Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitako mies vai ura???
11.03.2013 |
Olen jo jonkun aikaa ollut sellaisessa pisteessä elämässäni, että minun pitäisi tehdä valintoja. Olen 26-vuotias ja ollut suhteessa kolme vuotta kiltin, hyvän miehen kanssa, joka haluaa myöhemmin naimisiin ja lapsia kanssani. Ongelma on se, että olen aina ollut kunnianhimoinen ja ajatellut, että minulla on päätä vaikka kuinka vaativaan työhön ja kansainväliseen uraan. Tästä kaupungista missä asumme, en tunnu saavan töitä millään (eikä kyse ole edes oman alan töistä, vaan töistä ylipäänsä!). Pelkään, että kohta olen ollut typerissä pätkätöissä niin kauan, etten saa kunnollisia töitä koskaan. Muualla Suomessa ja maailmalla voisin aivan varmasti työllistyä unelmieni työhön, mutta mieheni on aina asunut täällä eikä tahdo lähteä minnekään. En osaa myöskään kuvitella raahaavani häntä täältä pois, koska hän ei varmasti viihtyisi. Mitä hittoa teen?? Jos nyt jätän miehen ja lähden, niin voin takuuvarmasti heittää hyvästit lapsihaaveilleni, koska näin hyvää miestä tuskin löydän koskaan. Mutta työttömyys ja menetetyt urahaaveet ahdistavat minua joka päivä. Mitä te, arvon av-mammat tekisitte?
Kommentit (25)
Kakkonen, noinkohan on?
Lähtö maailmalle voi tuoda yllätyksiä enemmän kuin jääminen miehen kainaloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin uran ja valitsisin edelleen. En halua miestä, joka ei ymmärtäisi ja jakaisi haaveitani ja tavotteitani. En olisi onnellinen jos tinkisin urahaaveistani, ja syyttäisin aivan varmasti siitä miestäni myöhemmin. Olen valmis odottamaan oikeaa miestä vaikka loppuelämäni, samoin lapsia.
Vaikeahan se ketään on neuvoa. Olet kuitenkin vielä sen verran nuori, että ehdit saamaan sekä uran että lapset. On niitä hyviä miehiä muitakin. Jos parisuhteen eteen uhraa liikaa, tulee lopulta vain katkeraksi.
Mietis nyt omaa elämää..jätä se mies ja hakeudu äkkiä pk-seudulle töihin.Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa ja lopulta mies jätti minut.Mitään iloisia yllätyksiä ei tullut vaan päinvastoin.
Ura tietysti. Jos mies on yhtä tosissaan kuin sinä, niin hän kyllä muuttaisi mukana. Toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei pitäisi olla ollenkaan saman luokan uhraus kuin kokonaisesta elämänurasta (tai sen toiveista) luopuminen, mitä sinun tapauksessa paikalleen jääminen tarkoittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hae ap niitä unelmahommiasi ulkomailta ja muualta suomesta ja jos pääset johonkin, mieti sitten mitä teet suhteellesi. siihen asti pysyt miehen kanssa.
Joo,mä ainakin odotan kunnes lapset on täys-ikäisiä ja sitten ampaisen pois Suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen sitä mieltä, että kannattaa mennä uran perässä. Jos se mies olis oikeasti sulle oikea, niin se lähtis toteuttamaan sun unelmaa. Mä lähtisin oman mieheni haaveiden perässä, vaikka siperiaan.
Joo, ura. Mies voi pettää ja jättää ja mitäs sitten teet työttömänä ja ilman työkokemusta?
Lapsia voi tehdä myös yksin.
Eikä se sinua tarpeeksi rakasta, jos ei ole valmis edes yrittämään joustoa että saisit omaa unelmaasi toteutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ensin keskustelisit sen miehen kanssa siitä, olisiko mahdollista, että hän lähtisi mukaasi. Myös etäsuhdetta (ainakin väliaikaisena ratkaisuna) kannattaa punnita.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 12:42"]
Valitsin uran ja valitsisin edelleen. En halua miestä, joka ei ymmärtäisi ja jakaisi haaveitani ja tavotteitani. En olisi onnellinen jos tinkisin urahaaveistani, ja syyttäisin aivan varmasti siitä miestäni myöhemmin. Olen valmis odottamaan oikeaa miestä vaikka loppuelämäni, samoin lapsia.
