, ettei anopin kommentit aina ärsytä? Etukäteen ennen hänen tapaamistaan aina muistutan itseäni, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja ensimmäiset pari tuntia meneekin aina hyvin. Pikkuhiljaa vaan alkaa savu nousta korvista, hän sekaantuu joka asiaan mitä ympärillään tapahtuu, kaikesta hänen pitää saada selvää ja neuvoa muita. Poikansa ja miehensä eivät korvaansa lotkauta hänelle, mutta itse en osaa kohdella häntä samaan tapaan. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta hän toistaa asiansa niin kauan kuin vastaan, ja minulle jää tunne, etten kuuntele häntä.
Anoppi on kuulemma ostanut meille jo tupaantuliaislahjankin, mutta sanoi, ettei oikein tiedä sopiiko se meille, mutta on käytännöllinen. Kiitos vain, mutta kauhulla jo odotan, minkälainen matto tai liina tai sisustusesine tällä kertaa.
Kommentit (58)
Aika mahdottomalta ihmiseltä kyllä anoppisi vaikuttaa, jos ei osaa ollenkaan kuunnella eikä kunnioittaa toisen mielipidettä ja sanomisia.
Vastaavia tilanteita olen kuullut ja joissakin tapauksissa on välit jouduttu viilentämään aika tavalla . Onneksi useimmiten nämä anopit ovat osanneet muuttaa käyttäytymistään, eivätkä vävyt/miniät ole muistelleet menneitä ja välit ovat parantuneet.
Sanot anopille, että teidän sisustusmakunne ovat niin erilaisia, että haluat päättää miehesi kanssa kaikesta kotiinne liittyvästä. Toivottavasti miehesi on tässä asiassa puolellasi eikä vaan myötäile äitiänsä.
Itse olen anoppi ja lapsellani on anoppi, enkä ikinä voisi kuvitella meidän kummankaan kohtelevan nuoriamme noin!
Lapsiasiassakin anoppisi on tahditon; eihän hän tiedä, vaikka miten toivoisitte lasta. Toivon sulle voimia selvittää tilannetta parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt pitää "pipoa löysällä" ja ymmärrän toki, että hän tarkoittaa pelkkää hyvää. Hän on hyväksynyt minut sukuunsa ja siitä pitää muistaa olla tyytyväinen, mutta en vain voi sille mitään, että liiallinen "höösääminen" ärsyttää. Pelkään loukkaavani häntä, jos sanon suoraan. Lapsiasiaan mies ei kommentoinut mitään, kihisin kiukusta vaan siinä vieressä. Miehelleni en voi suurimpia kiukkuryöppyjäni purkaa, onhan kyse sentään hänen omasta äidistään.
terv. ap
Meillä mies ilmoitti aikanaan, että koti on hänenkin kotinsa niin kauan, kun hän maksaa siitä osansa. Siksi minä yksin en määrää sisustusta, tavaroita, hankintoja jne. Hän myös ilmoitti, että jokaista äitini vierailua kohti hänen äitinsä tulee käymään, ja minun on syytä käyttäytyä tismalleen yhtä hyvin kuin hän käyttäytyy äitiäni kohtaan.
Joten meillä olisi ja on anopin hankkimia esineitä, lamppuja ja pöytäliinoja. Minä en niitä rakasta, mutta ei minulla ole oikeutta mieheltä niitä kieltää.
Lapsiasiaan muistuttaisin, että jos rakennetaan talo, jossa on enemmän kuin 3 makuuhuonetta, oletetaan automaattisesti, että lapsiakin toivotaan.
minä en tajua, miksi ap ei voi anopille sanoa, että ei niitä lapsia tule, kun poikas ei halua. Miksi pitää kihistä kiukusta ja katsella, kun mies ei mitään kommentoi. Miksi kommentoisi, asia ei taida häntä vaivata lainkaan. Ja väittäisin myös, että anoppi yhdistää omakotitalon ja lapset aika vahvasti pariksi.
Minä en ota mitään roinaa vastaan. Sanon vain "Ei kiitos"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hellanlettas kun on taas, koira enää puuttuu suomaisesta onnesta.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:57"]
Jos toinen ei kuuntele, niin se on ihan sama miten sanoo ja millä äänenpainolla. Uskokaa pois, olen kyllä aivan kaiken kokeillut äitini kanssa. Ainoa mikä oikeasti toimii on se, että pitää yhteydenpidon aivan minimissä eikä kerro mitään omia asioita hänelle. Turvallisinta on keskustella hänen kanssaan säästä ja arvostella julkisuuden henkilöitä. Kaikki mahdolliset muut keskustelunaiheet johtavat helposti luentoihin ja neuvoihin, määräilyyn ja manipulointiin.
