Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten muuttaa tunteitaan? Pohdintaa tulevasta vauvasta
09.03.2013 |
Lapsi oli tällä viikolla sairaalahoidossa ja tänään pääsi kotiin. Olin hyvin huolissani hänestä ja en voinut, kuin häntä ajatella. Toinen on kuitenkin toukokuussa tulossa ja pitäisi minun hänestäkin jotain mukavaa ajatella. Kuitenkin nyt ei ajatuskapasiteettiini mahdu, kuin eka tenava. Syyllisyys on silti koko ajan matkassa, kun tämä "pesäasukki" vain kulkee mukana, enkä osaa ajatella hänestä yhtään mitään. Huolestuttaa myös valtavasti, että mahtaako arki mennä ihan hulinaksi, kun hän on maailmassa. Meneekö hyvin toimiva perhe-elomme täysin plörinäksi uuden tulokkaan myötä? Koen myös, että voinko nyt edes pitää mitään "yhteyttä" tulokkaaseen, pelkään, että jos ekalle vielä tapahtuu jotain, jos liikaa "häslään" ajatuksissa tulokkaan ympärillä? Ei minua kyllä kukaan tästä sepostuksesta ymmärrä, mutta jonnekin näitä tuntemuksia on purettava. Näin raskaana ollessa sitä tulee yhtä sun toista omituistakin mieleen.
Kommentit (3)
Ap, yritä olla ajattelematta liikaa. Yritä keskittyä siihen hetkeen vain, mikä on NYT. Luota vaan, että kyllä pärjäät sitten tulevaisuudessa, mitä sieltä tuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailja, no ekan kohdalla "löysin" äitiyteni, kun lapsi oli reilusti yli 2v.
toinen vierailija, siksi pelkään arjen menevän plörinäksi, koska eka lapsemme on ns. erityislapsi ja hän on ollut pienestä asti hyvin huomiota tarvitseva + hänen kanssaan pitää tietty yhteys säilyttää koko päivän + pitää tarkoin selittää asioita aina uudestaan ja uudestaan ja muutenkin höpötellä pitkin päivää, muuten hän saattaa alkaa tehdä kepposia. Tosin keppostelua hällä ei ole nyt hetkilleen ollut, mutta se voi kesällä taas tulla uudestaan esiin.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mitenkään epänormaalia ettei tunne niin hirveästi sitä "asukkia" kohtaan mitään. On oikein keskittyä nyt esikoiseen, joka on vielä sairastanutkin. Näillä asioilla on taipumus hoitua itsestään. Toki joskus voi olla ongelmia tunnesiteen muodostamisessa mutta jos se on onnistunut esikoisen kanssa, varmasti onnistuu toisenkin kanssa.