G: Kuinka hyvä itsetunto sinulla on parisuhdemarkkinoilla?

Jos olisin sinkku, saisin sellaisen kuin haluan. En nyt aivan ketä tahansa, mutta itselleni täydellisin löytäisin ja löysin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinkku, saisin sellaisen kuin haluan. En nyt aivan ketä tahansa, mutta itselleni täydellisin löytäisin ja löysin.

Sama

Riittävän hyvä. Olen pitkässä parisuhteessa, vaikka sopivaa kumppania jouduinkin etsimään pitkään.

Olen komein alfauros Suomessa. Saisin kenet naisen haluan.

Vastasin saavani parhaan, koska se on on totta. Tämä taas ei liity mitenkään numeroilla mitattaviin tasoihin tai yleistyksiin siitä millä kriteereillä kukakin on paras ja kuka ei. Kaikki jotka ovat rakastuneet tietävät, että se toinen on on paras juuri sinulle. Tämän tietävät oikeastaan suurin osa niistäkin jotka eivät ole koskaan rakastuneet.

Tuntuu, että on vain pieni, tietty joukko jotka eivät tätä ymmärrä :) 

Ennen vanhaan panin kaikkia, pidin kirjaa panoista, 242 kpl kertyi ennen kuin löysin sen oikean. Kelpaan ja olen haluttu edelleen, mutta en petä tietenkään puolisoani. Lämmöllä muistelen kaikkia ”erikoisiakin” panoja.

Ap hellitä pakkomielteestä. 

Olen persoonallisen näköinen eli joko minusta tykätään tai ei ulkonäöllisesti. Miehet kuitenkin tykästyvät leppoisaan luonteeseeni. He mielellään keskustelevat ja viettävät aikaa kanssani ja usein on sanottu kuinka mukava olen. 

Mä olen aina saanut ihan jokaisen, kenen olen tahtonut. Ja en ole mikään nätti enkä kiva tai kiltti. Olen kai charmikas ja reilu.

Ei tässä ollut kuin yksi järkevä vastausvaihtoehto minulle. Jos on ollut 39 vuotta täysin yksin kuin minä niin on selvää, että en ikinä tule kenellekään kelpaamaan ja tästä johtuen pidän normaalina olematonta itsetuntoa ja -luottamusta. Jonkun on kai oltava se kelpaamaton, turha, epäviehättävin. Tässä maailmankierrossa se arpa napsahti nyt minulle. Ei tämä mukavaa ole, mutta ehkä tähän eläkeikään mennessä tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan panin kaikkia, pidin kirjaa panoista, 242 kpl kertyi ennen kuin löysin sen oikean. Kelpaan ja olen haluttu edelleen, mutta en petä tietenkään puolisoani. Lämmöllä muistelen kaikkia ”erikoisiakin” panoja.

Aika "erikoinen" se-oikea tyytyy tuollaiseen tautipesään. Mietin vain, että millainen "rotunainen" haluaa sinunlaisesi miehen jos on varaa valita. Mikäli sinua voi mieheksi olettaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen persoonallisen näköinen eli joko minusta tykätään tai ei ulkonäöllisesti. Miehet kuitenkin tykästyvät leppoisaan luonteeseeni. He mielellään keskustelevat ja viettävät aikaa kanssani ja usein on sanottu kuinka mukava olen. 

Sama juttu. Miesmakuni on myös ehkä erilainen kuin useammilla naisilla, joten en oikeasti edes huomaa joitakin miehiä, joita komeaksi kehutaan. Katseeni kääntyvät kuitenkin kaljujen ja hieman vatsakkaiden miesten perään, viimeksi iskin silmäni siististi kaljuuntuvaan hieman vatsakkaaseen aivan ihanaan mieheen ja hänet ystäväkseni sainkin. Olen myös jonkun verran persoonallisen näköinen ja ulkonäöstäni joko tykätään tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ollut kuin yksi järkevä vastausvaihtoehto minulle. Jos on ollut 39 vuotta täysin yksin kuin minä niin on selvää, että en ikinä tule kenellekään kelpaamaan ja tästä johtuen pidän normaalina olematonta itsetuntoa ja -luottamusta. Jonkun on kai oltava se kelpaamaton, turha, epäviehättävin. Tässä maailmankierrossa se arpa napsahti nyt minulle. Ei tämä mukavaa ole, mutta ehkä tähän eläkeikään mennessä tottuu.

