Tupakoimatta 11 kk, tupakka mielessä KOKO AJAN.

Sori mä en osaa hirveästi auttaa mutta ymmärrän ainakin sua täysin. Mä polttelin nuorempana viitisen vuotta, raskautta yrittäessä lopetin ja olin polttamatta lasten odotus ja vauva-ajat, kunnes sitten sairastuin lievään masennukseen ja retkahdin uudelleen! :( Kaikkien polttamattomien vuosien jälkeenkin se tuli ensimmäisenä mieleen kun oli vaikea vaihe. Masentavaa. Nyt olen ollut lakossa taas joitakin kuukaisia ja kyllä se mullakin on mielessä koko ajan... Lohdutukseksi voin sanoa että tuossa kun olin nuo vuodet polttamatta niin kyllä se helpotti mitä kauemmin olin ollut että välillä huomasin että ohos, en ole ajatellut tupakkaa aikoihin! Voin sanoa että en ajattellut sitä oikeastaan pitkään aikaan ennen tuota vaikeaa aikaa, jolloin se tuli taas mieleen. Kyllä se sullakin vuosien myötä helpottaa, en usko että ajattelet tupakkaa enää 5 vuoden päästä juurikaan. Toki se ei just nyt lohduta kauheesti. Elämän koettelemukset on ne vaikeimmat kohdat, jos niistä selviää ilman repsahdusta, niin on hatun noston paikka. Olen kyllä sitä mieltä että kerran tupakoija, tavallaan aina tupakoija, vaikka ei tupakoisikaan. Keho muistaa sen hyvänolontunteen.

Mä myös kannatan täydellistä myyntikieltoa. Ei enää uusia uhreja, koskaan.

Älä ÄLÄ hyvä ystävä tee samaa virhettä, kuin minä! Minulla on sama tarina takana. Jossain vaiheessa annoin himoilleni periksi ja valehtelin sujuvasti itselleni, että "poltan vain tämän yhden, poltan vain, kun käyn ulkona, poltan vain, kun juon". Siitä se lähti. Poltin 8 v lisää. Nyt ikää 40 ja koen, että olen ekaa kertaa päässyt irti röökistä! Ja kaduttaa kaikki menetyt vuodet! 40 on kauhea ikä. Kaikki ikääntymisen merkit iskevät kerralla rankasti niskaan. Siinä iässä tulet huomaamaan viimeistään röökin polton kaikki kauheudet. Keuhkoihin sattuu, et jaksa juosta, hengästyt vähimmästäkin liikunnasta. Ja se pelko siitä, että olet ehkä jo saanut jotain peruuttamatonta aikaiseksi: suusyöpää, keuhkosyöpää, keuhkoahtaumaa. Ahdistavaa!!! Ja sinulla on sentään omakohtaista kokemusta siitä kauheudesta. Pidä siitä kauheasta mielikuvasta henkeen ja vereen kiinni äläkä polta!

Itseäni sitä paitsi hävetti joka kerta, kun röökiltä sisälle tultuani jompi kumpi lapsista halusi tulla halaamaan. Siinä sitten röökinhuuruisena yrität vältellä halaamista. Välttelet lastasi=((((

Olen nyt ollut vuoden polttamatta. Olen muistanut nauttia tietoisesti ulkoillessani jokaisesta ihanasta raikkaan ilman henkäyksestä. V*tutuksen iskiessä olen muistuttanut, että ei se rööki oikeasti vie ongelmaa pois. Saman asian ajaa, että menen rauhoittumaan toiseen huoneeseen tai ulos. Kuuntele mieluummin musaa kuulokkeillla niin, että tärkykalvot halkeaa. Hetken päästä huomaat, että ei se tilanne niin paha olekaan. Pärjäät ilman. Pärjäät myös sen seuraavan minuuti ilman, sekä seuraavat 5 minuuttia.

Suurin kannuste tuli kuitenkin lapseltani, joka itkien sanoi, että ei halua nähdä, että isänsä kuolee tupakan poltoon (jostain syystä lapsi ei hoksannut ajatella, että minäkin voisin kokea saman kohtalon;) Mutta tuo ajatus jäi vaivaamaan. Haluanko tosiaan, että lapseni näkee minut kärsivän syövästä. ITse aiheutetusta syövästä? Mieti muutenkin miten NOLOA se olisi. Minusta ainakin!

