Lue keskustelun säännöt.
Taidan katkeroitua hiljalleen...
08.03.2019 |
Aloitetaan nyt sillä avautumisella, että vituttaa ihan älyttömästi tämä nykyinen kilpa-asetelma kumppanin etsinnässä. Tuntuu, että pitäisi olla joku maailman paras ihminen, että riittäisi. Ei riitä, että olisi itseensä ihan tyytyväinen kun pitäisi olla kaikkea mahdollista tarjottavaa sille kumppanille. Vaikka neuvotaan olemaan rehellisesti oma itsensä niin ei se riitä mihinkään. Ei sillä, että olisin mikään unelmakumppani, mutta en minä usko olevani niin huonokaan, että en muka kellekään kelpaisi. Siltä se vaan kuitenkin näyttää, että pitää unohtaa moiset haaveet naisen löytämisestä. Pitäisi deittailla ja etsiä sitä "parasta" kumppania, mutta helvetilläkö sitä etsii kun ei löydy edes sitä yhtäkään naista.
Tuntuu ihan helvetin pahalta kuvitella, että olisi jollain tavalla kuitenkin ihan hyvä kumppani, mutta sitten se kuvitelma revitään kerta toisensa jälkeen alas, ja minut palautetaan taas kerran totuuden pariin. En kelpaa. En ole koskaan kellekään kelvannut, enkä näytä koskaan kelpaavankaan. Tahtoisin vaan rakastaa ja tuntea itseni rakastetuksi, mutta se tuntuu olevan ihan liikaa pyydetty. Perkele kun tekisi mieli vaan itkeä...
Kommentit (31)
Sitten se vasta vituttaakin kun tajuaa olevansa paras, ja silti ei naista löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Nykyään pitää "myydä" itseään ja kohdella itseään kuin jonain tuotteena, puunata viimeisen päälle ja kaikki pitää olla kunnossa joka kulmasta katsottuna. Ulkonäkö, koulutus ja tausta, kaikki pitää olla just eikä melkein.
Ja muitakin ihmisiä kohdellaan esineinä, mietitään aina että olisikohan jossain joku vielä paremmilla ominaisuuksilla.
Se on kylmä tunne kun häviää elämässä. Tiedän kokemuksesta.
Tulisipa ne ihmisandroidit pian, jotka olisi ohjelmoitu rakastamaan. Ronkelit ihmiset pitäköön tunkkinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sangie kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
26. Eihän se tietty ole ikä eikä mikään, mutta onhan se nyt oikeasti aika paskaa, että ne ns "normaalit" ikäisenikin ihmiset ovat aloittaneet ne seurusteluhommat jo 10 vuotta sitten. He ovat löytäneet rakkautta elämäänsä, mutta itse en. Tuntuu aika karmivalta itseasiassa ajatella, että olen kohta jumaliste 30v ja teinit ovat kokeneet elämässään enemmän kuin minä.
Minä heivaan heti kättelyssä sellaiset, joiden profiili on täynnä aktiviteetteja, kuten purjehdusta, vuorikiipeilyä, lentämistä, golfaamista yms. Haluan tavallisen miehen elämääni, sellaisen, joka viihtyy kotona ja jonka kanssa voi viettä mukavia iltoja vaikkapa sohvalla löhöten. Toki välillä on mukava muutakin tehdä, mutta elämän pääsisältö ei saa olla jatkuva suorittaminen ja itsensä korostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naiset nykyään halua kunnollisia mukavia luotettavia miehiä.
Aika moni myöntää ihan suoraan, että "eivät vain tunne mitään heitä kohtaan".
Ja taas seuraava epäluotettava jäñnämies vuorossa.
Ainoa keino menestykseen nykypäivänä miehenä on se, että olet se välinpitämätön mies joka vain panee naisia sitoutumatta. Naiset käytännössä vaatii tätä, että kelpaat. Naiset ehkä valittaa tästä, mutta se on se mitä vaaditaan.
En suostu samassa tilanteessa katkeroitumaan edes vaikka jos tämä jatkuu vielä muutaman vuoden, jään lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätää, muutama vuosi ja jonossa on ikäisiäsi yh-mammoja vinkumassa toiselle kierrokselle.
