voi itku, me ei saada toista lasta.

Ei varmasti lohduta, mutta nauttikaa siitä yhdestä. Jaksatte paremmin. Hakekaa hyviä puolia siitä, että on vain yksi lapsi.

t. 3 lapsen yh-äiti, jonka yksi lapsi on vammainen ja kovasti mietin, miten ihmeessä tähän jouduin...päätä pystyyn kuitenkin, kaikella on puolensa

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:29"]

Ei varmasti lohduta, mutta nauttikaa siitä yhdestä. Jaksatte paremmin. Hakekaa hyviä puolia siitä, että on vain yksi lapsi.

t. 3 lapsen yh-äiti, jonka yksi lapsi on vammainen ja kovasti mietin, miten ihmeessä tähän jouduin...päätä pystyyn kuitenkin, kaikella on puolensa

[/quote]

Tsemppiä sinullekkin. Kyllä nautimme tästä yhdestä lapsesta, kaiken näköistä touhutaan hänen kanssaan. Miehelle tämä ei ole kova paikka mutta minulle tämä vaan on, on ollu kova vauvakuume jo varmasti 2 vuotta. Hirmusen haikeaa myydä kaikkea pieneksi jäänyttä pois.

Me ei olla saatu toista lasta, vaikka ollaan lapsettomuushoitojen voimalla oikein tekemällä tehty :( Surettaa.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:36"]

Me ei olla saatu toista lasta, vaikka ollaan lapsettomuushoitojen voimalla oikein tekemällä tehty :( Surettaa.

[/quote]

Teillä varmasti on raha-asiat kunnossa eli voitte ainakin harkita esim. adoptiota.

Täällä toinen. Mies on asian kanssa sinut, minä en. Täytin jo 40, lapsettomuushoitoihin on mennyt yli 50 tuhatta. Nyt uusi hoito maksaisi reippaasti yli 5 tonnia, viime kesänä tehtiin viimeinen hoito.

Keskenmeno, vaikeavammaisen lapsen abortti ja yksi terve lapsi on saldo.

Onnellinen ja samalla surullinen.

Onneksi mies pitää pystyssä silloin kun liikaa surettaa.

Ei olla enää menty ystävien lapsille lastenvahdeiksi. Tarinat meillä on rankkaa kun on 3 lasta jäävät kuulematta. minun tapani selviytyä.

Minua nyt ei ole ikinä kovasti lapsenvahdiksi pyydetty,hyvällä ystävälläni on 4 lasta ja niillä aina toisinaan käymme kylässä. En koe että heidän onnensa on meiltä pois. Meillä ei ole mennyt lapsettomuushoitoihin rahaa koska ihan luomuna olemme tämän ainokaisen saaneet ja jos emme olisi saaneet niin eipä meillä olisi lapsettomuushoitoihin ollut varaakaan. On tämä silti minulle kova paikka.

Me ei sovita adoptiovanhemmiksi :( Miehen terveys ei täytä vaatimuksia.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:36"]

Me ei olla saatu toista lasta, vaikka ollaan lapsettomuushoitojen voimalla oikein tekemällä tehty :( Surettaa.

[/quote]

Teillä varmasti on raha-asiat kunnossa eli voitte ainakin harkita esim. adoptiota.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 10:05"]

Me ei sovita adoptiovanhemmiksi :( Miehen terveys ei täytä vaatimuksia.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:36"]

Me ei olla saatu toista lasta, vaikka ollaan lapsettomuushoitojen voimalla oikein tekemällä tehty :( Surettaa.

[/quote]

Teillä varmasti on raha-asiat kunnossa eli voitte ainakin harkita esim. adoptiota.

[/quote]

[/quote]

Ok entä sijaisvanhemmiksi?

En ole juurikaan perehtynyt sijaisvanhemmuus asiaan, mutta se saattaisi olla mahdollista. Tosin en tiedä kestäisinkö sitä että se lapsi saattaa sitten aikanaan lähteä takaisin biologisten vanhempien luo.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 10:08"]

Ok entä sijaisvanhemmiksi?

[/quote]

Nuorena unelmoin puolesta tusinasta lapsia. Muuuuuttaa....ei menny niinkuin Strömsössä.....tapasin mieheni, ja mentiin alta vuodessa naimisiin. Haluttiin lapsia ja ehkäisy pois. Ensin oli keskenmeno. Esikoista ja kuopusta tehtiin yli vuosi molempia luomusti. Kuopus meinasi synnytyksessä kuolla, elvytettiin. Sitten alkoi sillä saralla täysi hiljaisuus. Minulla on sittemmin todettu laiskat munasarjat. Kuopuksen jälkeen 11 vuoden aikana olen ollut vain kerran raskaana ja sekin viime keväänä ja kesken meni. Ja ikää on jo 43, joten kolmatta ei tule. 

Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä olen elämältä lahjaksi saanut, koska olisin näemmä voinut jäädä ihan ilmankin.

Tsemppiä teille, jotka surette asiaa. Elämä ei mene niinkuin suunnittelisi, niin se vain on. Ei saa juuttua ja katkeroitua elämälle vaan pitää elää elämä sillä, mitä on, ja toivoa, ettei tulisi pahoja iskuja vastaan. Aina voisi olla huonomminkin.

Tässä varmaan voin purkaa tuntojani siitä kuinka kovasti haluaisin vielä yhden lapsen, mies ehdottomasti ei. Miehen vaihto ei tule kyseeseen sillä olemassaolevat lapset ansaitsee kokonaisen perheen eikä minun haluni saada vielä yksi lapsi ole niin järjetön. Mutta suren sitä kovasti. Mies aikoo mennä sterilisaatioon heti kun mahdollista, on niin varma asiastaan. En saa edes puhua vauvatoiveestani sillä mies kokee sen ahdistavaksi ja painostavaksi.