Lue keskustelun säännöt.
Vaikeata, olisko vinkkejä miten toimisin/mitä vastaisin?
10.03.2013 |
Vanhempani erosivat ollessani melkein 10v koska isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Sen jälk muutimme äitini ja pikkuveljeni kanssa pääkaupunkiseudulle ja en pitänyt biologiseen isääni yhteyksiä. Aikuistuttuani jonkin verran mutta viimeiseen n.7v en oikeastaan yhtään, ehkä 1-2x/vuodessa puhelimitse jotain jos sitäkään ja viimeiset 3-4v ei sitäkään.
Nyt kävi niin että vastasin tammikuussa puheluun jonka luulin tulevan pikkuveljeltäni mutta se olikin isäni. No, pakkohan se oli muutama sananen hänen kanssaan vaihtaa kun en töykeä halunnut kuitenkaan olla. Mainitsin hänelle mm tulevasta ulkomanmatkastamme ja lupasin infota kun olemme takaisin kotimaassa ja niin tein, lähetin viestin.
Hän on tämän kuun aikana yrittänyt soittaa 3x ja tänään sitten vastasin puheluun ja puhuimme parisen minuuttia. Muuhun en ole valmis enkä muuta "kaipaa" kun en välttis kaipaisin tätäkään. Nyt hänen avovaimonsa pisti viestin jossa kysyi osoitettamme, minulle tuli heti ajatus että ei en halua osoitetta hälle/heille antaa.
Tämä on siis se ongelma, mitä vastaan hänelle, en halua olla epäkohtelias koska eihän hänellä ole osaa eikä arpaa minun ja isäni väleihin mutta en myöskään halua sen kummemmin tutustua häneen/lapsiinsa enkä antaa osoitettamme.
Apua!
Kommentit (6)
Ei sinun ole pakko antaa osoitettanne. Voit laittaa viestin, että lapsuutesi kokemusten takia et ole valmis lähentymään isäsi kanssa tämän enempää tällä hetkellä. Sinulla on oikeus asettaa rajat nyt, lapsena sinulla ei ollut siihen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kysyi ositetta tullakseen kylään. Jospa haluaisi tästä lähtien muistaa vaikkapa kortilla syntymäpäiviänne tms.
Voit kysyä kohteliaasti, että koska olet ykstyisyydestäi tarkka, haluaisit tietää ensin, että mitä asiaa varten hän haluaa osoitteesi. Tämän jälkeen on helpompi tehdä päätös.
Tai voit vastata, että haluat pitää yksityisyydestäsi kiinni, joten postiosoitetta et mielläsi anna. Kysy lisäksi, että asia jota varten hän haluaa osoitteesi, voiko sen hoitaa muulla tavalla.
Kiitos kommenteista!
En usko, että isäni hautajaisiin menisin, mutta varmaksi en sitäkään osaa sanoa. En vaan ihan tajua miksi moista kysyit..
En ole erityisen halukas häntä tapaamaan, hän ei ole nähnyt ala-asteikäisiä lapsiani eikä minulla ole mielenkiintoa heitä hänelle esitelläkään. Tämä on puhtaasti tunneasia, minä koen ja tunnen että en halua omia lapsiani sellaisen ihmisen lähellekään joka pystyi omaansa, siis minua, niin pahoin satuttamaan vuosien ajan.
En ole isälleni, enää, vihainenkaan, olen vain surullinen siitä mitä menetin ja mitä hän menetti, nostan hattua että hän on anteeksi pyytänyt ja selvästi katuu tekosiaan, mutta tässä on nyt lopputulos kun ei ns normaalia isä-lapsisuhdetta välillemme muodostunut, en osaa kaivata häntä isänä enkä muutenkaan.
Ap
Luuletko että et kadu myöhemmin, jos et tutustu häneen enää?
Käyttääkö hän vielä alkoholia/on väkivaltainen?
Onko siis niin, että et halua olla missään tekemisissä?
Ja jos isäsi kuolee, et mene hautajaisiin?