Vierailija kirjoitti:
Minä heivaan heti kättelyssä sellaiset, joiden profiili on täynnä aktiviteetteja, kuten purjehdusta, vuorikiipeilyä, lentämistä, golfaamista yms. Haluan tavallisen miehen elämääni, sellaisen, joka viihtyy kotona ja jonka kanssa voi viettä mukavia iltoja vaikkapa sohvalla löhöten. Toki välillä on mukava muutakin tehdä, mutta elämän pääsisältö ei saa olla jatkuva suorittaminen ja itsensä korostaminen.
Täällä ois..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on armotonta kilpailua ja peliä, jossa toiset saavat jo alkuun paljon epäreilun paremmat kortit kuin toiset. Pitää tsempata helvetisti ja sitäkin juuri oikealla tavalla tai sitten keksiä muuta kiinnostavaa tekemistä elämässään.
Niih. Sinä, sun, sä. Aika pakkomielteinen aloitus. Suomessa on paljon naisia vailla sydänystävää, mutta kyllä silloin pitäisi olla kiinnostunut myös siitä naisesta,
eikä vaan itsestään. Se on katsos kahden kauppa.
Itsekeskeiset ihmiset on lopulta tuhoon tuomittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulisipa ne ihmisandroidit pian, jotka olisi ohjelmoitu rakastamaan. Ronkelit ihmiset pitäköön tunkkinsa.
Ai että on ronkeli jos ei rakasta just sua? Ei kukaan rakasta kaikkia, mutta jokaista voi rakastaa joku. Tai ainakin sietää.
Naisten hypergamia tekee tästä erityisen ikävää meille tavallisille miehille, kun aina on kuitenkin pelko siitä, että jos joku "parempi" naisen huolii, niin hän lähtee sen miehen mukaan. Eivät naiset sitoudu sillä tavalla kumppaniin kuin miehet.
Itse naisena mietin ihan. Kirjoitin tästä pitkän kommentin, mutta jostain syystä se jäi taas hyväksynnän haaviin eikä ilmesty koskaan. Olen kiva ja tasapainoinen, välittävä, myötätuntoinen, huumorintajuinen, en ruma mutten kauniskaan, normaalipainoinen ja sopivasti liikunnallinen, mutta koska en ole se maailman kaunein ja eksoottisin olento, niin jään kaveriasteelle kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten hypergamia tekee tästä erityisen ikävää meille tavallisille miehille, kun aina on kuitenkin pelko siitä, että jos joku "parempi" naisen huolii, niin hän lähtee sen miehen mukaan. Eivät naiset sitoudu sillä tavalla kumppaniin kuin miehet.
Nykyiset seksimarkkinat on vääristäneet naisten parisuhdekriteerit.
Sen jälkeen kun 9/10 mies on tyytynyt irtoseksimielessä 7/10 naiseen niin nainen on ns. pilalla ja hän väistämättä muistelee tuota 9/10 miestä ja pitää sitä nyt parisuhdetasonaan että sukat pyörisivät tarpeeksi jaloissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Niih. Sinä, sun, sä. Aika pakkomielteinen aloitus. Suomessa on paljon naisia vailla sydänystävää, mutta kyllä silloin pitäisi olla kiinnostunut myös siitä naisesta,
eikä vaan itsestään. Se on katsos kahden kauppa.
Itsekeskeiset ihmiset on lopulta tuhoon tuomittuja.
No en kyllä ole asiaa niin ajatellutkaan, että siinä suhteessa olisin minä jotenkin etusijalla ja nainen olisi ainoastaan minua varten. Ajatuskin on jo suorastaan naurettava. Ja sen vähän mitä olen onnistunut pääsemään juttuihin naisten kanssa niin en ole pakkomielteisesti puhunut itsestäni vaan päinvastoin.
Aloituksessa puhun omista tuntemuksistani, koska paha minun on mennä sanomaan miltä jostain yksinäisestä ja kelpaamattomasta naisesta tuntuu. Luultavasti hänestä tuntuu samalta kuin minusta, mutta mistä minä sen voisin varmaksi tietää. Saa tähän keskusteluun yhtyä myös ne yksinäiset naisetkin tuntemuksineen, se on enemmän kuin suotavaa.
Ei kaikille löydy "sitä oikeaa". Eikä edes väärää