Onko sinulle tehty eetterinukutus?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:02"]

Millainen kokemus?

[/quote]

On. Kertomus siitä tuossa toisessa ketjussa 70-luvun sairaalakokemuksia.

Ei, mutta kaverille tehtiin joskus 70-luvun lopulla.

70-luvun alkupuolella nukutettiin sellaisen kopan avulla kitarisaleikkaukseen.Kai se oli eetteriä? Piti laskea jotta nukahtaa (kai siinä tuli siis sitä kautta pienen lapsen hengitettyä tarpeeksi sitä ainetta,mitä ikinä olikaan). Unessakin laskin koko ajan ;)

On tehty. viiskytluvun puolivälin jälkeen ja toinen kerta 1962 syksyllä Eiran sairaalassa.

Kammottava nukutus. Muistan kun se pahanhajuinen koppa pistettiin naamalle ja useampi hoitaja piteli kiinni, kun pistin hanttiin ja luulin kuolevani.

Koin että ilmeisesti  taju ei lähtenytkään, vaan maisemat vaihtuivat.

Tunsin laskeutuvani alas tuonne maan syvyyteen ja koin etten tule sieltä koskaan pois.   Mietin kaikenlaista.  Sinne jäivät isä ja äiti ja kaikki koulukaverit.

täältä ei ole paluuta. 

Sit sellasia pieniä kuvioita meni kamalaa vauhtia ylhäältä alas ja samalla kauhea kakofoninen meteli siu korvissa.

Jossainvaiheessa huomasin ikäänkuin sumun läpi lääkäri Sandelinin joka keskeytti operaation ja huuti ruotsiksi jotain että, - koppa takaisin.  Ja tosiaan näin ne samat kopan rautalangat ja taas mentiin.

Jotain mustaa tyhjyyttä näin valoilmiöiden kera.  Mutta se että olin kuollut, oli mielestäni totta.

Vihdoin poskiani läpsyteltiin ja heräsin.  Tästä innostuneena totesin; MINÄHÄN ELÄN, MINÄHÄN ELÄN.  Hoitaja sanoi et, -älä noin innostu sinähän kaadut, niinkuin kaaduinkin.  Sit petiin ja heräämöön vähäksiaikaa.

Tri Sandelin antoi kaksi hirvittävää nyyttiä talouspaperia ja sanoi että, -näitä tuut tarvitsemaan matkalla Eirasta Hämeentielle. Sit kun yrjö tulee, niin laitat vain raitsikan siihen puolisankoon. Pari kertaa tuut yrjöömään.

Ja todentotta. kaks kertaa yrjösin.  Kaks päivää kesti sellanen, ikäänkuin krapula, mut siitä se sitten tokeni.

Ja niin

Ei minulle, vaan isälleni, joka kertoi kauheasta pahoinvoinnista.

Lapsena kahdesti. Pahoinvointi heräämössä oli mieletöntä. Nukutus sinänsä ei jättänyt mitään kamalia traumoja, vaan muistan että nukahdin nopeasti molemmilla kerroilla enkä nähnyt mitään oikeita unia.

En tiedä, luultavasti sillä minut on leikattu vuonna 1965.

On. Tuntui kuin olisin pudonnut pää edellä alaspäin mustaan kuiluun ja inhottava ujellus kuului. Heräämisen jälkeen piti oksentaa inhottavan makuista eetteriä.

Jep, 70-luvun alussa, leikattiin nielu- tai kitarisat, en muista. Kurkku oli jälkikäteen todella kipeä ja syljin verta ja muistan että kotiin ostettiin paljon jätskiä.