Tsemppiä!!!! Sinä pystyt kyllä! Kirjoita itsellesi vaikka rohkaisusana jääkaapin oveen ja lue se, kun tekee tiukkaa. (En polta, onnistun, tein sen, pärjään ilman...sellanen sana, minkä koet omaksesi ja josta saat voimia. Ajattele vaikka minua=)

Niinpä, mikä siinä onkaan että kun tulee vaikea paikka niin siitä tupakasta juuri hakee sitä hyvän olon tunnetta ja helpotusta? Lähinnä pelottaa myös se, että kun lopetan imetyksen niin mikäs mua sitten "suojaa" tupakoinnilta? Se ajatusko siitä, etten halua lasteni kärsivän sairaasta äidistä? Ja toisaalta niiden myrkkyjen kulkeutuminen lasten lähelle? Ehkä niin.. Mietin antaako tämä epäonnistumissyiden pohtiminen jossain kohtaa luvan retkahtaa? Siis että jos en keksi tarpeeksi hyvää syytä olla polttamatta niin sitten annan itselleni oikeutuksen polttaa. En halua enää.. Mitäs kun lähden eka kertaa viihteelle? Näitä vaikeita paikkoja on edessä vielä niin paljon. Täytyy vain pysyä vahvana.

Kiitos kolmonen :) Melkein itkua tuherran, kun joku oikeasti ymmärtää mitä tämä on ja kannustaa :D

Kolmonen kiittää ja jatkaa. Nyt tosiaan etsit itsellesi syitä jatkaa. Käy lattialle makaamaan, sulje silmät ja keskity ajattelemaan, miten ällöttävän hirveälle kätesi haisevat röökin jälkeen. Mieti, miten joudut pitämään etäisyyttä toiseen keskustellessasi, koska hengityksesti haisee (hävettää).

Ajattele hyviä asioita: minä pärjään ilman, ihanaa olla ilman.

Opettele rentouttamaan aivosi, annan itsellesi lupa antaa vihan mennä. Heitä tyynyä, tai huuda kovaa. Vedä henkeä ja keskity johonkin hyvään ajatukseen. Vaikka ohi lentävään kärpäseen, jos et muuta keksi;)

Onnittele itseäsi siitä, että jaksoit taas yhden minuutin ilman! Katso kellosta, jaksatko seuraavankin minuutin. Hymyile ja ole iloinen onnistumisestasi.

Nämä on ihan naurettavan kuulosia juttuja, I know, mutta pian aivosi oppivat rentoutumaan ja pääset yli halustasi. USKO ITSEESI!!!

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 22:49"]

Niinpä, mikä siinä onkaan että kun tulee vaikea paikka niin siitä tupakasta juuri hakee sitä hyvän olon tunnetta ja helpotusta? Lähinnä pelottaa myös se, että kun lopetan imetyksen niin mikäs mua sitten "suojaa" tupakoinnilta? Se ajatusko siitä, etten halua lasteni kärsivän sairaasta äidistä? Ja toisaalta niiden myrkkyjen kulkeutuminen lasten lähelle? Ehkä niin.. Mietin antaako tämä epäonnistumissyiden pohtiminen jossain kohtaa luvan retkahtaa? Siis että jos en keksi tarpeeksi hyvää syytä olla polttamatta niin sitten annan itselleni oikeutuksen polttaa. En halua enää.. Mitäs kun lähden eka kertaa viihteelle? Näitä vaikeita paikkoja on edessä vielä niin paljon. Täytyy vain pysyä vahvana.

[/quote]

Semmonen vinkki vielä. Käy nuo pelkosi läpi jo etukäteen. Istu alas ja mieti jokin tilanne, jossa pelkään polttavasti. Vaikka, että lapsi repii hermot päästä. Mitä teet. Miten pääset tilanteesta yli. Miten rauhoitat itsesi ilman sitä röökiä.

