Tadaa - Suomen mauttomin remonttipalkinto näille!

Antakaa olla jo.

Jokainen tekee kodistaan juuri sellaisen kuin haluaa. Ettehän te joudu heidän kodissaan asumaan. Tehkää omasta kodistanne millainen tahansa, mutta älkää arvostelko muiden ratkaisuja.

Olipa muuten todella tylsä ja pitkä juttu. Ei jaksanut lukea kaikkia löpinöitä.

On niillä sentään komea ja mahtava koira👍

Seepratalja on karmea.

Suloinen koiraparka joutuu asumaan tuolla. Se rassukka oli aika hämmästyneen näköinen 🙀

Asunto on yhtä kiinnostava kuin asujatkin. Valjua, tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa olla jo.

Jokainen tekee kodistaan juuri sellaisen kuin haluaa. Ettehän te joudu heidän kodissaan asumaan. Tehkää omasta kodistanne millainen tahansa, mutta älkää arvostelko muiden ratkaisuja.

Tässä on parivaljakko, joka on aina valmiina arvostelemaan muita. Ihan asiallista on antaa palautetta heidän remontistaan, varsinkin kun änkeävät lopputulosta iltapäivälehdelle.

Tässä on mielestäni epäonmistunein remontti (vielä, kun vertaa miten työläs ollut kantavan seinän poistoineen), jonka olen koskaan nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa olla jo.

Jokainen tekee kodistaan juuri sellaisen kuin haluaa. Ettehän te joudu heidän kodissaan asumaan. Tehkää omasta kodistanne millainen tahansa, mutta älkää arvostelko muiden ratkaisuja.

Tässä on parivaljakko, joka on aina valmiina arvostelemaan muita. Ihan asiallista on antaa palautetta heidän remontistaan, varsinkin kun änkeävät lopputulosta iltapäivälehdelle.

Tässä on mielestäni epäonmistunein remontti (vielä, kun vertaa miten työläs ollut kantavan seinän poistoineen), jonka olen koskaan nähnyt.

Jaahas, ketäs ovat arvostelleet?

Ihan kauhea bulkkikoti! SIis ei mitään persoonallista, vain takuuvarmaa höttöä. Kauhea. Ei mitään syvyyttä, ei mitään tunnetta, ei mitään muuta kuin ikeaa ja bauhausia. 

Eipä muuten yllätä, että heillä on tuollainen egon pönkitys koira. Maasturikin on samaa sarjaa. Tunnen heidät henkilökohtaisesti ja epäaidompaa paria saa hakea, samoin mies on kauhea uhoamaan, käyttäytyy kuin 15-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Eipä muuten yllätä, että heillä on tuollainen egon pönkitys koira. Maasturikin on samaa sarjaa. Tunnen heidät henkilökohtaisesti ja epäaidompaa paria saa hakea, samoin mies on kauhea uhoamaan, käyttäytyy kuin 15-vuotias.

Tuollaista koiraa ei kyllä oteta ”egon pönkityksen” vuoksi. Äärimmäisen haastava koirarotu kouluttaa. Hatun nostan päästä jokaiselle, joka niiden kouluttamisessa onnistuu.

Maasturi on hieno, tyylikäs. Vaikka tietysti perisuomalaiseen kuvaan sopisi paremmin 90-luvun toyota. Semmonen joka just ja just leimalta läpi menee.

Itse olisin sisustanut talon historiaa kunnioittaen. Tuollaisen kämpän voi vääntää mihin vaan vantaalaiseen lattakattoiseen pellolle rakennettuun taloon, joita on sata vieri vieressä. Harmi, että vanha piti tuhota.

Olisin myös antanut seepran pitää nuttunsa.

Kuvatekstissä kerrotaan, että Aki ja Rita remontoivat tulossa olevalle vauvalle. Kun katselen noita kuvia, niin pohdin, että ihanko totta...

Aki ja Rita sitten tykkäävät tuollaisesta. Ei minunkaan kotini ole teidän muiden mieleen. Voin vain todeta, että minä muistan, kun maailmaan viimein saatiin värit vuonna 1972. Muistan sen siitä, että serkkutytölläni yks kaks ei ollutkaan harmaita potkuhousuja, vaan punaiset. Se oli, kuulkaa, mahtavaa! Melkein kuin olisi saanut absoluuttisen sävelkorvan yhtäkkiä. Kun muistan elämäni varhaiset, mustavalkoiset vuodet ja sen autuuden, kun kevytmaitopurkit alkoivat näyttää sinisiltä, en enää osaa kaivata mustavalkoista elämää.

