Napostelu ja usein syöminen on lihavuuden syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin syömään kaksi kertaa päivässä ja paino alkoi tippumaan kun ei aiemmin tippunut millään dietillä. Ja syön mitä haluan.

Minä aloin syömään kolmesti ja paino tippui n kilon viikossa. Ei naposteluja, leipiä tai eineksiä. Aamupuuro, lounas ja päivällinen. Hahvia ja teetä ja vettä toki milloin mieli tekee.

Samoin tein minä enkä laihdu grammaakaan. Jos jotain, lihon. Enkä edes syö herkkuja vaan kunnon ruokaa. Nytkin söin aamupalaksi kaurapuuroa, mustikoita ja voileipää. Ja liikaa söinkin.

Niin söit liikaa.

Kyllä. En napostele lainkaan, en ole ikinä elämässäni napostellut. Söin nyt aamiaisen, suht pieni annos puuroa ja mustikoita. Sen lisäksi söin ensin kaksi ruisleipää jotka oli päällystetty juustolla ja tomaateilla. Sitten söin tyhmyyksissäni vielä yhden ruikkarin. Ja lopuksi kahvin. Ei proteiinia koska ei tehnyt yhtään mieli. Kun mun kropan ei tee jotain mieli en syö sitä. Tällä lailla olen pysynyt 45+ vuotta erittäin terveenä, verenpaine 120/80. Mutta syön liikaa. Seuraavan kerran syön kahdelta ja vielä kuudelta, järkevää ruokaa, liikaa.

Itse olen tottunut sen verran tolkullisiin annoskokoihin että tulen kylläiseksi vähemmästäkin. Lautasellisen puuroa jälkeen ei todellakaan mahdu kolmea leipää. Eikä kolmea leipää juustolla ja tomaatilla yksinäänkään.

Kannattaa totuttaa se vatsalaukku vähempään.

Joo, no olin viisi vuotta elämästäni niin että söin viisi kertaa päivässä pienempiä  annoksia. Laitoin kaikki kiloklubiin. Työllä ja tuskalla sain puolessa vuodessa jonkun viisi kiloa laihdutettua, sitten tuli lomamatka tai influenssa ja sen seurauksena kontrolli lipsahti muutamaksi viikoksi ja taas oli palattu lähtöpisteeseen. Mietin ruokaa IHAN KOKO AJAN. Koko päivän aamusta iltaan, joka ikisestä suupalasta mietin voinko syödä vai ei. Juoksin parhaimmillaan 10 km ja treenasin. Menin iltaisin nälkäisenä nukkumaan. Silti en ollut hoikka vaan seilasin normaalipainon yläpäässä. Sitten väsähdin täydellisesti, olin oikeasti aivan lopuessa, voin pahoin väsymyksestä, totesin että nyt jos aion pysyä terveen on pakko lopettaa tämä. Päästin kontrollista irti noin puoleksi vuodeksi ja lihoin selkeästi ylipainon puolelle. Panostin stressin loppumiseen, relasin töissä, vähensin treenaamista. Ihan kokonaan en päässyt ruoan ajattelemisesta eroon, vatvoin lähinnä syyllisyyttäni syömisestä mutta vähemmän kuin ennen. Nyt yritän palata takaisin alhaisempiin lukemiin. Tämä kolme kertaa päivässä syöminen on auttanut sen verran etten enää jatka holtitonta lihomista. Mikä upeinta, en enää ajattele ruokaa ollenkaan. Syön ja seuraavan kerran ajattelen ruokaa kun on nälkä. Ei ole mitään mielitekoja päivän mittaan joita vastaan joutuisin taistelemaan jatkuvasti kuten ennen, mutta kun syön en silti pysty lopettamaan syömistä ajoissa. Tilanne on siis huomattavasti parempi kuin ennen, mutta grammaakaan en kyllä ole laihtunut.

Kaikkea se hyvinvointi teettääkin.

No, eiku just toisinpäin!

Pitkät ruokavälit, hirvee nälkä, sit ei mikään riitä, vaan tulee ahmittua liikaa. Eikä suinkaan sosekeitto, vaan jotain rasvasta ja päälle makeeta.