Istutko alas ja lasket kymmeneen ja annat lapsen huudon mennä läpi korvien? Rapsutatko koiraasi ja kehut sitä? Syötkö rusinan?

Alkohollia juodessasi keskity sen juoman hyvään makuun. Nyt, kun olen ollut aikani polttamatta, niin tajuan, miten pahaksi se rööki muutti juoman, kuin juoman maun oikeasti. Juoman maku hukkui röökin makuun.

Olet selvästi ihanien mielikuvien vallassa. Muuta ne ihana näytöt huonoiksi. Katso seuraavaa vastaantulevaa tupakoitsijaa, miten säälittävältä hän näyttää. Hänen on PAKKO polttaa. Sinä olet voittaja, sinun ei tarvitse! Katso sitä tupakoivaa naista, miten kalvakka ja ryppyien hän on ja hampaatkin harmaantuu.

Lipasi hampaitasi ja nauti niiden raikkaudesta.

Lisään vielä, että älä anna itsellesi lupaa polttaa ainuttakaan, missään tilanteessa! Se yksi on se portti aina seuraavaan jne. Mä tein sen virheen ja nyt olen joutunut aloittamaan taas alusta. Vaikeissa paikoissa mua on auttanut ajatus että en polta ainakaan tänään. Että tämän illan nyt kestän ainakin. Sitten seuraavana aamuna pahin mieliteko on jo hellittänyt. Jos oot ihminen, jolla on tarve johonkin riippuvuuteen, kuten minulla, kehitä sellainen johonkin positiiviseen asiaan. Mulla se oli silloin aikaisemmalla lopetuskerralla juokseminen. Lähdin aina juoksemaan kun tuli se olo jos oli mahdollista. Se auttoi, juokseminen vapautti ihanasti endorfiineja ja tuli mahtava olo lenkin jälkeen. Nyt tosin sen käyttöönotto on hankalampaa kun se ahdistus iskee yleensä kun olen lasten kanssa yksin ja siitä ei niin vaan lähdetäkään. Auttaisko sua että lähtisit pahimpana hetkenä vauvan kans reippaalle vaunulenkille? Älä vaan polta viihteelläkään yhtään ainutta. Onneksi baareissa ei saa enää poltella sisällä.

Nro 2

Oman äitini ratkeamista tupakoimaan uudelleen 15 vuoden savuttomuuden jälkeen komppaan todellakin sitä, että ei kannata antaa himolle yhtään periksi.

Muistan vieläkin kuinka pettynyt ja katkera olin teini-ikäisenä äidilleni, joka aluksi poltti minulta "salassa", sitten valehteli itselleen että pystyy kontrolloimaan himoaan ja polttamaan vain puolikkaan tupakan kerrallaan tai vain esim. kolme savuketta päivässä... sille tielle jäi. Alkoi polttamaan lopulta askin päivässä ja niin tekee edelleenkin vaikka on astmaa, keuhoahtaumatautiepäilystä, sydänvikaa jne. Pienituloisena tupakointi vie häneltä suuren loven eläkkeestäkin. Harmittaa kun tuhoaa terveytensä eikä jaksa puuhailla lapsenlapsiensakaan kanssa.

Ehkä voit tuudittautua siihen ajatukseen, että lapsesi ja lapsenlapsesi tulevat arvostamaan tupakoimattomuuttasi, ihan varmasti.

Ja tuskin se himo enää yhtään suuremmaksi muuttuu, olet hienosti jo jaksanut taistella sitä vastaan! Jatkat vain samaan malliin.