[/quote]
Mitä jos mies ajattelee samalla lailla? Jos mieskin haluaa tehdä uraa. Harvoin sitä tehdään samassa kaupungissa. Joten et voi ikinä olla suhteessa. Ajatus siitä että miehen pitäisi muuttaa sinun takia on sairas. Muuttaisitko sinä miehen takia ja luopuisit omasta työstäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan ongelmahan on siinä, että mies elää unelmaansa täällä ja on vakitöissä. Hänen irroittamisensa minun korkealentoisten unelmieni takia olisi ihan tyhmää, joten ero on periaatteessa ainoa vaihtoehto, jos meinaan unelmiani seurata. Se vaan, että joutuisin tosiaan luopumaan toisesta unelmastani eli äitiydestä, koska tätä miestä etsin kauan ja hän on ainutlaatuinen helmi sikojen joukossa. Tämä on vähän tällainen lose-lose-situation, kaikkea ei mitenkään voi saada :( Tässähän ei olisi mitään ongelmaa, jos en olisi niin kunnianhimoinen ja haluaisi niin kovasti sitä kunnollista uraa - mikäpä tässä silloin olisi pätkätöissä lojuessa ja lapsia odotellessa. Tosiaan, vaikka olen nuori, niin olen vahvasti sitä mieltä, että jos tästä miehestä eroan niin lapsia ei tule.
-Ap
HAH, miten joku voi olla sitä mieltä että hänestä on vaativaan uraan ja silti kuvittelee että vähän päälle kaksivitosena on löytänyt Sen Yhden ja Oikean :D Anteeksi ap mutta kuulostat uskomattoman lapselliselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, taidat luulla liikoja itsestäsi. etsi nyt se unelmiesi työ ja jos sen saat niin lähdet yksin tai miehen kanssa.
btw, mikä tää sun unelma-ammatti on? ei sulla voi olla korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen paljoa työkokemusta. ja jos väität, että olet noin nuori ja etsit tätäsopivaa miestä vuosia, niin ...
sori, olet tosi naivi.
Olet vielä sen ikäinen ap että sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää uusi elämäsi rakkaus. Elä unelmiasi kohti äläkä jämähdä paikoilleen. Nykyinen miehesi saattaa vaikka kuolla tai jättää sinut muutaman vuoden päästä, mitä sitten tapahtuisi? Jos elämässä on vara valita, niin pitäisi aina tehdä ne ratkaisut, jotka tuntuvat omalta ja oikealta. Haluatko elää jämähtäneen miehen kanssa jämähtänyttä elämää, joka ei tunnu ihan omalta?
Voittehan kokeilla elämistä kaukosuhteessa aluksi. Mies voi muuttaa mielensä ja lähteä perääsi jos hän on sinulle "se oikea". Tai sitten eroatte. Mutta omista unelmista luopuminen kenenkään muun vuoksi, edes rakkaan ihmisen, ei ole järkevää. Ei sulla ole kuin tämä elämä elettävänä.
Tuossa iässä kaikki on vielä mahdollista ja avoinna. Viimeistään kymmenen vuoden pääästä huomaat, että menneisyydessä tekemäsi ratkaisut ohjaavat elämääsi edelleen, tavalla tai toisella. Moni ovi ehtii sulkeutua jos jäät tyhjäkäynnille pikkupaikkakunnalle, jossa sinulla ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseäsi.
Ihania, kunnollisia ja hyviä miehiä on maailma täysi. Jos tätä palstaa lukee, niin vaikuttaa ettei muuta olekaan kuin laiskoja, itsekkäitä kusipäitä, mutta jos pitää omista kriteereistään kiinni ja valitsee oikein eikä tee lapsia kaikenlaisten luusereiden kanssa, voi kuule löytää sen todellisen onnen ja todella hyvän miehen rinnalleen, sellaisen jolla on myös elämässään ne samat haaveet ja unelmat.
Älä jää kitumaan suhteeseesi. Niin kuin joku edellä sanoi, ajatuksesi siitä, ettet ikinä enää löytäisi lapsellesi kunnollista isää, on vähän lapsellinen :) Sinulla on elämä edessä. Tee siitä juuri sellainen kuin haluat.
Sä olet vasta 26-vuotias. Useimmat kavereistani olivat sinkkuja tuossa iässä ja nyt 30+ on kaikilla perheet. Maaseudulla toki on normi, että kumppani löytyy teini-iässä, mutta mikään yleissääntö se ei ole.
Eli haet vaan rohkeasti töitä sieltä mistä saat.
monella 26-vuotiaalla on suuret luulot itsestään ja elämästä yleensä.
siperia opettaa.
Helsinki on täynnä sun ikäisiä sinkkuja. Ura hemmetti soikoon. Naisen pitää olla itsenäinen. Jos niitä lapsia saa, niin millä niitä syötät, jos mies ei olekaan se kiiltokuva, miksi sen luulit? Kyllä juttu on niin, että raha rauhoittaa
terv. kolmen yh (luulin minäkin exsääni kiiltokuvaksi..)
Alue: Aihe vapaa
Jos haluat suunnitella elämäsi etukäteen, jätä mies. Mutta jos haluat ottaa vastaan mitä elämä tuo, voit yllättyä myös positiivisesti.