Luonnekysymys, tuskin ulkonäkösi on niin paha, että sen takia yksin jäisit. Jos et itse halua ja yritä edes muuttaa itseäsi mieluisampaan suuntaan mitenkään, niin yksinäisyys on hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ollut kuin yksi järkevä vastausvaihtoehto minulle. Jos on ollut 39 vuotta täysin yksin kuin minä niin on selvää, että en ikinä tule kenellekään kelpaamaan ja tästä johtuen pidän normaalina olematonta itsetuntoa ja -luottamusta. Jonkun on kai oltava se kelpaamaton, turha, epäviehättävin. Tässä maailmankierrossa se arpa napsahti nyt minulle. Ei tämä mukavaa ole, mutta ehkä tähän eläkeikään mennessä tottuu.

Luonnekysymys, tuskin ulkonäkösi on niin paha, että sen takia yksin jäisit. Jos et itse halua ja yritä edes muuttaa itseäsi mieluisampaan suuntaan mitenkään, niin yksinäisyys on hyväksyttävä.

Ei se ole välttämättä edes luonne- tai ulkonäkökysymys. Joitakin ihmisiä vaan jotenkin vierastetaan, en tiedä syytä. (sivusta)

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan panin kaikkia, pidin kirjaa panoista, 242 kpl kertyi ennen kuin löysin sen oikean. Kelpaan ja olen haluttu edelleen, mutta en petä tietenkään puolisoani. Lämmöllä muistelen kaikkia ”erikoisiakin” panoja.

Hyvä ettetkun petä. Kun moni palstallakin luulee, että jos on kokemuksia ennen liittoa, niiden takia pettäisi helpommin kuin kokematon.

En varmasti viehätä moniakaan, mutta toki tavoittelen kuuta taivaalta. Se minun kuuni ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin jonkun muun kuu. Kauheaa puhua parisuhdemarkkinoista, haluan uskoa rakkausliittoihin yhä.

Itseluottamus huonompi nyt nelikymppisenä ylipainoisena kuin parikymppisenä hoikkana ja nättinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ollut kuin yksi järkevä vastausvaihtoehto minulle. Jos on ollut 39 vuotta täysin yksin kuin minä niin on selvää, että en ikinä tule kenellekään kelpaamaan ja tästä johtuen pidän normaalina olematonta itsetuntoa ja -luottamusta. Jonkun on kai oltava se kelpaamaton, turha, epäviehättävin. Tässä maailmankierrossa se arpa napsahti nyt minulle. Ei tämä mukavaa ole, mutta ehkä tähän eläkeikään mennessä tottuu.

Luonnekysymys, tuskin ulkonäkösi on niin paha, että sen takia yksin jäisit. Jos et itse halua ja yritä edes muuttaa itseäsi mieluisampaan suuntaan mitenkään, niin yksinäisyys on hyväksyttävä.

Eli sama toisin sanottuna: olen paska ihminen?

Kyllä se kuule on muusta kuin luonteesta kiinni, jos on näinkin pitkään yksn kuin minä. En varmasti ole maailman paras ihminen, mutta en huonoinkaan. Se mitä olen on kelpaamaton suhteeseen tai seksuaalisesti kiinnostava. Ja miksi minun pitää muuttua toiseksi ihmiseksi saadakseni vierelleni kumppanin? Eihän hän sitten seurustelisi minun vaan jonkun toisen kanssa, joka vain näyttää minulta.

Minä olen ollut myös aina yksin, miehet eivät pidä minusta. En tiedä, mistä johtuu, koska minun sanotaan olevan mukava, ystävällinen, nätti , valoisa, naisellinen. Silti kukaan ei lähesty ja toisia naisia pyydetään treffeille ja yökerhoissa tanssimaan jne. Olen jo vähän hyväksynyt kohtaloni ja yritän olla kiitollinen muista asioistani elämässäni. Joskus olen kieltämättä kyllä surullinen. Olen ajatellut, että minulle ainoa keino saada jonkinlaista miesseuraa on maksullinen ja olenkin pohtinut vakavasti sitä. Ei seksiä, vaan läheisyyttä, halailua jne. Muutama satanen läheisyydestä ei ole iso asia.

Huono

Onpa jollain hyvä itsetunto.