En ole itse tupakoinut mutta vastasynytneiden kanssa töitä tekevänä voin sanoa, että olet tehnyt MAHTAVAN työn, kun olet ollut viimeiset 11 kk polttamatta. Kaikki ei pysty, ja se kyllä näkyy tilastollisesti lasten terveydessä, vaikka yksittäinen tupakoivan lapsi voi toki olla ihan terve. Mutta siis sinun vauvasi ei tärissyt vastasyntyneenä tupakan vieroitusoireissa, ja sinun lapsesi ei tule kärsimään ylipainosta ainakaan sen takia, että aineenvaihdunta ohjelmoitui väärin jo kohdussa, kun hapenpuutteinen istukka toimi niin ja näin. Esimerkkejä voisi luetella paljon lisääkin. Eli katso ihanaa tervettä lastasi, ja kiitä itseäsi tähänastisesta tahdonvoimasta!!! Olet oikeassa siinä, että fyysistä riippuvuutta ei enää ole. Älä vain IKINÄ enää polta yhtään tupakkaa, niin ettet sorru taas polttamaan, ja joudut aloittamaan alusta myös fysisen riippuvuuden kanssa. Psyykkinen riippuvuus voi sekin olla hankalaa, mutta ehkä nykyinen tupakan ajattelusi johtuu myös osittain muusta. Vauvan kanssa olo on, vaikka vaativaa , niin -ei niin älyllistä - hommaa, ja ehkä tupakka-ajatuksille jää turhan paljon tilaa? Töihin mennessä myöhemmin asia varmaan painuu taas taka-alalle. Koeta keksiä itsellesi vapaahetkiin jotain aivojumppaa, esim hyvä kirja. Esim tässä netissä surffaillessa ei keskity, ja ajatukset lipsuvat tupakkaan...

Tsemppiä ja onnittelut tähänastisesta saavutuksestasi!

Noita asioita olen itsekin pyöritellyt tavallaan jo mielessäni. Että mitä siitä tupakoinnista seuraa? Olen aina ajatellut lopettavani "sitten joskus". Tämä parempaa tilaisuutta minulle ei enää tule. Jos nyt repsahdan niin .. Aika vaikeaa olis kuvitella että siitä sitten jotenkin lopettaminen olisi myöhemmin ainakaan helpompaa.

Mulla on se probleema, että mun mielestäni tupakka ei haise pahalle. Mulla tulee siitä lapsuus mieleen, jotenkin turvallinen tuoksu siis. Ja kaupungilla jos joku käryyttää ohikulkiessaan, niin se haju on lähinnä jotenkin hyvä mielestäni. Outoa. Toki sellanen "tunkkanen tupakka" haisee pahalle.

Jollain tasolla olen jo onnistunut, kun en ole antanut himolleni periksi. Mutta en vielä niin, että olisin heittänyt tuolta kaapista vajaaksi jääneen röökiaskin roskiin. Ehkä se päivä tulee vielä, että pystyn heittämään ne pois. Tai sitten laitan sen kehyksiin tuohon seinälle ;)

Tuo on kyllä totta, että pitää valmistautua niihin vaikeisiin tilanteisiin. Niitä kun on tulossa, se on selvää.

ap

Se menee ohi. Itselläni oli vielä tuossa vaiheessa tupakka mielessä koko ajan, oli itseasiassa melkein yhtä vaikea paikka kun ne pari viikkoa heti lopettamisen jälkeen. Ainut mikä piti irti tupakasta silloin oli tieto siitä, että tässä vaiheessa se tupakka maistuu kamalalle, siitä tulee paha olo ja pää kipeäksi. Puhumattakaan pahasta hajusta.

Ja vähän myöhemmin tieto siitä, että vaikka kuinka poltan ulkona kulkeutuu tupakkapartikkelit mukanani käsissä, hiuksissa ja vaatteissa lapsen kiusaksi altistaen allergioille ja astmalle. Ei kiitos. Jos joku syntipukki pitää löytyä niin olkoon sitten isänsä, en minä *evil grin*

todellakin heität ne tupakat nyt HETI pois!

Ja muuten.. Mikään ei tuo röökiä niin pahasti mieleen, kuin nuo nikotiinikorvaustuotteiden mainokset!! Jos et muuten ole ajatellut tupakkaa koko päivänä, niin viimeistään illalla kun rauhoittuu katselemaan telkkaria ja on aikaa vain itselle, niin eiköhän ala pyöriä nuo mainokset telkkarissa. Kuulin joskus, että huumevieroituksessa ei saa mainita niitä huumeita nimeltä, kun himo voi käydä liian suureksi. Miksi noita sitten saa mainostaa telkkarissa. "Mmmm... himo voi käydä liian suureksi...." Pah.

