Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua ahdistaa, jos huomaan jonkun ihastuneen minuun?
10.03.2013 |
Olen siis sinkku. Minua ahdistaa, vaikka joku hyvännäköinen ja kaikinpuolin kivakin mies on minuun ihastunut, ja tekee mieli juosta karkuun. Jotenkin se, miten ihastuneet miehet tuijottelee ja on niin olevinaan on vastenmielistä. Olen varmaan loppuelämäni sinkku tällämenolla. Sinkkuna olen siis ollut nyt 5 vuotta. Muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:31"]
Ehkä sinulle tulee suorituspaineita, että pitäisi olla aina ihastuttavan ihastuttava?
[/quote]
no ei nyt näinkään ihan, koska en itse ole kys. miehistä kiinnostunut. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Aina ahdistanut, jos en sit itse totally in love... ja niin käynyt kerran. Muuten olen tehnyt kaikkeni, et tää ihailija unohtais mut, tai alkais jopa vihaamaan... Olen yli 40 ja todella yksin...
Sulla on vaikeuksia käsitellä torjumista ja torjutuksi tulemista, ja pelkäät että joudut jossakin vaiheessa siihen vaikeaan tilanteeseen että joudut sanoa miehelle ettet ole kiinnostunut?
Tai läheisyysongelmia ja rajan vetämisen vaikeutta, ahdistaa se jos joku tavallaan osoittaa halua tulla lähelle. Läheisyys onnistuu vain sellaisen kanssa josta on täysin huumaantunut?
Oletko sä nyt ihan varma, että suhun on ihastuttu? Miehet harvoin näyttävät ihastumisen.
En tiedä. Minua ihastumiset eivät haittaa jos pysyvät vaan flirttinä, sehän vaan piristää :) Ja olen siis varattu, mutta ihastumisia en ole koskaan vienyt/päästänyt tekoihin asti. Muiden ihastumiset minuun alkavat ahdistaa vasta jos toinen rupeaa liian kiinnostuneeksi, alkaa ehdottelemaan treffejä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se, etteivät tyypit oikeasti tunne sinua etkä sinä heitä?
Mulla samaongelma.. Jos huomaan ihastumisen, tiedän etten enää kauaa pysty olemaan tekemisissä. Olen pilannut monia hyviä juttuja tällä :( Mun on aina itse pakko ensin saada ihastua, ja yleensä en siis ihastu kehenkään. Ihastun vain jos tilanteessa ei ole mitään ennakko-odotuksia. Harmittaa tämä ja haluaisin jotenkin päästä tästä eroon, mutta en tiedä miten.. Just noi katseet on niin hiton ahdistavia!!! Oon heittänyt kaiken toivon, että enää ikinä löytäisin miestä, koska kiinnostun vain niistä, jotka eivät ole kiinnostuneita minusta. Olen seurustellut oikeasti rakastuneesti ehkä yhden kerran.
Vitosella oli hyviä pointteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 22:13"]
Ehkä se, etteivät tyypit oikeasti tunne sinua etkä sinä heitä?
[/quote]
Tämäkin on hyvä pointti.
Mä olin aiemmin semmoinen kuin kuvailin viestissä 5. Sittemmin opin vetämään rajan itseni ja muiden välille paremmin. Samalla kuitenkin aikuistuin muutenkin ja mua alkoi vähitellen ärsyttää hirveästi aina, jos huomasin jonkun olevan liian "pyyteettömästi" ihastunut tai hullaantunut vaikka ei tuntisi mua ollenkaan. Mua alkoi jotenkin ärsyttää hirveästi se miten se ihastunut vaan hullaantui johonkin idealoisoituun ja kuvitteelliseen mielikuvaan minusta. Aina ensimmäisenä tekisi mieli sanoa että "et sä mua tunne".
5
Mulla on niin toi sama! Jotenkin ärsyttää ja ahdistaa, että joku on hullaantunut, vaikka ei nimenomaan edes tunne kunnolla. Toisaalta, mulla on tää sama tunne sellastenkin ihmisten kohdalla, ketkä on kauan tuntenut mut ja sitten alkavat kysellä treffeille ja jotain imarteluviestejä lähettelemään.
Mulla on myös se, että jos oon korvia myöten ihastunut johonkin, ja kun huomaan, että tunne on molemminpuolista, niin stoppaan koko homman heti. Alan yhtäkkiä keksimään/löytämään/huomaamaan hirveästi virheitä siitä toisesta ihmisestä. Yhtäkkiä ulkonäkö ei miellytäkkään enää ollenkaan, vaan muuttuu vähän vastenmieliseksi ja kaikki ihastuksen kohteen sanatkin tuntuvat ihan tökeröiltä. jonkin näköinen puolustusmekanismi varmaankin, mutta ois kiva päästä eroon tosta... Oon varmaan aseksuaali ja vaan ihastunut ajatukseen parisuhteesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama.. Harrastan seksiä vain ihmisten kanssa joita en tunne jne..
Pelkäät lopulta parisuhdetta, sitoutumista ja kaikkea siihen liittyvää. Miehen lähestyminen tuntuu siksi ahdistavalta, koska koet, että heillä on suuria vaateita sinun suhteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:35"]On. Aina ahdistanut, jos en sit itse totally in love... ja niin käynyt kerran. Muuten olen tehnyt kaikkeni, et tää ihailija unohtais mut, tai alkais jopa vihaamaan... Olen yli 40 ja todella yksin...
[/quote]
Samoin. En edes pysty tutustumaan vaikka mies olisi ihan kivan oloinen, kaikki ahdistaa. Vain jos olen ihan hullun rakastunut pystyn läheisyyteen ja silloin se menee omalta puoleltani jo vähän ripustautumisen puolelle. Tai on mennyt sen kerran kun niin pääsi käymään. En vaan rakastu ja kuitenkin kärsin hirveästi yksinäisyydestä.
Joskus toivon, että olisin homo :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa perehtyä tunnelukko-asioihin.
Te joita ärsyttää se että joku ihastuu teihin, vaikkei edes tunne teitä, niin ettekö itse sitten ole koskaan ihastuneet samalla tavalla johonkin tuntemattomaan tyyppiin, tai sellaiseen jonka tunnette vain etäisesti?
Onko aloittaja kenties Sara sieppi
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 20:02"]
Sama.. Harrastan seksiä vain ihmisten kanssa joita en tunne jne..
[/quote]Hyppäät puskasta ja alat panemaan vai livautat jotain drinkkiin?
-Mies 29v + 1v-
Miksiköhän sitten yksi tällainen naisen ihastumisesta ahdistuva mies harrastaa naisten hurmaamista? Ja kun saa vastakaikua ei halua sitä koska "ei kykene" suhteeseen. Miksi siis hurmatakaan? Aika julmaa minusta.
Ehkä sinulle tulee suorituspaineita, että pitäisi olla aina ihastuttavan ihastuttava?