Miten ihmisen hyvä kyky hahmottaa kokonaisuuksia ilmenee?

Ei ajattele että kurjuus johtuu yhdestä ongelmasta esim. ma muista.

Näkee kaikki puolet ja monisyisiä ongelmia, kokonaisuuden. Ei yksinkertaistuksia.

up. Kiinnostava aloitus.

Kuten ykkönen sanoi. Näkee asian monelta kantilta, pystyy yhdistämään eri lähteistä saatua tietoa kokonaisuuden muodostamiseksi.

Kiinnostavaa. En osaa vastata tyhjentävästi, mutta mieleeni tulee esimerkiksi sellainen väite, että jotkut kiinnostuvat ensin yksityiskohdista ja hahmottavat kokonaisuuden sen perusteella. Toiset taas haluavat nähdä kokonaisuuden ja tajuta yksityiskohtien merkityksen sen jälkeen. Kun tässä nyt pohdiskelen, niin onkohan se noin? Kyllä minäkin tiedän, että joillakin on taipumus takertua yksityiskohtiin, mutta liittyykö se millään tavalla kokonaisuuden tajuamiseen.

Ajatusleikki: A on suurehkon yrityksen toimitusjohtaja ja Ö työskentelee siellä asentajana. A katsoo, että hänen hommansa on johtaa kokonaisuutta, joten hänelle on yhdentekevää, mille hyllylle Ö laittaa minkäkin työkalun. A:n homma on tehdä kauppoja ja huolehtia siitä, että tehdyt kaupassopimukset toteutuvat ja osakkeenomistajat saavat mieluiten joka vuosi edes jonkinmoisen osingon. Ö puolestaan tuskittelee, että A ja muut johtavat eivät tajua mistään mitään: hilavitkuttimia ei näin työkaluin saa tehtyä vaaditussa ajassa vaadittua määrää. Saahan niitä, tuumii, A, pistää pystyyn yt:t ja irtisanoo tuotannosta muutaman tyypin. Loppuu ne tupakkatauot, jumalauta... Ö:llä voi olla ihan käypäinen yleisnäkemys tuotannosta, vaikka hän onkin suorittavan portaan työntekijä. Hän tietää, että jos pidetään säädetyt tauot, hilavitkuttimia ei saada tuotettua vaadittua määrää tai niiden laatu ei ole odotusten mukainen - olipa laatujärjestelmä millainen vain. A vain on sitä mieltä, että liiketoiminnan tavoitteeseen pääsemiseksi on ihan hyväksyttävää päästää markkinoille priiman joukossa jokin prosenttiosuus sekundaa, koska ostaja ei kuitenkaan vaivaudu valittamaan. Kunnes sitten vaivautuu...

Lopputulos: kokonaisuuksien hahmottaminen on usein jonkinlainen ylevän tilannetajun iskusana. Toisaalta, Ilmari Juutilaista ei ammuttu sodan aikana alas, ja ilmeisesti kyse oli poikkeuksellisesta kyvystä hahmottaa kulloinenkin taistelutilanne. On myös lääkäreitä, jotka tekevät muita useammin oikean diagnoosin vaikeissakin tilanteissa, ja joiden potilaat paranevat keskimääräistä useammin tai paremmin.

No, tulipa jaariteltua. 

Esittää tarkentavia kysymyksiä ja osaa myös kyseenalaistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Esittää tarkentavia kysymyksiä ja osaa myös kyseenalaistaa. 

Eikö muka kaikki tee näin? Mitä ihmeen muumioita sellaiset on jotka ei tee koskaan tarkentavia kysymyksiä eikä kyseenalaista mitään? Täytyy olla joku aivovaurio.

No tietenkin hahmottamalla niitä kokonaisuuksia.

Ymmärtää siis, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki vaikutukset eivät ole suoria ja välittömiä. Tajuaa myös, että ei voi tietää ja ymmärtää kaikkea, vaan hyväksyy sen, että kaikissa ilmiöissä on jotain häneltä piiloonjäävää, jotain mitä hän ei ymmärrä tai osaa ennakoida. Tajuaa, että oma näkökulma on subjektiivinen, eikä välttämättä oikea eikä kattava. Tajuaa, että toisilla on omat näkökulmansa ja ne voivat olla yhtä perusteltuja kuin se oma. Kykenee havainnoimaan syy-seurausyhteyksiä ja tekemään päätelmiä ja arvioita. On koko ajan valmis hyväksymään lisätietoa aiheesta, koska tietää sen, ettei tiedä kaikkea. Haluaa tietää ja ymmärtää enemmän. 

Vastakohtana tyyppi, joka ei ole kiinnostunut ilmiöistä. Tekee yksinkertaisia yhteenvetoja, kokee niiden riittävän, uskoo olevansa oikeassa vaikka ei tietäisi mitään. Dunning-Kruger-efekti. Hylkää kaiken informaation tai hyväksyy vain sellaisen, joka tukee omaa ennakko-oletusta. Ei kykene vaihtamaan näkökulmaa eikä pidä sitä tarpeellisena.

Hahmotan kokonaisuuksia paremmin kuin ihmiset keskimäärin. Se tapahtuu niin, että pitää oikoa asioita tosi paljon. Jotta saisi kokonaisuuden pakettiin, pitää unohtaa yksityiskohdat.

Vaihtoehtoinen reitti on taas tosi kiero. Otan jonkun ihmeellisen epäolennaisen yksityiskohdan ja alan etsiä siihen sopivia asioita. Sitten löydän sen. Samalla alitajunta on tehnyt paljon työtä ja tämä epäolennainen onkin muuttunut olennaiseksi.

Ei ehkä avautunut? Ei se mitään, en nyt osaa selittää tarkemmin.

Ainakin töissä sen huomaa. Hyvä johtaja ottaa kaiken huomioon oikealla tavalla. Huono ei ymmärrä, että esim. 10 euron säästö yhdessä paikassa voi saada aikaan tuhansien eurojen vahingon.

Esimerkki omista töistäni, olen it-alalla. Osa koodareista on sellaisia, että he ovat hyviä sinänsä koodaamaan, kunhan joku on suunnitellut laajemman kokonaisuuden missä ohjelma ajetaan, ja heille annetaan tehtävä mikä pitää toteuttaa, mutta vain osa pystyy arkkitehdiksi, sellaiseksi joka pystyy suunnittelemaan sen koko kokonaisuuden joka sisältää alustan jolla ajetaan, tietoturvanäkökohdat, ohjelmiston yleisrakenteen, kuormitustestauksen ennen käyttöönottoa, tarpeen analysoida käytettävyys jne. 

Hän lopettaa hengittämisen ja katsoo hetken kaukaisuuteen ennen kuin möläyttää jotain kerrassaan olennaista.