Kiitos tsemppauksesta, ihanaiset :)

ap

Harva pystyy olemaan 11 kk ilman. Vaali tuota aikaa, jonka olet jo ollut ilman. Nyt otat tavoitteeksi, että sinulla tulee 12 kk täyteen. Sen jälkeen et_enää_voi polttaa, sillä kuinka paljon harmittaisikaan, että koko vuosi menisi hukkaan. Niistä tulevista riippuvuuden vuosista puhumattakaan.

Ota töhkiksestä oikein pahoin hautunut kammottavan makuinen stumppi ja haista sitä, kun tekee mieli;) Eipähän muuten tule yhtäkään hyvää lapsuuden muistoa sen jälkeen mieleen=DDD

quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 23:17"]

Noita asioita olen itsekin pyöritellyt tavallaan jo mielessäni. Että mitä siitä tupakoinnista seuraa? Olen aina ajatellut lopettavani "sitten joskus". Tämä parempaa tilaisuutta minulle ei enää tule. Jos nyt repsahdan niin .. Aika vaikeaa olis kuvitella että siitä sitten jotenkin lopettaminen olisi myöhemmin ainakaan helpompaa.

Mulla on se probleema, että mun mielestäni tupakka ei haise pahalle. Mulla tulee siitä lapsuus mieleen, jotenkin turvallinen tuoksu siis. Ja kaupungilla jos joku käryyttää ohikulkiessaan, niin se haju on lähinnä jotenkin hyvä mielestäni. Outoa. Toki sellanen "tunkkanen tupakka" haisee pahalle.

Jollain tasolla olen jo onnistunut, kun en ole antanut himolleni periksi. Mutta en vielä niin, että olisin heittänyt tuolta kaapista vajaaksi jääneen röökiaskin roskiin. Ehkä se päivä tulee vielä, että pystyn heittämään ne pois. Tai sitten laitan sen kehyksiin tuohon seinälle ;)

Tuo on kyllä totta, että pitää valmistautua niihin vaikeisiin tilanteisiin. Niitä kun on tulossa, se on selvää.

ap

[/quote]

Aika raadollista, että vielä 15 vuodenkin jälkeen osa sortuu polttamaan.

Lue kirja "Stumppaa tähän".

Tuo auttanut minua, toinen mikä toimii on se, että käännät ajatukset toisin päin: älä siis ajattele "Minä en saa polttaa" vaan  ajattele "Minä saan olla polttamatta".  Koita kääntää kaikki noin: "Ihanaa, taas yksi päivä ilman tupakkaa" sen sijaan että ajattelet "Pystyin olemaan polttamatta tämän päivän".

Vaikka tuo kuulostaa "lässytykseltä", niin TOIMII! Ei kannata tehdä tupakasta niin sanottua kiellettyä peikkoa, ajattele niin että sinä et luovu mistään vaan, vaan saat olla ilman tupakkaa.

Asiaa voisi verrata siihen, että käyttäisi energiansa siihen ettei saa asua omakotitalossa, sen sijaan että olisi iloinen siitä kuinka mukavaa on asua kerrostalossa lähellä työpaikkaa ja katsella korkealta näkyviä maisemia (tai mikä nyt omassa asunnossa onkin asia mistä pitää siinä).

Koita kääntää koko ajatusmalli niin että on hyvä olla ilman tupakkaa, et jää mistään paitsi jne. pikkuhiljaa asenteesi muuttuu etkä ajattele tupakkaa.

Ja yksi hyvä vinkki on sekin, että alat katsoa tupakkaa polttavia: miten nikotiinin orjia ovat, haluatko sinä olla samanlainen? Katso miten rumia tupakoijat (varsinkin iäkkäämmät) ovat, haluatko samaa? Lisäksi kannattaa miettiä millaiset ihmiset tupakoivat, tutkittu asia on, että ns. "tyhmemmät" ihmiset polttavat. Toki jokaisessa yhteiskuntaluokassa on tupakoivia, mutta useammin se tupakoija on huonosti koulutettu, omaa epäterveelliset elämäntavat,, viina maistuu jne. vähän "white trash" tyylinen, haluatko sinä antaa tuollaisen kuvan itsestäsi?

