Kun olit päässyt lopultakin eroon jostain rakkaudesta, niin mitä tunteita jäi?

Uudenlainen yksinäisyys ja tyhjyys.



Lisäksi pieni katkeruus ja epäluottamus miehiä kohtaan.

päällimmäisenä ymmärrys siitä, että kyseessä ei ollutkaan rakkaus vaan sairas riippuvuus.

Ei katkeruutta, ei vihaa. Tyytyväisyyttä, että kaikki meni kuten meni (vaikka silloin tuntui pahalta tulla jätetyksi). Nyt pitkän ajan jälkeen on vain sellainen ok-tason muisto siitä, että suhde oli ihan hauska niin kauan kuin sitä kesti, mutta ei se olisi ikinä voinut kestää ja Tosi hyvä niin. Miehen arvot olivat kuitenkin niin erilaiset kuin itselläni eikä hänen kanssaan olisi saanut ihanaa perhe-elämää aikaiseksi. Nyt minulla on varmasti parempi mies ja olen niin onnellinen näin!

ymmärrys

kipu

anteeksianto

valoisat muistot kesistä

en olisi tiennyt ennen kuin nyt kun mietin vastausta kysymykseen, niin sekä sääli että itsesääli. Ei ihme ettei siitä tullut mitään!

siinä vaiheessa, että rakkaus olisi kadonnut. Sitten kun pääsen siihen, suurin toiveeni olisi, että tunne olisi välinpitämättömyys = Mitä sitten, vaikka tuhlasinkin 10 vuotta elämästäni tämän miehen kanssa, jolla nyt on kaunis, hoikka, pitkäsäärinen tyttöystävä, jonka kanssa pian ovat menossa naimisiin.



Tällä hetkellä hallitsevampia tunteita on katkeruus, itsesääli, kateus ja suru. Mutta ihana, suloinen välinpitämättömyys... Se on jalo päämääräni.

Lisäksi tuli katumus siitä, etten ottanut omaa ensivaikutelmaani vakavasti, vaan annoin mennä, kun toinen oli niin älyttömän innostunut minusta. Oma ensivaikutelmani oli, että kyseessä on huono ja vastenmielinen ihminen, ja minulle väärän tyyppinen ihminen. Ja ensivaikutelmani osoittautui tarkalleen oikeaksi.

no ainakin parhaimmat perse-panot oli, en olisi halunnut tehdä bänksejä..