Jos oikeesti oot asiasta kiinnostunut, niin tsekkaa tän viikon iltapäivälehdet: molemmissa ollut monta laihdutustarinaa, joissa kaikissa sama sisältö: ruokaa neljän tunnin välein ja joku pieni välipala (hedelmä, muutama manteli tms) kahden tunnin välein.

Minä taas pääsin ahmimis- ja herkkuhimosta alkamalla syödä 5 kertaa päivässä kun aiemmin söin vain 2-3 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin syömään kaksi kertaa päivässä ja paino alkoi tippumaan kun ei aiemmin tippunut millään dietillä. Ja syön mitä haluan.

Minä aloin syömään kolmesti ja paino tippui n kilon viikossa. Ei naposteluja, leipiä tai eineksiä. Aamupuuro, lounas ja päivällinen. Hahvia ja teetä ja vettä toki milloin mieli tekee.

Samoin tein minä enkä laihdu grammaakaan. Jos jotain, lihon. Enkä edes syö herkkuja vaan kunnon ruokaa. Nytkin söin aamupalaksi kaurapuuroa, mustikoita ja voileipää. Ja liikaa söinkin.

Niin söit liikaa.

Kyllä. En napostele lainkaan, en ole ikinä elämässäni napostellut. Söin nyt aamiaisen, suht pieni annos puuroa ja mustikoita. Sen lisäksi söin ensin kaksi ruisleipää jotka oli päällystetty juustolla ja tomaateilla. Sitten söin tyhmyyksissäni vielä yhden ruikkarin. Ja lopuksi kahvin. Ei proteiinia koska ei tehnyt yhtään mieli. Kun mun kropan ei tee jotain mieli en syö sitä. Tällä lailla olen pysynyt 45+ vuotta erittäin terveenä, verenpaine 120/80. Mutta syön liikaa. Seuraavan kerran syön kahdelta ja vielä kuudelta, järkevää ruokaa, liikaa.

Itse olen tottunut sen verran tolkullisiin annoskokoihin että tulen kylläiseksi vähemmästäkin. Lautasellisen puuroa jälkeen ei todellakaan mahdu kolmea leipää. Eikä kolmea leipää juustolla ja tomaatilla yksinäänkään.

Kannattaa totuttaa se vatsalaukku vähempään.

Joo, no olin viisi vuotta elämästäni niin että söin viisi kertaa päivässä pienempiä  annoksia. Laitoin kaikki kiloklubiin. Työllä ja tuskalla sain puolessa vuodessa jonkun viisi kiloa laihdutettua, sitten tuli lomamatka tai influenssa ja sen seurauksena kontrolli lipsahti muutamaksi viikoksi ja taas oli palattu lähtöpisteeseen. Mietin ruokaa IHAN KOKO AJAN. Koko päivän aamusta iltaan, joka ikisestä suupalasta mietin voinko syödä vai ei. Juoksin parhaimmillaan 10 km ja treenasin. Menin iltaisin nälkäisenä nukkumaan. Silti en ollut hoikka vaan seilasin normaalipainon yläpäässä. Sitten väsähdin täydellisesti, olin oikeasti aivan lopuessa, voin pahoin väsymyksestä, totesin että nyt jos aion pysyä terveen on pakko lopettaa tämä. Päästin kontrollista irti noin puoleksi vuodeksi ja lihoin selkeästi ylipainon puolelle. Panostin stressin loppumiseen, relasin töissä, vähensin treenaamista. Ihan kokonaan en päässyt ruoan ajattelemisesta eroon, vatvoin lähinnä syyllisyyttäni syömisestä mutta vähemmän kuin ennen. Nyt yritän palata takaisin alhaisempiin lukemiin. Tämä kolme kertaa päivässä syöminen on auttanut sen verran etten enää jatka holtitonta lihomista. Mikä upeinta, en enää ajattele ruokaa ollenkaan. Syön ja seuraavan kerran ajattelen ruokaa kun on nälkä. Ei ole mitään mielitekoja päivän mittaan joita vastaan joutuisin taistelemaan jatkuvasti kuten ennen, mutta kun syön en silti pysty lopettamaan syömistä ajoissa. Tilanne on siis huomattavasti parempi kuin ennen, mutta grammaakaan en kyllä ole laihtunut.

Onko ikää 60+?

up