Mitä mieltä ihmisistä jotka esittävät "sairastavansa?"
Lyhensin hieman otsikkoa. Elikkä mitä mieltä ihmisistä jotka hakevat erikoisuutta sillä, että sanovat että heillä on esim autismi, mutta ei oikeasti ole?
Tosi hankalasti selitetty.
Sain tietää että ystäväni joka on tärkeä mutta ärsyttävä. Mutta hänelläkin on autismi joten se yhdisti meitä. Sain tietää ettei hänellä edes ole autismia, sano vaan että hän päätti vaan että hänellä on se??????
Mä monet kerrat oon itkenyt että olispa normaalit aivot yms ja häneltä hakenut vertaistukea, hän vaan tokassut että elämä on.
Onko tollanen ihan normaalia käytöstä?
Kommentit (14)
Sun pitää nostaa sosiaalista vaatimustasoasi niin paljon, että toivottavasti ei sulla paikat repeä sen repäisyn johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää nostaa sosiaalista vaatimustasoasi niin paljon, että toivottavasti ei sulla paikat repeä sen repäisyn johdosta.
Ööö? Väärä ketju?
Mielestäni ei kyllä ole normaalia. Miksei voi olla iloinen siitä, että on terve? Sairauksilla ei pitäisi pilailla eikä niitä kuuluu käyttää muiden haukkumiseenkaan - kuten jotkut tekevät (jotkut haukkuvat muita esim. autisteiksi, cp-vammaisiksi tai muuten vammaisiksi, vaikka kyseessä on normaali ihminen).
Mä näään maailman miljarneina sirpaleeeina.
Eihän autismia sairasteta, se on ominaisuus.
Haluavat diagnoosilla "oikeuttaa" huonon käytöksensä ja sen, ettei heitä saisi kritioida mistään.
En mitään. Ei mulla ole aikaa olla mitään mieltä kaiken maailman ihmisistä, joita on erilaisia yhtä monta kuin soranjyviä merten rannoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mä näään maailman miljarneina sirpaleeeina.
Mä voiin kertoo esim sellaseen että oon repiny leukaluun niiin että se on väärässä asennnossa.
Tosielämän trolli, kuten joku yllä sanookin. Ei jaksa tai viitsi haasteitaan ja kuten av-trolli, kieli poskessa viihteellistää elämäntilanteensa. Tämä jos on hiukan hyvää jäljellä. Tai jos huonommin, kiusaa toisia, itse uhriutuen. Monimutkainen, itse sössitty elämäntapa.
Kaipa joku terapia auttaisi, jos olisi edes sairauden tunne, ja hakisi apua?
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ei mulla ole aikaa olla mitään mieltä kaiken maailman ihmisistä, joita on erilaisia yhtä monta kuin soranjyviä merten rannoilla.
Eikö sinulla ole mielipidettä myöskään ihmisistä, joiden kanssa olet tekemisissä?
Masentuneet on yleensä näitä. Haetaan huomiota, sääliä, palvelijaa. Sitten ihmetellään miksi ihmiset kaikkoavat ympäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Haluavat diagnoosilla "oikeuttaa" huonon käytöksensä ja sen, ettei heitä saisi kritioida mistään.
Narsistisesti häiriintyneet saattaa keksiä sairauksia ym, jotta saisivat huomiota. Tuntemani narsisti kadehti jopa vammaisia, tarkemmin näiden saamaa huomiota.
Taustalla on tarve olla joku erikoinen, erityinen. Kyse on heikosta itsetunnosta ja siitä ettei halua ottaa vastuuta. Yleensä nämä henkilöt on sisäisesti aika mitättömiä, tylsiä ja epäkiinnostavia.
Ehkä ap, kaverisi vain pelkää ettei ole kiinnostava.
Muiden harhoihin ja valheisiin ei kuitenkaan tarvi mennä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosielämän trolli, kuten joku yllä sanookin. Ei jaksa tai viitsi haasteitaan ja kuten av-trolli, kieli poskessa viihteellistää elämäntilanteensa. Tämä jos on hiukan hyvää jäljellä. Tai jos huonommin, kiusaa toisia, itse uhriutuen. Monimutkainen, itse sössitty elämäntapa.
Kaipa joku terapia auttaisi, jos olisi edes sairauden tunne, ja hakisi apua?
Elämäntapansa viihteellistäminen liittyy haluttomuuteen ottaa vastuuta. Vielä jos laittaa muihin kohdistamansa loukkaukset "kännin piikkiin", hyvin niillä menee. Näiden toimintaa ei pitäisi mahdollistaa. Juopolle ei pitäisi lainata rahaa ikinä. He voivat olla taitavia marttyyrileikeissään ja löytävät sopivia kupattavia.
Terapiaa ei noihin kannata tuhlata. Kun terapioita ei riitä edes oikeasti kärsiville, esim lapsena hyväksikäytetyt. Vain huonompaan on mennyt. Esim Helsingin kaupunki poisti traumaterapeutit ostopalvelulistalta kokonaan.
Kuin tosi elämän trolli