Äitini vierailuihin meillä valmistaudun huolella. Piilotan kaikki henkilökohtaiset paperit ja postit ja seinäkalenterinkin. Se on paljon helpompaa kuin kieltää koko ajan tutkimasta ja kyselemästä. Niitä kysymyksiä nimittäin tulee jos hänen silmiinsä sattuu jotakin, ihan mitä tahansa. Esim. kerran äitini sai käsiinsä minulle osoitetun postikortin, jossa lähetettiin lomaterveisiä jotenkin näin 'moi hunajapupu, täällä on kauniit ilmat ja hyvät maisemat'. Tästä seurasi minulle paljon tiukkoja kysymyksiä 'miksi tuossa noin lukee?' 'mitä kaverisi tuolla tarkoittaa?' ja sitten tuli pitkä luento siitä miten postikortti kirjoitetaan ja mitä siihen on sopivaa kirjoittaa
[/quote]
Olen huomannut, että liikun itsekin turvallisimmilla vesillä, kun puhun anoppini kanssa vain säästä, hänen käsitöistään tai kukistaan. Mitään henkilökohtaista ei voi kertoa. Ei mahdollisesta matkasta, ei sisustussuunnitelmista, ei ostosmatkoista (anoppi änkeää mukaan!), eikä mistään, jossa hän voi ruveta neuvomaan ja ideoimaan omia mahtavia juttujaan. Hyvin varottava esimerkki on tällainen: en keksinyt sillä hetkellä mitään muuta keskusteltavaa heillä vieraillessamme, vaan menin kehumaan hänen kristallista kynttilänjalkaansa (naurattaa taas tämä juttu...), kun hän pitää oikein ällöromanttisista sisustuksista. Kysyin vielä, että onko se oikein kristallia. Anoppihan tästä innostui kunnolla ja kysyi: tykkäätkö? "Joo, on tosi hieno" (no en, ei ole yhtään minun tyyliäni!!!) Anoppi jatkaa: "Mulla on kaapissa toinenkin, ja olen ajatellut antaa sen teille lahjaksi". *glunks* "Meillä ei mahdu minnekään enää mitään", sopersin. Jälkeenpäin olen nauranut kippurassa, mutta kyllä silloin oli vain mielessä: voi hel**tti. Jos vain esitän ystävällistä ja kehun jotain hänen omaansa, häneltä löytyy toinen kaapista, tai sitten hän väkisin tuputtaa sitä mukaani "kyllä sinä sen saat jos haluat, en minä sitä tarvitse". Ei kiitos, emme tarvitse. Sanomisissaan pitää olla hänen seurassaan niin tarkka ja etukäteen pitää miettiä, mitä seuraamuksia milläkin lauseella on. Rasittavaa! Äskeisestä oppineena varon hyvin paljon kehumisiani, puhun vain säästä tai vastaavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. jatkaa aina vaan, kun tulee kaikenlaista mieleen. Raksallamme hän kerran tokaisi: tästä tulee niin hieno, että minäkin muutan tänne! Sanoi toki vitsillä, mutta minusta se oli niin huono, ettei edes naurattanut. Mietin itsekseni, että siinä tapauksessa minä en sitten muuta.
Mä neuvoisin tähän ap:lle, että löysää pipoa ja yritä ymmärtää anoppiasi. Sinäkin olet joskus anoppi, joten katsopas peiliin ja muuta asennettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 12:53"]
Mä neuvoisin tähän ap:lle, että löysää pipoa ja yritä ymmärtää anoppiasi. Sinäkin olet joskus anoppi, joten katsopas peiliin ja muuta asennettasi.
[/quote]
Mulla on juuri samanlainen anoppi kuin ap:llä ja ymmärrän häntä täysin. Kokemusta löytyy kolmesta anopista ja nykyiselle ei edes ystävällinen puhe mene perille. Toivottavasti itsestäni ei tulee ikinä vastaavanlainen anoppi!