Mutta Aki ja Rita kaipasivat. Vai kävikö niin, että Rita saneli ja Aki remppasi? Miksi tuli mieleeni, kun en kuitenkaan halua olla pahantahtoinen? Tuleva lapsi on kuitenkin onnellinen, kun saa mönkiä kodissa, josta ei hahmota oikein mitään. Tai ehkä tuo sentään on harkittua: ainoa värikäs asia kotona on äitin huulet.

Hieman vanhanaikainen jo nyt. Mutta oikeasti kaikki sisustavat miten haluavat, ehkä ne kauheimmat vain esitellään julkisesti.

Onko nuo kaikki kalusteet Ikeasta? Näyttävät ihan siltä halvalta opiskelijoiden suosimalta Lack-sarjalta. Olen itsekin selkeän skandinaavisen tyylin ystävä, mutta nyt ei ole kyllä valinnat osuneet nappiin. Liikaa korkeakiiltoista valkoista ja teräviä kulmia ja kalusteiden mittasuhteet pielessä. Hyvässä kunnossa olevan pönttöuunin purkaminen on kyllä melkoista hölmön hommaa. Sen ympärille olisi saanut rakennettua edes vähän persoonallisempaa kokonaisuutta.

Pönttouuni oli hieno.

Mikä se mauttomin palkinto oli?

Hirveä vaiva vain siksi, että kämpästä sai entistä laitosmaisemman. Miten voikin olla noin vähän kodikkuutta jossakin asunnossa? Ja kaikki kalusteet ennen ja nyt kulkevat seinän viertä pitkin. Mitä järkeä? Ja tuollaiset eksoottisten eläinten taljat lattialla ovat vain ällöjä.

Ei kai tuo nyt niin kamalan mauton ole, pikemminkin vain aika tylsä ja persoonaton minun makuuni. Harmaata, valkoista, lisää harmaata.. mutta jokainen tekee tyylillään, sehän riittää että he itse viihtyvät kodissaan ☺️ ei kai aina tarvitse olla niin negatiivinen ja oikein etsimällä etsiä kaikesta jotain ikävää sanottavaa? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kuvatekstissä kerrotaan, että Aki ja Rita remontoivat tulossa olevalle vauvalle. Kun katselen noita kuvia, niin pohdin, että ihanko totta...

Aki ja Rita sitten tykkäävät tuollaisesta. Ei minunkaan kotini ole teidän muiden mieleen. Voin vain todeta, että minä muistan, kun maailmaan viimein saatiin värit vuonna 1972. Muistan sen siitä, että serkkutytölläni yks kaks ei ollutkaan harmaita potkuhousuja, vaan punaiset. Se oli, kuulkaa, mahtavaa! Melkein kuin olisi saanut absoluuttisen sävelkorvan yhtäkkiä. Kun muistan elämäni varhaiset, mustavalkoiset vuodet ja sen autuuden, kun kevytmaitopurkit alkoivat näyttää sinisiltä, en enää osaa kaivata mustavalkoista elämää.

Mutta Aki ja Rita kaipasivat. Vai kävikö niin, että Rita saneli ja Aki remppasi? Miksi tuli mieleeni, kun en kuitenkaan halua olla pahantahtoinen? Tuleva lapsi on kuitenkin onnellinen, kun saa mönkiä kodissa, josta ei hahmota oikein mitään. Tai ehkä tuo sentään on harkittua: ainoa värikäs asia kotona on äitin huulet.

Minä olen syntynyt 70-luvulla ja elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni riemunkirjavien ja yliampuvien värien keskellä - niin kyllästymiseen asti, että nyt haaveilen mahdollisimman vaaleasta, valoisasta ja värittömästä sisustuksesta. Seuraavan remontin yhteydessä sen aion lopultakin toteuttaa. On ihanaa päästä eroon nykyisestä kellastuneesta männystä, joka hallitsee 80-luvulla rakennetun talomme sisustusmateriaaleja. n47