Moi ap!

Olisin itse voinut kirjoittaa täysin saman tekstin. Minäkin tein syksypuolella positiivisen testin ja lopetin, olisinkohan nyt puolisen vuotta ollut polttamatta. Ja minäkin tsemppaan itseäni koko ajan siihen, että olen polttamatta myös imetysajan, mutta mitä sen jälkeen keksin syyksi?

Se on vain niin mukavaa ja ihanaa ja todella moni tuttavapiirissä polttaa ja se tuoksu kesäiltana on niin ihana.

Mun mielestä ei kannata muistella, miltä sormet haisi tmv. tupakointiin liittyviä muistoja. Se tuo vain mieleen tunnetiloja ja hyviä asioita tupakoinnista. Parempi olla ajattelematta. Aina kun tupakka tulee mieleen, ala ajatella jotain muuta. Et voi ajatella kuin yhtä juttua kerrallaan, joten voit tietoisesti siirtää ajatukset muualle, unohtaa koko jutun.

Minä hölmö aloin polttaa ensimmäisen lapsen imetyksen lopetettuani. Luulin, että voin poltella vain sillon tällöin. Siitä se tietysti lähti ja pian poltin entiseen tahtiin. Sitten en pystynytkään olemaan kokonaan polttamatta toista odottaessani. Hirveä syyllisyys päällä koko ajan! Kun lopulta myöhemmin lasten jo ollessa koulussa lopetin vihdoin tupakan polton se oli aikamoista taistelua. Mutta onnistuin, koska ymmärsin vihdoin, että en voi polttaa koskaan ikinä milloinkaan yhtäkään tupakkaa. Luinkin jostain, että tupasta vierottuminen on vielä vaikeampaa kuin heroiinista irti pääseminen.

Älä siis hvyä ihminen ala polttaa vaan ala ajatella, että et polta ikinä. Älä leikittele ajatuksella vaan sammuta aina kaikki mieliteot ja ihanat muistelot alkuunsa! Olen ollut melkein kymmenen vuotta polttamatta ja yhä näitä mielitekoja tulee silloin tällöin, onneksi harvoin, mutta kuitenkin. Ei kai tästä "kaipuusta" ikinä irti pääse.

Ensimmäinen vuosi on pahin. Kun siitä pääset yli, olet jo luonut uusia tomintamalleja lähes kaikkiin tilanteisiin, joissa ennen polttelit ja vahvistanut niitä riittävästi. Lähetän sulle täältä roppakaupalla tsemppiä!

Minäkin poltin n. 15 v ennen raskautta ja kun plussa tuli lopetin. Rööki oli mielessä koko raskausajan.4 kk  synnytyksen jälkeen olimme ekan kerran kavereiden kanssa ulkona ja silloin maistoin kaverilta savut, mutta se tuntui kyllä fyysisesti ja henkisesti niin pahalta että eipä sen jälkeen ole tarvinnut enää maistella. Ystäväpiirissä aika moni polttaa ja olen miettinyt sitä kuinka he esim. röökiltä haisevana ottavat vauvan syliin, eikös ne myrkyt välity myös käsistä. Ja hajuhan on ihan kuvottava! Olen nyt ollut polttamatta 3 vuotta ja joskus vieläkin se rööki tulee mieleen, ei himona, mutta sellaisena haamuna että johonkin tiettyyn hetkeen kuuluis rööki ja käy esim kaivamaan taskusta. Mutta ei siis TODELLAKAAN enään tee mieli!

Älä vaan enään sorru polttamaan, se olisi todella tyhmää. Jos nyt et pysty lopettamaan, et pysty koskaan. Ja tosiaan yksi tupakka voi johtaa takaisin tilanteeseen että menee aski päivässä. Yksi mitä tein myös raskausaikana, seurasin irti-tupakasta sivulta mitä elimistössä tapahtuu, miten myrkyt postuu elimistöstä jne....

Tsemppiä! koita jaksaa, vielä se rööki saattaa kummitella jonkin aikaa.