Auttaisiko ap:ta yhtään jos koettaisi ainakin välillä järjestää anopille jotain tekemistä jota voi halutessaan tehdä. Näin voisi päteä tekemällä. Tarkoitan tyyliä "jos joskus haluat niin raksalle saa leipoa pullaa" tai "meillä on haravointitalakoot haluatteko tulla mukaan ? Jos ne tapaamiset olisi keveämpiä kun on jotain tekemistä mihin anoppikin voi osallistua. Vai saisiko se haravoinnistakin väännettyä ongelmia ja kovaa neuvomista =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 13:47"]
Auttaisiko ap:ta yhtään jos koettaisi ainakin välillä järjestää anopille jotain tekemistä jota voi halutessaan tehdä. Näin voisi päteä tekemällä. Tarkoitan tyyliä "jos joskus haluat niin raksalle saa leipoa pullaa" tai "meillä on haravointitalakoot haluatteko tulla mukaan ? Jos ne tapaamiset olisi keveämpiä kun on jotain tekemistä mihin anoppikin voi osallistua. Vai saisiko se haravoinnistakin väännettyä ongelmia ja kovaa neuvomista =)
[/quote]
Voi, anoppi keksii kyllä tekemistä pyytämättäkin. :D Hän tuo raksalle AINA leivät, kahvit, pullat ja suklaat, vaikka meillä olisi heille suolapalaa ja makeaa kyllä varattuna. Hän haalii raksalta aina kaikki jämäpalat (joilla ei oikeasti tee mitään, kaatopaikkatavaraa...), ja hehkuttaa, että hän ideoi näistä jotain.. Annan hänen kerätä mieluusti vaan kaikki pois, ei mene turhia kaatopaikkamaksuja meiltä. :D
Joskus mietin, että mistä olet jäänyt anopillesi katkeraksi, kun tehtailet näitä anoppialoituksia monta päivässä. Jo kuukausia sitten olen huomannut, että näitä kirjoittaa sama tyyppi, koska tyyli on niin sama.
Ja jos ei heti alussa tule mieleisiä vastauksia, kirjoitat muutaman ymmärtävän viestin, missä ollaan myötätuntoisia ja haukutaan anoppia, ketju pääsee vauhtiin.
Jotain terapiaa kannattaisi hankkia, ettei tarvitsisi joka päivä näitä anoppiketjuja tehtailla. Aluksi olivat hauskoja, mutta nyt on jo mennyt maku.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 15:50"]
Olen yrittänyt pitää "pipoa löysällä" ja ymmärrän toki, että hän tarkoittaa pelkkää hyvää. Hän on hyväksynyt minut sukuunsa ja siitä pitää muistaa olla tyytyväinen, mutta en vain voi sille mitään, että liiallinen "höösääminen" ärsyttää. Pelkään loukkaavani häntä, jos sanon suoraan. Lapsiasiaan mies ei kommentoinut mitään, kihisin kiukusta vaan siinä vieressä. Miehelleni en voi suurimpia kiukkuryöppyjäni purkaa, onhan kyse sentään hänen omasta äidistään.
terv. ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 14:16"]
Joskus mietin, että mistä olet jäänyt anopillesi katkeraksi, kun tehtailet näitä anoppialoituksia monta päivässä. Jo kuukausia sitten olen huomannut, että näitä kirjoittaa sama tyyppi, koska tyyli on niin sama.
Ja jos ei heti alussa tule mieleisiä vastauksia, kirjoitat muutaman ymmärtävän viestin, missä ollaan myötätuntoisia ja haukutaan anoppia, ketju pääsee vauhtiin.
Jotain terapiaa kannattaisi hankkia, ettei tarvitsisi joka päivä näitä anoppiketjuja tehtailla. Aluksi olivat hauskoja, mutta nyt on jo mennyt maku.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 15:50"]
Olen yrittänyt pitää "pipoa löysällä" ja ymmärrän toki, että hän tarkoittaa pelkkää hyvää. Hän on hyväksynyt minut sukuunsa ja siitä pitää muistaa olla tyytyväinen, mutta en vain voi sille mitään, että liiallinen "höösääminen" ärsyttää. Pelkään loukkaavani häntä, jos sanon suoraan. Lapsiasiaan mies ei kommentoinut mitään, kihisin kiukusta vaan siinä vieressä. Miehelleni en voi suurimpia kiukkuryöppyjäni purkaa, onhan kyse sentään hänen omasta äidistään.
terv. ap
[/quote]
[/quote]
??? En ole kertaakaan aikaisemmin aiheesta täällä kirjoitellut.
Tarkoitin äskeisen viestin 33:selle.
Kuulostaa minun isältäni tuon arvostelun suhteen. Kaikki on aina pielessä meillä, sisustuksesta tiskiharjan valintaan. Olen vaan opetellut sanomaan, että no voi että, älä katsele (tapetteja), jos häiritsee. Tai no onneksi sun ei tarvi tiskata täällä. Hiljentää aina hetkeksi, ja muuten yritän ottaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka kieltämättä kiristää ja raivostuttaa pahasti. Yritän ajatella, että eihän tuollainen ihminen ihan terve ole, omaa pahaa oloaan siinä purkaa kiukuttelemalla "turvallisessa" paikassa, kun ei muutakaan ole.
Lapsiasiaan voisit sanoa jotain napakkaa. Treenaa joku lause valmiiksi seuraavaa kertaa varten, kun asia taas tulee esiin, ja sano se vaikka kuinka tuntuisi vaikealta. Neutraali voisi olla vaikka: Kyllä me sitten kerrotaan, kun on uutisia, vielä ei ole siunaantunut ja se siitä.
Tämä kuulostaa myös minun anopiltani! Että anopit osaavat sitten olla ärsyttäviä. Mä olen jo joutunut siihen pisteeseen, että kaikki mitä se sanoo otan loukkauksena. En enää pysty suhtautumaan edes neutraalisti hänen vierailuihinsa. Joka kerta kun kylään tullaan tuodaan jotain krääsää. Ongelma on myös, että häntähän ei kutsuta kylään vaan tulee ihan itse kutsuttuna. Hän asuu myös kaukana, että joka kerta tullaan yökylään. Ei saamari eihän minunkaan vanhemmat ole meillä yötä. Ei meidän koti ole mikään hotelli. Ja tietysti odottaa että kaikki ruoat tarjotaan hänelle valmiina pöytään. No ei tässä vielä mitään, pelottaa tehdä lapsia. Tekisi ihan mieli tahalleen olla tekemättä lapsia jotta hän ei saisi sitä mielihyvää. Oon jo valmistautunut kaikilla nasevilla kommenteilla. Kuvitelkaapa tilanne jossa tulet kotiin synnäriltä ja siellä se kauhu anoppi odottaa ja on valmiina kertomaan kuinka väärin imetän tai muuten vaan pidän ENSIMMÄISTÄ lastani. Voi sitä kauhua ja jos vielä on yötä. Olen miettinyt valmiiksi, että meille ei tulla pitkäääään aikaan yötä kun lapsi on pieni sillä haluan hoitaa rauhassa ilman niitä kommentteja. Hän myös ostaa vauvakrääsää ja kamalia vaatteita. Se on nöhty muiden kohdalla. He ovat sanoneet, että nyt riitti ei enää vaatteita ollenkaa. ja mitä hän tuo seuraavalla kerralla, lisää vaatteita. Kun ei mene jakeluun. Jopa puhunut jo meille että tämän saatte sitten kun lapsi tulee ja on jo tyrkytettykin lasten vaatteita. Mä olen hyvin harkitusti ollut kylmä ja jopa hakkunut lapsia jotta anopille jää varmasti kuva etten pidä lapsista!!! Vaikka todellisuudessa kohta niitä aletaan yrittää. Voiko siis anopille jättää kertomatta kun vasta synnytyksen tapahduttua että hei meille tulee vauva : D
tiedän suurimman osan näistä olevan päässäni ja rakennan kamalampaa anoppia kuin mitä hän oikeasti on. En vaan saa enää palautettua neutraalia asennetta vaan kiehuu joka kerta kun näen hänet. Tiedän, että jos tulen raskaaksin hän alkaa soittelemaan minulle. Onneksi hänellä ei vielä ole numeroani.
Ap, on niin inhottavaa kun ei haluaisi pahoittaa anopin mieltä. Tiedän, etten haluaisi itse ainakaan välejä poikki mieheni ja tulevien lasten takia. Mutta pitää vaan kerätä sitä rohkeutta sanoa suoraan. Ei tollasta varpaille hyppimistä voi kestää ikuisuuden. Itse pitää saada koti sisustaa ja muutenkin. Minä aioin pistää kyllä kampoihin jos lapsi tulee, sillä en todellakaan ala kuuntelemaan arvostelua äidin taidoistani sieltä taholta. Tseppiä sulle :) !
BTW, hieman asian vierestä...mulle tuli tämän ketjun luettuani ahaa-elämys. Nyt ymmärrän, miksi anoppi-miniä -suhteet ovat ongelmaisempia kuin anoppi-vävy -suhteet. Haluatteko, että kerron? Ja ei, syy ei ole tällä kertaa miniässä...eikä oikeastaan tarkemmin ajateltuna anopissakaan ;-)
Kuule ap ota tuo anoppisi enemmän huumorilla. Siis pidä vaikka pientä päiväkirjaa anopin hauskoista ja raivostuttavista tempauksista. Siis ihan hyvällä huumorimielellä. Jospa ne sanomiset olisi sitten helpompi kestää kun miettii kuinka hauskan pakinan tästäkin tilanteesta saa...
Mitä tulee krääsän kantamiseen teille niin rupea viemään aina anopilla käydessäsi kassillinen tavaraa takas. Voi kun siivosin kaappeja ja huomasin että minulla on niin monta liinaa niin tässä sinulle muutama kun sinä varmaan käytät näitä liinoja niin paljon. Voi tässä on tämä hieno kynttilänjalka/maljakko jonka toit meille mutta kun minusta alkoi tuntumaan että tämä on kuin tehty teidän kirjahyllyyn. Katsos sopisiko se tuohon ja kippaat tavaran anopin hyllyyn ja tarvittaessa järjestät sille tilaa... Ja kehut kuinka hyvin se passaa anopille. Oppiskohan tuo jos sais samalla mitalla takaisin mitä tekee teille nyt ?
Miksi olet tehnyt 2 täsmälleen samaa aloitusta?